Ravintola-arvio: Luomo

Täytin eilen vuosia ja sen kunniaksi vaimoni yllätti minut viemällä Ravintola Luomoon syömään. Yllätys olikin oikein mieluinen ja olen halunnut käydä Luomossa jo ennen kuin se ehdittiin noteerata yhdellä Michelin-tähdellä.

Kuva täältä.

Ravintolan sisustus oli hillitty ja muistutti muita tähtiravintoloita. Mustaa ja valkoista ja hillittyjä tauluja. Hauska oli huomata, että ravintolan tuolit olivat täysin samat kuin meidän omat ruokapöydän tuolit, eli BoConceptin Zarrat. Tuntui kuin kotona olisi istunut.

Luomossa menut vaihtuvat kuuden viikon välein, ja tällä kertaa oli tarjolla menu numero 12, jonka sai valita joko kolmen (55e), viiden (67e) tai seitsemän (79e) ruokalajin vaihtoehtoina. Otimme vaimoni kanssa seitsemän ruokalajin vaihtoehdon puolikkaalla viinipaketilla, ettei seuraavana päivänä tarvitse krapulaa sietää töissä.

Koko ateria koostui alkupaloiksi tuoduista tuulihatuista, kokin tervehdyksestä, kolmesta alkuruuasta, välisorbetista, kahdesta pääruuasta, jälkiruokien alkupalasta, kahdesta jälkiruuasta ja petit fourseista kahvin kanssa. Eli kaiken kaikkiaan keittiöstä tuotiin 12 erilaista pientä annosta. Vaikka annokset olivatkin klassisen nenäänmahtuvia, niin kolme ja puolituntia kestävien syöminkien jälkeen ei olisi kaivannut enää yhtään ruokaa.

Alkuruuat olivat varsin mainioita, sopivassa määrin kikkailevia mutta silti selkeitä. Vaikka lautasella oli useita eri vaahtoja ja kastikkeita, oli jokaisessa alkupalassa jokin keskeinen elementti ja tiesi selkeästi mitä syö ja mihin tulee keskittyä. Olin viime keväänä syömässä Chez Dominiquessa, jossa tuntui välillä kuin lautasella olisi ollut kolme eri ruokaa yhden sijaan, niin tähän verrattuna Luomo huomattavasti suoraviivaisempi. Suosikkini alkuruuista oli Hummeri&Ruusu, eli hummeria ruusunmarjakastikkeella. Hummeri oli juuri oikean kypsyistä ja kastike ja muut lisukkeet tukivat hummeria peittämättä kuitenkaan sen makua.

Parasta Luomossa oli kuitenkin kaksi pääruokaa, eli metsäsienipuuro ja "Cheek & Beats". Metsäsienipuuro oli periaatteessa sienirisotto suppilovahveroista, kantarelleista, mustista torvisienistä ja lampaankääpästä koristeltuna jollain jauheella ja vaahdolla sun muulla. Risottona tämä annos oli selkeästi paras minkä olen syönyt, riisi oli juuri oikein kypsää. Hiukan al-denteä mutta silti pehmeää. Annos maistui myös runsaan sieneiseltä, niinkuin kuuluukin.

Raflaavasti nimetty "Cheek & Beats" oli taas vasikan poskea punajuurispagetin ja vaahdon sekä smetanan kanssa. Poski oli uskomattoman pehmeää ja punajuuren maut tukivat annosta täydellisesti. Kuin borscht-keitto ainesosat eroteltuna. Monissa Michelin-paikoissa pääruoka on se tylsin ruoka, kun alkuruokien kanssa uskalletaan vielä ottaa riskejä tuntuu, että pääruoka on sitten tylsästi filettä tai jotain muuta melko riskitöntä raaka-ainetta. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut Luomossa. Toivoisin, että tulevaisuudessa huippuravintoloissa pääruokana olisikin enemmän Luomon tapaan esimerkiksi poskea, kieltä, maksaa, makkaroita ja mieluiten jotain muuta eläintä kuin nautaa tai lammasta.

Loistavien pääruokien jälkeen jälkiruuat olivat hiukan pettymyksia. "Munakoiso ja Curry" ei ollut mielestäni riittävän curryinen ja erikoinen, ja sen kanssa tarjottu marinoitu munakoiso ei oikein ollut omiaan jälkiruuassa. Snickers taas maistui kyllä juuri oikealla tavalla Snickersiltä ja oli hauska, mutta olisi kaivannut myös jotain muuta. Nyt annos oli yltiöpähkinäinen ja -suklainen.

Pahoittelut, ettei annoksista ole kuvia. Kameraa ei tullut otettua mukaan, enkä tiedä olisinko muutenkaan uskaltanut napsia kuvia. Muu asiakaskunta Luomossa oli melko kuivakkaa ja olisin saattanut saada pahoja katseita. Carman Markus Aremon mietinnät siitä, että "tekeekö hän ruokaa sitä oikeasti arvostaville asiakkaille, kun 'meklarit viereisissä pöydissä nokittelivat, kenellä on eniten rahaa'" tuntui osittain pitävän paikkansa Luomon arki-illassa. Ymmärrän tietty, että ilman bisnesväkeä nuo ravintolat eivät voisi menestyä suomessa.

Kaikenkaikkiaan Luomo on yhden tähtensä ansainnut. Annoksista myös näkyi mielestäni pyrkimys toiseenkin tähteen, mutta ihan sillä tasolla ei Luomo vielä ole. Vaikka ruoka olikin todella hyvää, tarvitsisi ravintola selkeämmän suunnan ja oman tyylinsä. Ravintolan sivuilla lukee, että "Rohkean keittiömme ohjenuorana on Local & Global: lähiruokaa, pientuottajia, eksotiikkaa, maailman makuja, villiä luontoa… sekä sesonkien mukaiset korkealuokkaiset raaka-aineet ja kekseliäisyys." Kaksi loistavaa pääruokaa sekä metsäinen välisorbetti mielestäni edustivat tätä näkemystä, mutta muissa ruuissa olisi tämän toivonut näkyvän enemmän painottaen juuri tuota Local osuutta.