keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Aamiaisburrito



Tähän ruokaa tutustuin Kaliforniassa ollessani pari vuotta sitten. Kun on syönyt aamupaloja yhdysvalloissa, ymmärtää miten säälittävä aamiaiskulttuuri Euroopassa ja Suomessa on. Aamiaisburritot oli Kaliforniassa syödyistä aamupaloista oma suosikkini. Uskomattoman täyttävä ja herkullinen annos, josta riittää energiaa koko päiväksi.

Aamiaisburrito (2 hengelle)


2 isoa tortilla lettua
1,5 dl mustia papuja
1 rkl öljyä
1 iso sipuli tai 2 pientä
1 punainen paprika
5 kananmunaa
n. 1dl raastettua cheddar juustoa
suolaa ja pippuria

Lisäksi
Salsa Mexicanaa

Laita mustat pavut likoamaan edeltävänä iltana runsaaseen veteen. Keitä liotettuja papuja kiehuvassa noin tunnin ajan. Tee papujen keittyessä salsa. Voit myös käyttää valmiiksi liotettuja papuja jolloin niitä ei tarvitse keittää. Valmiiksi liotettuja papuja tarvii noin 2-3 dl.Kun pavut alkavat olla valmiit pilko paprika pieniksi kuutioiksi ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuulota paprikaa ja sipulia pannussa kunnes ne hiukan pehmenevät. Kaada papujen keitinvesi pois ja huuhtele niitä hiukan. Sekoita pavut kasvisseokseen ja kuulota seosta hiukan lisää. Riko kananmunat kulhoon ja sekoita ne tasaiseksi seokseksi. Kaada kananmunaseos papu-kasvisseokseen ja sekoita kunnes munat ovat hyytyneet kokkelimaisiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna tortilla letut mikroaaltouunissa paketin ohjeiden mukaan. Laita lettuihin ensin papu-kasvis-munakokkeli, sen päälle juustoa ja lopuksi vielä salsaa. Kääri burritoksi. Tarjoa jäljelle jääneen salsan kanssa.

Salsa Mexicana

3 tomaattia
1 chilipalko
1 pieni sipuli
2 valkosipulia
2 rkl hienonnettuja korianterin lehtiä
1 limetin mehu
suolaa ja pippuria

Pilko kasvikset pieniksi. Lisää suolaa, pippuri ja korianteri seokseen. Purista limetti salsan päälle ja sekoita. Jos haluat salsan tulisemmaksi, käytä habaneroa tai jotain muuta tulisempaa chiliä.

Tällä reseptillä ei saa aivan samanlaista mitä Kaliforniassa tuli syötyä. Niiden sisuksissa oli mm. pekonia ja perunaa munien ja juuston lisäksi. Tämä ohje on kuitenkin hiukan kevyempi, vaikkei varmasti jätä ketään nälkäiseksi. Jos haluaa päivän kunnolla käyntiin, valitsee ruokajuomaksi meksikolaista olutta ja limettiviipaleen :)

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Cevicheä

En pidä mitenkään suunnattomasti kypsästä kalasta, vaikka viimeaikoina olenkin tässä oppinut hiukan liberaalimpaan suuntaan, esimerkkinä aikaisemmin postaamani ahventempura. Etelä- ja väliameriikassa käytetään kalan kypsennykseen varsin mainiota tapaa, joka saa kalan maistumaan aivan omanlaiseltaan. Ei avain kypsältä, mutta ei aivan raa-altakaan. Kyseessä on siis limetti- tai sitruunamehussa merenelävien kypsentäminen joka rikkoo niiden proteiinirakenteen muttei kuitenkaan tee siitä liian höttöistä.

Itse tein tässä kahta erilaista cevicheä lähipäivinä, sillä se on varsin hyvä kesäinen alkuruoka. Näitä ohjeita voi varmasti soveltaa omiin makuihin sopivimmiksi sillä perusperiaate molemmissa on sama: Leikataan kala tai äyriäiset sopiviksi paloiksi, laitetaan hapan liemi niiden päälle ja annetaan olla jääkaapissa muutama tunti. Tarjotaan kasvisten kanssa.

Ensimmäinen ohje on muunnelma WSOY:n kultaisesta keittokirjasta ja jälkimmäinen Glorian Ruuasta ja Viinistä (5/2009).

Jokirapu-salaatti ja "elämänsalsa"


300g keitettyjä jokirapujaa
1/2 kurkku (kuori, poista siemenet ja leikkaa malto pieniksi kuutioiksi)
1-2 hienonnettua valkosipulinkynttä
1/2 pieni miedonmakuinen sipuli hienonnettuna
1 punainen paprika (poista kanta ja siemenet ja kuutioi malto)
2 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl silputtua korianteria
tabaskoa maun mukaan
"Elämänsalsa"
1 tomaatti (halkaise, poista siemenet)
1/2 tuore jalapeno (halkaise, poista siemenet)
1 punainen paprika (poista kanta ja siemenet)
1/2 pieni miedonmakuinen sipuli (leikkaa pieneen osaan)
1 1/4 dl vastapuristettua limettimehua (noin 5-6 limettiä)
2 rkl sitruunamehua
4 rkl vastapuristettua appelsiinimehua
1 1/4 dl tomaattimehua
2 rkl sokeria

Aloita salsasta. Laita ainesosat tehosekoittimeen ja soseuta tasaiseksi. Tee jokirapu salaatti. Pane kotilot, kurkku, valkosipuli, sipuli, paprikat ja korianteri kulhoon. Kaada salsa jokirapusalaatin päälle ja sekoita. Peitä kulho ja siirrä se kylmään vähintään 2 tunniksi. Tarkista maku ja mausta tabaskolla, suolalla ja pippurilla. Annostele pieniin kulhoihin.

Alkuperäinen ohje oli huomattavasti monimutkaisempi, mm salsan kasvikset oli kuorittu ennen sekoittamista. Tomaattien kohdalla tämä olisi vielä helppoa, mutta paprikoiden ja chilien kuoriminen on rasittavaa. Lisäksi ohjeessa ei käytetty jokirapuja, vaan conch-kotiloita. Minulla ei ole aavistustakaan mitä ne ovat ja mistä niitä saa, niin korvasin jokiravuilla. Muutenkaan tämä ohje ei aivan klassinen ceviche ollut, mutta kuitenkin hyvää. Seuraava taas hiukan perinteisempi ja mielestäni monikäyttöisempi.

Tequilamarinoita kuhaceviche


400g kuhafileitä
1 dl limettimehua
4 rkl tequilaa
2 tl suolaa
1/2 paprikaa
1 lehtisellerin varsi
1 avokaado
pala chiliä
n. 1/4 tl mustapippuria myllystä

Leikkaa kalafileet poikittain 2-4 mm leveiksi suikaleiksi. Sekoita limettimehu, tequila ja suola kalan joukkoon. Anna maustua kannella peitetyssä astiassa vähintään 6 tuntia tai yön yli.

Kuutioi paprika, selleri ja avokado pieniksi. Poista chilistä siemenet ja hienonna palko. Sekoita ainekset varovasti marinoitujen kalojen joukkoon. Mausta mustapippurilla. Tarjoa heti tai säilytä tarjoamishetkeen asti jääkaapissa.

Tämä ohje muistutti enemmän sitä cevicheä mitä itse söin Costa Ricassa. Kuhan voi varmaan korvata myös jollain toisella vaalealla kalalla, esimerkiksi siialla tai ahvenella. Costa Ricassa cevichen kanssa tarjottiin yleensä jotain voileipäkeksejä joiden päälle cevicheä oli kai tarkoitus laittaa. Itse en näistä suuremmin välittänyt, mutta esimerkiksi maissilastut voisivat toimia hyvänä lisukkeena annokselle.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Ribsit vol. 2


Aiemmin tänä kesänä kirjoitin babyribseistä. Tällä kertaa hiukan perinteisempi resepti.

Monissa lukemissani ohjeissa ribsit käsketään ensin keittämään jossain mausteliemessä, jonka jälkeen ribseihin pelkästään grillataan pinta bbq-kastikkeen kera. Minun mielestäni tämä on väärin. Kokeilinkin tällaista reseptiä kerran, ja lopputulos oli melko keskinkertainen. Maistui keitetylle lihalle, ja keitetty liha ei todellakaan maistu grillatulle!

Ymmärrän kyllä, että näiden grillaaminen vaatii hiukan enemmän vaivannäköä ja koska jokainen grilli on erilainen, vaatii ribsien grillaaminen oman grillin tuntemusta. Tärkeintä on kuitenkin pitää grilliä mahdollisimman miedolla lämmöllä ja antaa näiden käristyä hitaasti. Lisäksi ribsit nimellä myydään vähän kaikkea erilaista possun kylkeä, on yleispätevän ohjeen antaminen vaikeaa. Omasta mielestäni ribseillä kuitenkin tarkoitetaan niitä possun kylkiluita, joista on suurin osa lihasta ja läskistä leikattu myös pois. Eli kun ribsiä puristaa kummaltakin puolelta, pitäisi tuntea luu ja lihaa on vain luiden välissä.

Tämä resepti on omissa parvekegrillailuissani ja muutaman reseptin yhdistelmästä muodostunut. Erilaisia bbq-kastikkeita on myös lukuisia. Tämä on viime kesän (4/2009) Glorian Ruuasta ja Viinistä, joka on varsin toimiva. Muitakin voi käyttää jos on löytänyt mieleisensä.

Perinteiset BBQ-ribsit


2 kg porsaan ribsejä
1 annos BBQ-kastiketta
(suolaa)

Laita ribsit isoon astiaan ja valele noin puolet BBQ-kastikkeesta ribsien ympärille. Laita ribsit marinoitumaan jääkaappiin vähintään 2 tunniksi. Mielummin pidemmäksi aikaa. Kääntele lihoja muutaman kerran marinoitumisen aikana. Ota lihat huoneenlämpöön noin 1h ennen grillaamista. Grillaa ribsejä pienellä lämmöllä käännellen ja sivellen pinnalle lisää BBQ-kastiketta sopivin väliajoin. Liha on valmista kun se alkaa hiukan vetäytyä luiden ympäriltä. Tähän menee todennäköisesti vähintään 20 minuuttia. Kun lihat ovat valmiita, siirrä ne vielä hetkeksi kannelliseen astiaan. Sivele pinnalle vielä lisää BBQ-kastiketta ja laita astiaan kansi päälle ja anna ribsien vetäytyä hetken aikaa. Voit myös tässä vaiheessa lisätä niihin hiukan suolaa, jos haluat ribseistä suolaisempia.

BBQ kastike

3 dl sokeria sisältävää kolajuomaa
1/2 dl soijaa
1/2 dl puna- tai sherryviinietikkaa
1/2 dl chiliketsuppia
2 rkl Worchestershire kastiketta
1 tl kuivattua tinjamia

Sekoita ainesosat kattilaan ja keitä keskilämmöllä kokoon, kunnes kastike on sopivan paksua. Jäähdytä.


Lisukkeeksi näille tein grillattua bataattia ja maissia, sekä tsatsikia. Kun viimepostauksessa puhuin lähiruuasta, muodostui tämänkin aterian lisukkeiden suhteen ongelmia alkuperämaiden kanssa. Maissit olivat israelista ja bataatitkaan eivät tainneet olla suomalaisia. Suomalaisia bataatteja (ikävä kyllä) ei yleensä saa, ja jos saa niin vihanneskauppiaani mukaan vasta syksyllä jolloin grillikausi alkaa olla jo ohi. Vaikka kuinka yrittää pysyä lähiruuassa, niin välillä on mukava kesäisin kokata muunkin kuin perunan, kurkun, tomaatin ja kesäkurpitsan kanssa. Tämän ruuan kanssa niistä ei olisi saanut niin osuvia lisäkkeitä.

Summa summarum, annos oli herkullinen. Kuitenkin verrattuna aikaisemmin postaamaani baby-ribs annokseen jää tämä kakkoseksi. Vaikka nämä olivatkin herkullisia, ei makeahkot BBQ-tyyliset ribsit koskaan ole olleet minun mielestäni suolaisempien ribsien veroisia. Seuraavan kerran kuin grillaan ribsejä, niin teen ne todennäköisesti juuri kuivaa mausteseosta käyttäen.

Mutta tuleeko seuraavaa kertaa??!! Parveke-grillatessani, tuli oveni taakse alakerran naapurin asukki, joka ilmoitti tuohtuneen sävyyn kuinka heidän olohuone on täynnä savua! Naapureillani on tapana mussuttaa joka toisesta asiasta, muunmoassa vaimoni korkokenkien käytöstä rappukäytävässä. Tällä kertaa kuitenkin oli valitus ihan aiheellinen. Mitä teen? Onko tässä parvekegrillaajan urani loppu,? Joudunko muuttamaan ihanasta Kalliosta jonnekkin vitun Espooseen omakotitaloon, jotta saan jatkaa ruokaharrastustani rajoittamatta?

Ehkä en kuitenkaan! Insinöörinä huomasin, että jos säädän lasitetun parvekkeen ikkunoiden, parvekkeen oven ja talon muiden ikkunoiden aukioloastetta sopivasti, siirtyy veto parvekkeelta sisäänpäin kohti asuntoa ja täältä taas keittiön kautta ikkunoista ja liesituulettimen kautta ulos. Näin ollen grillilihan käry ei menekkään parvekkeelta ulos naapureiden asuntoon. Raportoin tämän tuloksista huomenna, kun joudun ottamaan parvekegrillini taas käyttöön.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Lähiruokaa Japanista (eli tempuraa kesäkauden raaka-aineista)

Monesti kun haluaa tehdä jotain eksoottisempaa ruokaa, kuten Intialaista tai varsinkin Thaimaalaista joutuu sen tosiasian eteen, että suuri osa tarvittavista raaka-aineista on roudattu toiselta puolen maapalloa. Tarvii
kaffir-limetin lehtiä, kapia, galangalia, wasabia kuten myös tutumpia riisiä ja soijaa. Siinä vaiheessa kun on Hakaniemen etnisten raaka-aineiden kauppa Vii Voanin kassalla ja tajuaa, että lähes koko ateria on roudattu kiina/korea/japani/thaimaa akselilta iskee takaraivoon pieni peikko ja alkaa mussuttaa "tää ei oo kovin lähiruokaa"

Nyt kun kuitenkin Japanin reissustakin on kulunut jo kolmisen viikkoa ja soija/kala yhdistelmä ei enää tule korvista ulos päätin, että on aika kokeilla mitä kaikkea reissusta tarttuikaan mukaan. Tavoitteenani oli käyttää mahdollisimman pitkälle kesäkauden kotimaisia raaka-aineita. Mikäs tähän tavoitteeseen sopisikaan paremmin kuin uusi suosikkinijapsini: Tempura.

Tempura-taikinan resepti on sovellettu WSOY:n Mestarit keittiössä kirjasta ja Tentsuyu kastikkeen ohje Pastanjauhantaa blogista. Muut omia sovelluksia.


Tempuraa kesäkauden raaka-aineista

1 annos tempura-taikinaa
3 rkl vehnäjauhoja
1 litra rypsiöljyä
1 kesäkurpitsa
4 porkkanaa
4 ahvenfilettä
8 isohkoa siitakesientä

Lisäksi
2 tl suolaa
Tentsuyu kastiketta
1 dl retiisiä hienona raasteena
1 rkl raastettua inkivääriä

Kaada öljy kattilaan uppopaistamista varten. Lämmitä se mittaria apuna käyttäen 190 asteeseen. Leikkaa öljyn lämmetessä porkkanasta päät pois, ja jäljelle jäänyt osa pitkittäin puoliksi kahdeksi tangoksi. Leikkaa munakoisosta myös päät pois, sekä leikkaa se ensin puoliksi ja sen jälkeen jäljelle jääneet puolikkaat pitkittäin neljään osaan tangoiksi. Syömäpuikkoja apuna käyttäen upota porkkanatangot ensin tempura-taikinaan, ja siirrä ne sen jälkeen öljyyn paistumaan kunnes ne ovat kauniin värisiä. Siirrä porkkanat syömäpuikkoja apuna käyttäen talouspaperin päälle valumaan ylimääräiset rasvat pois. Toista sama operaatio ensiksi kesäkurpitsalle, sitten siitakesienille. Kun kasvikset ovat uppopaistettu, pyöritä ahvenfileet lautasella vehnäjauhoissa, tämän jälkeen upota ne syömäpuikkoja apuna käyttäen tempura-taikinaan ja uppopaista ne samoin kuin kasvikset.

Aseta tempura palaset tarjolle neljälle lautaselle, ja laita jokaiselle syöjälle pieneen kuppiin tentsuyu kastiketta, sekä kupin laidalle retiisi- ja inkivääri-raaste sekoitettuna. Lisäksi laita jokaiselle syöjälle noin 1/2 tl suolaa lautasen reunalle. Tempurat on tarkoitus ensin dipata kevyesti tetsuyu kastikkeeseen ja sen jälkeen kevyesti suolaan, ennen suuhun laittamista.
Tentsuyu (tempura-kastike)

1,5 dl dashi-lientä
1,5 rkl sakea tai kuivaa valkoviiniä
0,5 dl soijakastiketta

Sekoita liemi, sake ja soijakastike ja kuumenna ne kattilassa. Anna jäähtyä.

Dashi lientä voi tehdä itse sekoittamalla 1 gramman dashi jauhetta ja 2 desilitraa vettä. Dashi jauhetta saa ainakin Tokyokanista.

Tempura-taikina

1 kananmuna
2 dl olutta
115 grammaa siivilöityjä vehnäjauhoja

vatkaa kananmuna ja olut sekaisin tasaiseksi vaahdoksi. Vatkaa jauhot muutamassa pienemmässä erässä sekaisin vahtoon. Taikina saa jäädä melko löysäksi.
Noh, ei noi ihan täysin lähiruokaa olleet. Tetsuyu kastike ei ikävä kyllä ihan kotoisilla raaka-aineilla taida onnistua mutta kai se menee kun pääraaka-aineet onneksi olivat kotimaisia ja varsinkin nyt erittäin herkullisia.

Tempuran lisäksi tein myös alkuun lohi-sashimia. Tein myös uudestaan aiemmin blogaamiani siitake-rameneita. Tosin nyt en tehnyt niitä alku-ruuaksi vaan Japanilaisittain oikeaoppisemmin viimeiseksi ruokalajiksi ennen jälkkäriä. Tällä kertaa tosin korvasin ramen-nuudelit mielestäni parempiin Udon-nuudeleihin. Eri nuudelienkin erot selvisivät Japanissa. Udonit on paksuja vehnänuudeleita, Sobat on tattarijauhoista tehty ja Ramenit on niitä kikkaraisia perusnuudeleita joita kaikissa valmisannoksissa tuppaa olemaan. Enemmänkin Kiinalaisia kuin Japanilaisia.

Laitoin huvikseni kuvat näistäkin.




Jälkkärin kohdalla Japanilaiset sai haistaa vitut. Kotimaisia vadelmia ja mansikoita kermavaahdon kanssa, omnomnom.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Biru onegai shimas (Japani osa III)

Tässä vielä loppuun muutama hajanainen kuva lisää matkalla syödyistä ruuista.

Bentobox. Japanilaiset söivät lounaaksi usein tällaisissa laatikoissa olevia kylmiä annoksia. Varsinkin rautatieasemilla näitä myytiin ja paikalliset salarymanit sitten imuroivat näitä junassa. Seurasin esimerkkiä.

Soba-nuudeleita ja tempuraa. Soba-nuudelit on tattarijauhoista tehtyjä ohuita nuudeleita. Näitä, sekä venhästä tehtyjä udon-nuudeleita, tuli syötyä pari kertaa lounaaksi. Annoksen herkullisuus oli suoraan verrannollinen liemen herkullisuuteen.

Sushia tottakai tuli myös syötyä. Paljon. Sekä perinteisemmissä ravintoloissa, kuten myös arkisemmissa Kaiten-sushi liukuhihna baareissa. Sushin taso oli todella korkea. Ravintoloissa sushi-menun hinta vaihteli 20-200 euron välillä. Itse keskityimme hiukan halvempiin mestoihin. Kaiten-sushi paikoissa yleensä yksi lautanen, joka sisälsi 2 nigiriä maksoi noin euron. Halpaa ja hyvää.


Okonomiyaki (omnomnomyaki). Jotkut kutsuvat tätä ruokaa Japanilaiseksi pizzaksi, mutta pannukakku on ehkä lähempänä totuutta. Kananmunista, jauhoista ja erilaisista täytteistä tehty piirakka, joka päällystetään okonomiyaki kastikkeella, majoneesilla ja kuivatuilla tonnikala hiutaleilla. Täytteenä tässä meidän syömässä okonomiyakissa oli ainakin pekonia, katkarapuja ja savukinkkua. Mahtavaa!

Yhteenvetona voi todeta, että Japanissa syödään paljon kalaa ja makupaletti on aika erilainen suomalaiseen suuhun verrattuna. Kermaa ja voita esimerkiksi ei näkynyt lähes ollenkaan. Joissain ruuissa maut olivat todella hienovaraisia ja niihin täytyi todella keskittyä, kun taas jotkut maut olivat erittäin vahvoja ja pahimmillaan jopa epämielyttäviä. Hiukan heikommilla makuhermoilla varustetulle ruuat voivat osittain olla shokki. Pahamaineista nattoa en uskaltanut kokeilla.

Kuitenkin kaikenkaikkiaan erittäin positiivinen kokemus jäi lähes kaikesta. Lisäksi pidin Japanilaisten tavasta juoda olutta lähes kaikkien ruokien kanssa, ja se sopikin monien kalaruokien kanssa erinomaisesti. Sakea lukuunottamatta viiniä näki harvemmin tarjolla ja en usko, että se olisi niin hyvin ruokien kanssa sopinutkaan. Samppanja ehkä just ja just, mutta ottaen huomioon Japanin uskomattoman kovan hintatason alkoholijuomien suhteen (olut 7-10e), ei budjetti olisi tähän riittänyt.


Omnomnom. Sayanara!

Ravintola Esaki (Japani osa II)

Viimeiseksi illaksi Tokiossa ennenkuin lähdimme sieltä eteenpäin Kiotoa ja Osakaa kohti, halusin käydä vähän juhlavammassa paikassa syömässä, ja valinta osuikin 3 michelin tähden Esakiin joka sijaitsee parin kilsan päästä Harajukusta. Michelin guiden mukaan ruoka oli "Japanese contemporary" ja ruuista huomasikin, että hiukan ranskalaisempaan suuntaan näitä ruokia oli viety, vaikka silti pysyttiin erittäin tiukasti Japanin maaperällä.

Tässä kuvat menusta.

Ensimmäinen ruokalaji oli etikkaliemellä maustettu salaatti, jossa pohjalla oli jotain raakaa kalaa. Hyvät tuoreet raaka-aineet tekivät tästä aika spartalaisestakin annoksesta hienostuneen.

Toinen ruokalaji oli jonkinlainen kalasosekeitto. Ensimmäisiä kalakeittoja, joista oikeasti pidin.

Kolmantena ruokalajina oli sashimia. Kala josta sashimi oli tehty muistaakseni ravintolan nimikkokalasta, eli Esakista. Hiukan sitkeä suutuntuma ja toi mieleen ehkä raa-an kuhan.


Neljäs ruokalaji oli keitettyjä kasviksia. Tässä oli ainakin sipulia, bataattia, bambua, maissia ja perunaa. Annos oli kuorrutettu jonkinlaisella yrtti-öljy kastikkeella. Tämän annoksen pointtina oli ehkä korostaa kasviksien loistavaa laatua, ja onnistui siinä erinomaisesti.


Pinaattia, sekä erittäin pehmeäksi keitetty muna. Tämä annos oli upea ja voisi varmasti toistaa kotonakin, kunhan vaan kananmunan saisi keitettyä noin löysäksi ja kuorittua vielä ehjänä.

Tämä annos oli ulkonäöllisesti suosikkini. Kuvasta ehkä ei kaikkein selkeiten näy millainen hirviö lautaselle oli isketty, mutta toivottavasti saatte jonkinlaisen kuvan. Jännittävä ja hyvänmakuinen annos.


Täälläkin loppuun tarjottiin riisiä, miso-keittoa sekä tummaa teetä. Esakin miso oli selkeästi reissun parasta miso-keittoa.

Jälkiruuaksi yllättävän länsimainen annos. Mustikoita hyytelössä ja alla oli riisivanukasta. Yksinkertaista ja tyylikästä.

Yhteensä menu tuli kahdelle hengelle maksamaan juomineen (eli 5 olutta) noin 230 euroa, eli mielestäni varsin kohtuullinen hinta 3 tähden ravintolalle. Varsinkin, kun Esakissa oli koko reissun parhaat ruuat. Vaikea silti sanoa oliko paikka ihan 3 michelin tähden arvoinen. Länsimaisissa tähtiravintoloissa tähtien määrä tuntuu olevan suoraan verrannollinen kikkailun määrään, ja tässä ravintolassa ruoka taas oli melko paljon suoraviivaisempaa ja nojasi enemmän loistaviin raaka-aineisiin. Tästä syystä aiempiin Michelin kokemuksiin tätä on vaikea verrata.

Gochisōsama (Japani osa I)

Japanista on palattu ja sushit on syöty. Mitä jäi käteen? Erittäin paljon hyvää ruokaa, muutama vähän omituinen kokemus ja ennenkaikkea syvempi ymmärrys Japanilaisesta keittiöstä, mitä tulen varmasti soveltamaan omissa kokkailuissa.

Tässä hiukan summausta syödyistä ruuista / rafloista.

Yakitori


Yakitori tarkoittaa periaatteessa grillattua kanaa. Tämä on paikallisten salarymanien keskuudessa suosittua naposteltavaa töiden jälkeen. Yakitori oli varsin herkullista, ja kävinkin kaiken kaikkiaan kolmessa eri Yakitori mestassa, joista ensimmäinen oli puitteiltaan melko vaatimaton katukeittiö, toinen hiukan laadukkaampi ravintola ja kolmas jotain näiden väliltä.

Ainoa ongelma Yakitoria syödessä oli, että kielisyistä johtuen ei koskaan tiennyt mitä osia kanasta tulikaan tilattua. Näin ollen tulikin suurin osa kanan sisäelimistä kokeiltua. Munuaisia, maksaa, sydäntä, pyrstöä, siipiä ja muutamaa mitä emme saaneet dekryptattua. Herkullista jokatapauksessa :)
Ensimmäiset Yakitorit söimme Piss Alley nimisellä hiukan rähjäisellä ravintolakujalla, jossa oli paljon kansanomaisia pieniä ravintoloita. Tässä oli ainakin kasviksia, jotain lihapullia ja porsaan lihaa taisi myös olla. Annos taisi maksaa noin 9 euroa.

Toisen kerran kokeilimme Yakitoria vähän hienommassa paikassa, jota Lonely Planet suositteli ja mainitsi, että paikan kana on vapaasti kasvanutta. Tässä annoksessa oli ainakin kanan sydäntä, makkaroita ja pyrstöä(?).

Samassa paikassa tarjoilija suositteli myös kokeilemaan paikan tulisesti maustettuja kanan siipiä, joten teimme työtä käskettynä. Nämä olivatkin varsin herkullisia. Tässä paikassa koko setin hinnaksi kahdelle hengelle taisi tulla noin 70-80 euroa juomien ja jälkiruokien kanssa.

Tempura

Tempura tarkoittaa tietynlaisessa taikinassa pyöritettyä ja uppopaistettua kalaa, äyriäisiä tai kasviksia. Tempuraa sai muutamassa paikassa aterian osana, sekä kävimme myös kahdessa eri täysin tempuraan omistautuneessa ravintolassa. Näistä toiselle Osakassa sijaitsevalle oli myös myönnetty yksi michelinin tähti, mutta ikävä kyllä kuvat puuttuvat. Tässä paikassa oli 8 asiakaspaikkaa tiskillä jonka takana hääräsi paikan omistaja/kokki. En uskaltanut kokin nenän edessä alkaa räpsimään kuvia ruuista.

Tempura oli jokatapauksessa molemmissa paikoissa erittäin upeaa ja tempura nouseekin sushin seuraksi suosikikseni Japanilaisessa keittiössä. Varsinkin michelinin tähdellä palkitussa paikassa tempura oli aivan upeaa, tähti oli totisesti ansaittu. Tässä paikassa menu maksoi kahdelle hengelle juomineen noin 130 euroa ja tähdettömässä paikassa noin 80 euroa.

Ravun pyrstöä, parsaa ja perunaa.
Ankeriasta ja katkarapuja.


Kaiseki


Kaiseki aterioita tarjotaan usein perinteisissä Japanilaisissa majataloissa, eli Ryokaneissa. Kaiseki on ehkä Japaninilaisen keittiön hienostunein osa. Kaiseki ateria muodostuu useammasta ruokalajista, ja jonkun lähteen mukaan on ollut inspiraationa monien länsimaisten fine dining raflojen maistelumenuille. Lähteen paikkaansapitävyydestä en sano mitään.

Me söimme kaisekisetin Shuzen-Ji:ssa sijaitsevassa ryokanissa. Tämä ryokan oli kuitenkin vähän modernimpi mm. siinä mielessä, että yksi ruokalajeista oli lihaa ja saimme valita muutaman ruokalajin kahdesta vaihtoehdosta. Ruoka oli ylipäänsä herkullista, vaikka pari hiukan kummempaa makuelämystä tähän settiin mahtuikin.

Tässä kuvia muutamista ruokalajeista. Niiden sisällöt ovat osittain hiukan epäselviä, johtuen kieliongelmista.

Alkuun tarjottiin erilaisia pieniä suupaloja. Tässä oli ainakin jotain hyytelöä, riisipallo ja kanaa ehkäpä?


Lisäksi alkupalana oli tämän näköinen mousse. Epäilen sen sisältäneen jotain soijapapuja. Tämä oli yksi niistä huonommista ruokakokemuksista, mutta onneksi seuraava annos taas oli aivan herkullinen.

Sashimia. Tässä oli ainakin kalmaria, tonnikalaa, yellowtailia sekä jotain, mitä epäilin joksikin osterin kaltaiseksi.


Tässä ravintolassa, kuten muutamassa muussakin paremmassa oli wasabi tuoretta ja täällä se tuotiin raastimen kanssa. Voittaa maultaan selkeästi sen sinappijauho-piparjuurisekoituksen mitä "wasabi" monesti tuppaa olemaan.



Tämä oli eräänlaista kalakeittoa. Itse en pitänyt tästä annoksesta. Muistutti keskinkertaista suomalaista kalakeittoa. Vaimoni taas piti suuresti, mutta hän onkin suurempi kypsän kalan ystävä kuin minä.



Häränliha rullia ja kasviksia. Lihaa ei  yleensä tarjota kaiseki aterian osana, mutta tämä valitsemamme ryokan poikkesi muutenkin hiukan kaikkein perinteisimmästä linjasta.



Japanilaiseen tyyliin loppuun hiilaripläjäys. Kylmiä soba-nuudeleita ja dippikastike näihin. Herkullista.

Lisää jatkoa seuraavassa postauksessa...

PS: Otsikko on kiitos, mikä Japanissa on aterian jälkeen tavanomaista sanoa. Lonely planetin phrasebook oli kääntänyt sen muotoon "it was a real feast".