tiistai 28. syyskuuta 2010

Soseutettu sienikeitto

Pidän todella paljon erilaisista sieniruuista, mutta vihaan sienestämistä: Metsässä rämpimistä, samaan aikaan hiki ja kylmä, hirvikärpäsiä, naamalle osuvia oksia, märkiä lahkeita ja kaikkea muuta kärsimystä mitä siihen liittyy. Onneksi olen löytänyt Helsingin parhaan sienestyspaikan, jossa mitään näistä ei tarvitse sietää. Kyseessä on tietenkin Hakaniemen tori. Sieltä olen jo parin vuoden ajan hakenut sienet syksyisin kuivattaviksi tai pakkaseen. Suppilovahverot 4 litraa 10 euroa, kantarellit ja mustat torvisienet 1 litra 5 euroa, eikä yhtään hirvikärpästä! Muutkin tarvikkeet saa vierestä Hakaniemen hallista, ja jos Arkadian Alkoon ei ole kerennyt niin ympyrätalon A-Marketissa on myös ihan siedettävä valikoima.

Oma suosikkini sieniruuista on sienikeitto. Parasta sienikeittoa tulee korvasienistä, mutta tällä kertaa käytin sekaisin tatteja ja kantarelleja. Päätin kokeilla muutenkin hiukan erilaista reseptiä. Suosittelen tähän reseptiin vaaleita sieniä, jos käytät suppilovahveroita tai muita tummia sieniä tulee keitosta todennäköisesti melko epähoukuttelevan tumman ruskeaa.

Soseutettu sienikeitto

 
1 litra vaaleita sieniä (esimerkiksi tatteja tai kantarelleja)
1 iso sipuli
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
8 dl kasvislientä
1 prk smetanaa
(2 rkl sherryä)
1/2 tl kuivattua tinjamia
suolaa ja valkopippuria
2 rkl öljyä

Pilko sienet hinoksi silpuksi. Ota noin 2 dl silppua sivuun koristelua varten. Pilko sipuli. Sulata voi kattilassa ja kuulota sieniä ja sipulia 5-10 minuuttia kunnes sipuli on läpikuultavaa ja sienet ovat pehmenneet. Lisää vehnäjauho ja tinjami ja jatka kuulottamista noin minuutti. Lisää kuuma kasvisliemi ja anna keiton kiehua hiljaa keskilämmöllä noin 15 minuuttia kannen alla.

Paista keiton kiehuessa jäljelle jäänyt sienisilppu. Laita öljy paistinpannulle ja kuumenna. Lisää sienisilppu pannulle, ja paista kunnes sienet ovat riukan rapeita ja kevyen ruskeita. Siirrä erilliseen astiaan ja mausta kevyesti suolalla ja valkopippurilla.

Kun keitto on kiehunut riittävän pitkään, lisää purkki smetanaa (ja sherry) ja sekoita tasaiseksi. Anna hautua vielä muutama minuutti. Ota kattila pois liedeltä ja aja sauvasekottimella soseeksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Annostele lautasille ja ripottele sienisilppu päälle.

Yleensä ennen tätä olen tehnyt sienikeitot niin, että sienet on vaan silputtu sekaan. Soseutettuna tästä tuli kuitenkin todella maukasta ja erittäin onnistunutta.. Koristeet toivat myös mukavan lisätekstuurin.

PS: New York Timesin sivuilla oli mielestäni hyvä juttu keittojen valokuvaamisesta. Näitä ohjeita voi käyttää, jos haluaa omiin keittokuviin vähän elävyyttä. 

5 kommenttia:

  1. Mä en ole kyllä ikinä tajunnut tuota hirvikärpäsvollotusta. Monesti olen metsässä ollut ja kerran on ollut hirvikärpänen päässä. Ja mä en ollut se, joka siinä kohtaamisessa kuoli. :)

    Ei sinänsä, Hakaniemi on ihan hyvä paikka ostaa herkkuja eikä metsässä rämpimisestä tarvitse tykätä. Ihmettelen vaan, missä niitä hirvikärpäsiä muka on, kun mä en ole niistä juurikaan kärsinyt. Tosin mulla onkin aina metsässä lippalakki tai pipo.

    Koskakohan sitä ehtisi sienimetsälle...

    VastaaPoista
  2. Täytyy tunnustaa, että mäkään en oo koskaan hirvikärpäsiä kohdannut, mutta intin jälkeen en oo myöskään metsään suostunut menemään. Säkylän ja sitä ennen Haukiputaan metsissä niitä ei varmaan ollut. Vasta Etelä-Suomeen muuton jälkeen oon kuullut puhetta niistä, mutta mä en oo hirveän suuri ötököiden ystävä, joten ykskin on liikaa :)

    VastaaPoista
  3. Hoi, eräässä designereiden pitämässä blogissa oli myös ohjeita miten kuvataan ruokaa, ihan Valiolla olivat käyneet katsomassa miten kuvia otetaan http://www.avaruusasema.com/blogi/2010/09/valokuvaajan-kertomana.html Muutenkin blogi oli aika mainio noiden ruokajuttujen suhteen.

    VastaaPoista
  4. Kiitti linkistä. Suurin ongelma itellä noita kuvatessa on valo. Toihan suositteli luonnonvaloa, mut kun ruokaa tulee kuitenki tehtyä illalla joutuu käyttämään keinovaloa ja salamaa ja pokkarilla ei vaan saa noilla hirveen hyviä tuloksia.

    Järkkäri ja ulkonen salama todennäkösesti auttais aika paljon, mut ne maksaa :)

    VastaaPoista
  5. Valo se suurin ongelma tosiaan on. Salama ei oo koskaan hyvä vaihtoehto kun sillä tulee rumia varjoja ja kaikki näyttää pysähtyneeltä, eli oman studion hankkiminen/perustaminen olisi hyvä vaihtoehto :)Itekin pyrin kuvaamaan yleensä aamusta kun valo on paras, illalla jos sitten on tekemässä/menossa jonnekin kuvista tulee aikamoista suttua. Nyyh.

    VastaaPoista