tiistai 31. tammikuuta 2012

Barossa Valley & McLaren Vale (osa 1)


Palataan ajassa hiukan taaksepäin aikaan ennen Joulua, jolloin olin matkalla Melbournesta kohti Great Ocean Roadia, eli Melbournen ja Adelaiden välistä mutkaista merenrantatietä, joka on kuuluisa maisemistaan ja surffirannoistaan. Siellä pääsimme viimein surffaamaan ja samalla testaamaan upouusia Torquayn surffioutleteista ostettuja märkäpukuja. Märkäpuvut osoittautuivat toimiviksi eikä Antarktiksen ja Australian välinen hyytävä vesi päässyt aiheuttamaan hypotermiaa.

Great Ocean Roadilta matka jatkui länteen Adelaidea kohti, mutta itse kaupungin jätimme väliin kiinnostavien kohteiden ollessa sen lähistöltä löytyvät Australian tunnetuimmat vinialueet Barossa Valley ja McLaren Vale.

Barossassa pelin henki oli shiraz. Toisinkuin syrah, jona se tunnetaan euroopassa ovat australialaiset shirazit isoja, voimakkaita ja melko alkoholipitoisia viinejä prosenttien heiluessa 15% tuntumassa. Vaikka tämänlaiset erittäin täyteläiset viinit eivät enää ole niin trendikkäitä euroopassa harrastajien intoillessa enemmän klassisemmista viineistä, halusin itse juuri löytää paikallisen Shirazin sielun ja kuulla mitä sillä on kerrottavana.

Ensimmäinen kohde meillä oli Barossa Valley, jossa Yarran tavoin asetuimme alueella sijaitsevaan Nuriootpa nimiseen kaupunkiin matkailuautollamme. Käytimme vierailtavien tilojen valintaan samaa nimeen ja sijaintiin perustuvaa algoritmia, koska se oli jo aiemmin osoittautunut erittäin toimivaksi. Kaikenkaikkiaan vierailimme viidellä tilalla ja päivä oli taas melko raskas mutta myös antoisa. Tässä vieraillut tilat ja muistiinpanot niistä.

Penfolds



Ensimmäiseksi tilaksi valitsimme lähellä leiriytymispaikkaamme sijainneen Penfoldsin. Penfoldsin nimen pitäisi olla tuttu kaikille hiukan viiniä juoneille ja se on myös yksi Australian vanhimmista tiloista ollen perustettu vuonna 1844.

Suomessa Penfoldsin viineistä saa ainakin Rawson's retreat tölkkiviinin, Konuunga Hill Shirazin ja Kalimna Bin 28 Shirazin kautta. Nuo kolme viiniä ovat Penfoldsin halvimmasta päästä ja heidän tunnetuimmasta viinistä Grangesta joutuu maksamaan arviolta noin 400-600 euroa vuosikerrasta riippuen. Jotta tätä olisi päässyt maistamaan olisi myös joutunut maksamaan $50 maksun tai osallistua erilliseen $150 taste of grange maisteluun, jolla olisi tosin saanut $100 halvennusta jos halusi pullollisen tuota herkkua.

Tuo hintaluokka taitaa enemmän olla enemmän suunnattu venäläisille ja kiinalaisille "harrastajille", joten itse kävin läpi vain ilmaisen perussetin joka muodostui pääosin heidän Bin sarjan viineistä sekä parista erikoisuudesta.

Pääosa Penfoldsin viineistä oli tasaisen laadukkaita ja hyviä, mutta myös hiukan tylsiä. Ainoastaan kaksi heidän viineistään oli kunnolla mielenkiintoisia. Ensiksi 2010 Konuunga Hill Shiraz Cabernet "76", joka oli tehty tuon vuoden '76 tyylillä. Viini itsessään ei ollut mitenkään erikoinen, maistuen vain todella, todella klassiselta punaviiniltä mutta oli mielenkiintoinen aikamatka siihen, minkälaisia viinejä melkein 40 vuotta sitten harrastettiin.

Toinen erikoisempi oli 2006 Magill Estate Shiraz. Tämä viini oli ehkä tähänastisen elämäni paras maistamani Shiraz maun ollessa uskomattoman kompleksinen, mausteisen tupakkainen ja rusinainen upealla tanniinirakenteella. Hinta myös oli sitten samaa uskomatonta luokkaa $139 pullohinnalla. Vaikka kuinka paljon houkutti ostaa pullo, niin oli vain todettava, että siihen ei ole varaa vaikka olisikin töitä.

Samoin oli todettava tästä järkiviinistä...


Whistler Wines



Penfoldsin "tehtaan" jälkeen oli aika etsiä jotain hiukan indiempää, joten suuntasin uljaan Toyota Hiacen nokan kohti vuonna 1994 Whistler Winesia. Siinä missä Penfolds oli suuri, oli Whistler pieni ja herttainen. Maistelutilana toimi pieni yksikerroksinen talo ja pihalla oli kenguruaitaus, jonne vieraat saivat mennä rapsuttamaan pelastettuja kenguruita.


Mutta, vaikka tila oli pieni olivat heidän viininsä suuria. Valkoviineissä Whistler oli erikoistunut semilloniin josta maistelin sekä vuoden 2010 version, että kypsytetymmän vuoden 2008 version. 2010 oli ehkä hiukan ohut ja mitäänsanomaton, mutta tuo kypsytetympi 2008 vuoden versio oli aivan upea ollen syvän hapokas, petrolinen ja miellyttävän tamminen. Valkoviiniksi todella leveä ja moniulotteinen.

Punaviineistä tarjolla oli Mourvedreä, Grenachea ja kahta eri Shirazia. Grenache oli melko keveä sopien hyvin kesäiseksi makkaraviiniksi. Mourvedre ja 2010 Shiraz olivat molemmat varsin hyviä mutta parhaaksi nousi vuoden 2009 Shiraz joka oli pullossa kehittynyt todella tyylikkääksi ja isoksi viiniksi tarjoten loistavan tasapainon kireiden tanniinien ja isojen hilloisten elementtien välillä. Whistler Wines 2009 Shiraz oli juuri sellainen punaviini, mitä Australialaisten puanviinien toivookin olevan.


Koska tilan nimi oli Whistler, oli heillä myös pakko olla tietysti Whistler's Mother joka oli port-tyylinen vahvistettu jälkiruokaviini. Todella toffeinen ja rusinainen.

Saltram estate



Kolmanneksi tilaksi yritn kovasti löytää Angastonin kaupungista Small Fry nimistä tilaa, mutta koska se oli niin pieni, että oli vain auki viikonloppuisin päätin sitten mennä läheiseen Saltran estate nimiseen viinitilaan.

Saltram on myös yksi Barossan vanhimmista ollen perustettu vuonna 1859. Saltramilla oli melko laaja valikoima erilaisia viinejä hintojen vaihdellessa $19,9-$323,0 välillä. Maisteltavana heillä oli viinejä halvimmasta päästä, kuten myös Pepperjack Ale olutta, jossa oli käytetty myös viinimarjoja.

Saltramin viinit kuitenkin osoittautuivat melko suuriksi pettymyksiksi, kuten myös tuo olutkin. Viinit olivat melko mitäänsanomattomia eivätkä ne mitenkään oikeuttaneet korkeaa hintaansa. Oluessa taas oli jännä viineisä maku, mutta se oli myös melko ohutta ja mautonta. Paskasta oluesta ei saa hyvää, vaikka siihen sekoittaakin keskinkertaista viiniä.

To be continued...

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Valkosipuli-timjamirisotto ja uunisienet


Vaikka hippikommuunimme ei hyväksykkään merenelävien syöntiä, niin me emme pelkästään tyytyneet katselemaan Sydney Fish Markettia. Sieltä tarttui mukaan myös pussillinen ostereita ja osterithan tunnetusti ovat lähes vegaanisia. Ainakin jos niitä tarkistelee eettisestä tai ympäristönsuojelullisesta näkökulmasta. Luonnontieteellisestä näkökulmasta ei ehkä niinkään, mutta onneksi hipit eivät yleensä loista sillä saralla.

Osterit tein alkuruuaksi kun juhlimme vaimoni kanssa meidän toista hääpäivää. Viime vuonnahan olimme Brasiliassa Sao Paolossa D.O.M. ravintolassa. Tänä vuonna ihan yhtä hulpeaan menoon ei enää ollut varaa, mutta varsin hyvät setit tuli väännettyä hippikommuunissammekin.


Osterit tein jo tutulla chili-limetti-korianterikastikkeella joten niistä nyt ei sen enempää. Pääruuaksi tein kämpästä löytyneestä Jamie Oliverin "The Return of the Naked Cheff" kirjasta valkosipuli-timjamirisoton ja siihen sivuun uunissa paistettuja sieniä. Juomana toimi Uudesta Seelannista napattu No. 1 Cuvee Number 8 samppanjarypäleistä ja -menetelmällä tehty loistava kuohuviini.

Vaikka Jamie onkin kirottu melko brittiläisellä naamalla ja hammaskalustolla, on hänet myös siunattu taidolla tehdä uskomattoman hyviä kotiruokakirjoja. Tämä oli yksi parhaista tekemistäni risotoista. Vaikka ohjeeseen tulee melko paljon valkosipulia, ei sitä kannata säikähtää sillä sen maku lempenee uunissa todella pehmeäksi. Samoin lisukesienet olivat aivan mahtavia ja toimivat varmasti myös liharuokien rinnalla.

Valkosipuli-timjamirisotto paahdettujen leivänmurujen ja manteleiden kera (kuudelle)

1 perus risottoresepti
2 kokonaista valkosipulia
1 pieni kourallinen tuoreita timjaminlehtiä
155 g kuorittuja manteleita kevyesti murskattuna tai paloiteltuna
2 kourallista karkeita tuoreita leivänmuruja
oliiviöljyä
2-3 rkl mascarponea

(Lisäksi
Uunisieniä timjamilla ja valkosipulilla)

Paahda valkosipuleita uunissa 230 asteessa 30 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Erottele kynnet ja purista pehmeä sisus niistä talteen. Lisää valkosipuli ja timjami yhdessä vermutin tai viinin kanssa perusrisottoon. Tee risotto valmiiksi.

Paistinpannussa paahda manteleita ja leivänmuruja oliiviöljyssä kunnes ne ovat kultaisia ja rapeita. Mausta suolalla.

Tarjoa risotto päälle nostetun mascarponeklöntin kanssa ja ripottele päälle paahdetut mantelit ja leivänmurut.

Perus risotto (kuudelle)
1 litra kasvis-, kana- tai kalalientä
1 rkl oliiviöljyä
3 salottisipulia tai 2 keskikokoista sipulia, silputtuna hienoksi
2 valkosipulinkynttä, silputtuna hienoksi
1/2 sellerinvarsi, silputtuna hienoksi
400 g risottoriisiä
2 viinilasillista kuivaa valkoista vermuttia tai valkoviiniä
suolaa ja vasta jauhettua mustapippuria
70 g voita
115 g vastaraastettua parmesaania

Kuumenna liemi. Erillisessä kattilassa kuumenna oliiviöljy ja kuulota sipulia, valkosipulia ja selleriä noin 4 minuuttia. Kun kasvikset ovat pehmenneet lisää riisi ja nosta lämpötilaa.

Riisi alkaa nyt paistua joten hämmennä sitä jatkuvasti. Noin minuutin jälkeen se alkaa olla hiukan läpikuultavaa. Lisää viini ja jatka sekoittamista.

Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää kauhallinen lientä ja hiukan suolaa. Vähemmä lämpöä ja anna riisin hautua hitaasti. Jatka hämmentämistä ja lisää aina lientä kun edeltävä on imeytynyt. Tarkista onko riisi sopivan kypsää. Sen pitäisi olla sopivan al denteä. Lisää myös tarvittaessa suolaa ja pippuria

Poista risotto liedeltä ja lisää voi ja parmesaani. Sekoita kevyesti, nosta kansi päälle ja anna makujen tasaantua 2-3 minuuttia. Tarjoa mahdollisimman pian.

Uunisienet timjamilla ja valkosipulilla (neljälle)
1 pieni kourallinen timjamia
ripaus kuivattua chiliä
2 valkosipulin kynttä kuorittuna ja siivutettuna
1 sitruunan mehu
6 lorausta oliiviöljyä
8 suurta herkkusientä
voinokare
suolaa ja pippuria

Lämmitä uuni 220 asteeseen. Murskaa timjami, chili ja osa valkosipulista morttelissa. Lisää sitruunanmehu ja oliiviöljy. Hiero öljyseos kaikkialle sieniin sormin tai pullasudilla. Käytä kaikki seoksesta.

Laita sienet uunivuokaan kanta ylöspäin ja tee niihin 2-3 viiltoa veitsellä. Laita jäljelle jääneet valkosipulin siivut viiltoihin. Ripottele voita siente päälle, mausta suolalla ja pippurilla. Paista uunissa 15-25 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä, mehukkaita ja ovat ottaneet hiukan väriä.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Sydney Fish Market


Melbournen Victoria Marketsin jälkeen iski pieni pelko siitä, löytyykö Sydneystä mitään vastaavaa. Kotona Suomessa ehti jo tottua siihen, että kaikki laadukkaat raaka-aineet mitä tarvitsee saa läheltä Hakaniemen Hallista, joten jollekkin vastaavalle oli huutava tarve Sydneyssä. Kolkkoihin ja hengettömiin supermarketteihin ei ollut paluuta.

Kuitenkaan mitään vastaavanlaista, johon kaikki eri kauppiaat olisivat kokoontuneet ei täältä näyttänyt löytyvän, mutta Pyrmontissa sijaitseva Sydney Fish Market saattoi tarjota ainakin merenelävien suhteen ratkaisun ongelmaan. Päätin näin ollen käydä tsekkaamassa sen.

Sydneyn Fish Market oli tietyllä tapaa samantapainen kuin Tokion vastaava, eli siellä järjestetään aamuisin taviksilta suljettu huutokauppa josta ravintolat ja muut kauppiaat hankkivat merenelävänsä Tokion tyyliin. Mutta tämän lisäksi, siellä oli erilaisia kalakauppoja lähemmäs kymmenen joista jokainen tarjosi about kaikkea merenelävää, mitä voisi kuvitella tarvitsevansa sekä paljon sellaista, mitä ei uskoisi tarvitsevansa. Kalaa myytiin kokonaisina, medaljonkeina, fileinä kuten myös valmiiksi sashimia varten leikattuna. Erilaisia äyriäisiä ja muita niljakkaita oli myös, muun muassa eläviä hummereita ja mustekaloja sekä monia, mistä minulla ei ollut mitään hajua. Ostereita oli valtavasti lajiteltuna lajin, koon ja kasvatuspaikan mukaan.


Lisäksi monet kalakaupat toimivat myös ravintoloina, ja valmiiksi keitettyjä äyriäisiä oli paljon tarjolla heti syötäväksi. Lisäksi marketissa oli myös viinakauppa, eli juomatkin hoituvat sieltä kätevästi.


Nyt tarvitsee vielä löytää Sydneyn paras lihakauppa.



sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Helppo kasviscurry



Pahoittelut viimeaikaisesta hiljaiselosta. Viimeiset kolme viikkoa vietin Uudessa Seelannissa erinäisten eräjormailuaktiviteettien parissa jossa huonon Internetin ja ajanpuutteen vuoksi en kerennyt kirjoittamaan mitään. Kajakoinnin, metsässä kompuroinnin ja jäätiköllä rymyämisen lisäksi kerkesi siellä onneksi myös harrastamaan oluita, viinitiloja ja pientä gastronomiaa joten kirjoitan matkaraportin toivottavasti lähipäivinä. Samoin jotain läppää seuraa surf & wine tourin viimehetkistä Barossassa ja McLaren Valessa.

Näkymä huoneen parvekkeelta

Tällä hetkellä oleilen taas Sydneyssä, jonne asetumme nyt vaimoni kanssa hiukan pidemmäksi aikaa. Talo, jossa asumme on ekokommuuniksi muutettu vanha viktoriaaninen kaupunkiasunto "Sydneyn Kalliossa" Redfernissä. Eli poikkeuksellisesti Sydneyksi täällä harrastetaan kierrätystä, talon takapihalla on kaksi häkkikanalasta "pelastettua" kanaa ja vuokraisäntä on kunnostautunut joogaopettajana, dokumenttiohjaajana ja drag queeninä.

Merkittävin rajoitus talossa on kuitenkin se, että lihansyönti on kiellettyä. Tästä johtuen seuraava kuukausi ainakin tulee olemaan melko kasvispainotteinen varsinkin, kun niin kauan kuin töitä ei ole, ei ole varaa syödä ravintoloissakaan. Mutta kun lihaa ei tarvitse ostaa, säästyy rahaakin mukavasti. Joten toistaiseksi blogini tulee olemaan erittäin sopiva kaikille elämästä irtaantuneille kasvissyöjähipeille. Jätätte vaan lukematta historiasta pekoneesi, ankkaneesi ja siansorkka reseptit niin hyvin menee.

Tämänlaisia julisteita on keittiö täynnä

Ensimmäinen täällä tekemäni kasvisruoka oli melko yksinkertainen kasviscurry. Aiemmin olen tehnyt curryihin mausteseokset itse morttelissa, mutta nyt käytin vain valmista curryjauhetta kivimorttelini ollessa laatikossa Suomessa. Kasviksina käytin kaupasta löytyviä halpoja kauden raaka-aineita, eli perunoita, vihreitä papuja ja kesäkurpitsaa. Ne voi varmasti myös korvata myös jollain muilla, kuten esimerkiksi paprikalla tai munakoisolla.

Luulen, että selviän tästä kasvisruokakaudesta melko hyvin. Tavoitteena olisi ainakin kehittää täydellinen kasvishampurilainen. Ja jos joskus lihanhimo yltyy liian suureksi, voinhan aina käydä Burger Kingissä imaisemassa tuplawhopperin. Sitä seuraava paha olo on yleensä myös oiva keino kasvattaa motivaatiota kasvisdieettiin.

Kasviscurry

2 perunaa kuutioina
1 iso tai 2 pientä kesäkurpitsaa kuutioina
kourallinen vihreitä papuja
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
1 chilipalko (esimerkiksi jalapeno, habanero tai punainen chili) silputtuna
peukalon pään kokoinen pala inkivääriä raastettuna
4 tl curryjauhetta
1 dl vettä
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
1 rkl öljyä

Lisäksi
riisiä
(raitaa ja naanleipää)

Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää pannuun sipuli, valkosipuli, inkivääri, chili ja 2 tl curryjauhetta. Kuulota kasviksia ja mausteita muutaman minuutin ajan. Lisää pannuun perunakuutiot ja jatka kuulottamista miedolla lämmöllä 10 minuutin ajan. Lisää pannuun loput kasvikset ja jatka paistamista parin minuutin ajan.

Lisää pannulle 1 dl vettä, anna sen kiehahtaa. Hauduta kasviksia, kunnes puolet vedestä on haihtunut. Lisää kerma ja jatka hauduttamista, kunnes perunat ovat kypsiä.

Tarjoile riisin (ja raidan ja naanleivän) kanssa.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuosi 2011


Ja näin alkoi vuosi 2012 kahdeksan tuntia ennen suomea Sydneyssä aivan uskomattoman hienon ilotulituksen siivittämänä. Voisi ehkä kritisoida sitä määrää rahaa, mikä eilen puolilta öin taivaalle ammuttiin, mutta koska se raha meni näyttäviin räjähteisiin, niin ei vaan pysty.

Mutta koska näin vuoden alussa on hyvä summata edeltävä vuosi, niin tässä viimevuoden tapaan vuoden parhaat (ja paskin) jutut.

Paras ravintola suomessa: Olo.

Paras ravintola ulkomailla: D.O.M Sao Paolossa Brasiliassa.

Paras punaviini: Hewitson Baby Bush Mourvèdre 2009

Paras valkoviini: Jacobus Riesling Trocken 2010

Paras Olut: Westvleteren 12

Paras itsetehty ruoka: Keitetty hummeri

(ja sitten nämä extrat)

Paras levy: Rwake - Rest

Paras elokuva: Super 8

Paras teko: Austraaliaan muutto

Paskinta vuonna 2011: Talvi!

Hyvää vuotta 2012 kaikille!

Melbourne


Siirrytään vielä joulusta taaksepäin ajasta hetkeen, kun Yarra Valley vaihtui Melbourneen. Melbournessa jätimme asuntoautomme parkkiin ja otimme keskustan lähistöltä kolmeksi yöksi hostellin. Hiukan mukavaa vaihtelua leirintäalue-elämään. Aloinkin tuntea jo taantuneeni.

Melbournesta nyt ei ole mitenkään älyttömästi kerrottavaa. Kaupunkina Melbourne on todella hieno ja vertautuu raitiovaunuijensa, arkkitehtuurinsa ja ihmistensä puolesta tietyllä tavalla San Franciscoon. Ravintola- ja pubielämä kukoisti katujen ollen täynnä toinen toistaan trendikkäämpiä pieniä paikkoja, jotka kaikki kutsuivat uhraamaan rahaa kulinarismin jumalille. Sitä nyt ikävä kyllä ei ollut paljoa, mutta muutamassa paikassa kävimme ja ne tekivät todella hyvän vaikutuksen.


Ensimmäisenä oli Melbournen punavuoressa/kalliossa Fitzroyssa sijainnut Little Creatures Dining Hall. Tämä oli ehkä trendikkäin ravintola, missä olen iknä käynyt. Little Creatures Dining Hall oli rakennettu entiseen suureen tehdashalliin ja se oli täytetty sekalaisilla vintaasihuonekaluilla. Ruokalista oli sekalainen yhdistelmä moderneja tapaksia, pizzaa ja klassisempia pääruokia. Tarjoilijat olivat superrentoja ja musiikki soitti kovalla volyymillä indiehittejä, saaden tuntemaan olevansa hiukan liian vanha hiukan liian nuorekkaassa paikassa. Paikalla oli myös oma panimo, jossa he tekivät olutta ja siideriä.

Söimme setin paikan "tapaksia", eli siis pieniä jaettavia annoksia. Juustotäytteisiä makkaroita ja hapankaalia, grillattua maissia sekä aivan mahtavia juuri sopivan villasukkaisia grillattuja lampaan ribsejä Myöskin paikan panimotuotteet kestivät hyvin tiukemmankin arvioinnin.


Jälkkäriksi jaoin vaimoni kanssa paikan suklaakakkua, joka oli omaan makuuni aivan liian suklaista mutta vaimoni piti siitä. Paikan hinnatkaan eivät laatuun nähden olleet mitenkään pahat. Tapakset olivat $10-15 väliltä, joista 3 riitti hyvin kahdelle ruuaksi.


Tämän lisäksi toinen mainitsemisen arvoinen paikka Melbournessa oli olutpubi Biero. Se oli omituinen, mutta yllättävän toimiva yhdistelmä olutravintolaa ja espanjalaista tapasravintolaa. Hanavalioima oli ihan ok, joskin keskittyi melko laimeisiin ja kesäisiin oluihin. Laajasta pullovalikoimasta löytyi taas kaikkia erikoisempiakin herkkuja, joskin hinnatkin olivat melko tiukat. Ruokapuolelta löytyi siis klassisia tapaksia, kuten myös pubiklassikoita hiukan espanjalaistettuna. Itse söin täällä pulled pork sianlihaburgerin, joka oli varsin mahtava.


Kuitenkin yksi parhaista paikoista Melbournessa, oli Victoria Markets kauppahalli, joka oli suunnilleen Hakanimenen halli potenssiin 10. Eri liha ja kalakauppiaita oli molempia toista kymmentä ja vihannes- ja hedelmämarkkinat olivat valtavat. Tähän päälle vielä erilaiset juusto- ja herkkukauppiaat ja foodien taivas oli valmis. Harmi, ettei Melbournessa tullut tehtyä itse ruokaa niin tarjontaan ei päässyt tarkemmin tutustumaan, mutta joulun juustot sieltä hankin.

Alla kuvia marketista.