sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Keittiönatsi goes to Australia

Istun tällä hetkellä vaimoni kanssa Helsinki-Vantaan lentokentän Oak Barrelissa juomassa Stallhagenin Red Alea. Suuntana on Australia pelkän menolipun voimin. Takaisin en ole tulossa ihan heti.

Kerron lisää myöhemmin, mutta silti haluan kiittää jo kaikkia tähän astisia lukijoita. Jatkan varmasti blogaamista, mutta jutut saattavat olla melko Australiakeskeisiä. Toivottavasti silti jaksatte jatkaa lukemista, tiedossa on toivottavasti ainakin viinitilavierailuja.

Terveisin,
Klasu Keittiönatsi

torstai 17. marraskuuta 2011

La Torrefazione



Olin juuri hetki sitten Aleksanterinkadun Hennes & Mauritzissa jonottamassa Versacen H&M kokoelmaa. En sentään itselleni, vaan olin vaimoni apuna makutuomarina ja tönimässä muita kanssaostajia pois tieltä. Kävin toki myös tsekkaamassa miestenpuolen vaatteet ja olivathan nekin hienoja, mutta ikävä kyllä ärsyttävä heterouteni esti minua ostamasta esimerkiksi niitein koristeltuja nahkahousuja. Tylsää.

(Iltasanomat yritti haastatella myös meitä, mutta sanoimme tiukan "EI!":n illuminaatin tukemalle korruptiomedialle!)


Mutta, tämä ei ole muotiblogi niin siirrytään pääasiaan. Koska olin mukana apuna rynnimässä vaatteiden perässä, niin lupasi vaimoni tarjota minulle aamupalan läheisessä Café & Roastery La Torrefazionessa, eli tutummin Torressa. La Torrefazione on tunnettu yhtenä niistä harvoista Helsingin kahviloista, joista saa oikeasti hyvää kahvia, mutta siellä tarjotaan myös varsin hyviä aamupaloja.

Aamupalavaihtoehtoja on kolme: La Torren aamiainen (11 €), baristan voima-aamiainen (11 €) ja tuhdimpi pekonia ja kananmunaa sisältävä paahtajan lämmin aamiainen (13,5 €). Aamiaisten hintaan kuuluu myös vapaavalintainen kahvi ja tuoremehu. Itse otin tuon la torren aamiaisen isolla cappucinolla ja vaimoni baristan voima-aamiaisen pienellä cappucinolla.


Oma settini sisälsi muun muassa croissantin, sämpylän, brie-juustoa, kinkkua. Croissant oli loistavan makuinen ja kaikki muukin oli taiten valittua. Vaimoni voima-aamiainen taas sisälsi ison kulhollisen jugurttia kotimaisten marjojen ja myslin kera, sekä keitetyn kananmunan ja sämpylän lisukkeineen. Molemmat aamupalat olivat todella hyviä ja miellyttävän tuhteja, joten nälkä ei todennäköisesti kovin pian tuon jälkeen tule. Ja odotetusti kahvit olivat todella hyviä.


Voin ehdottomasti suositella La Torrefazionen aamupalaa. Vaikka tällä hetkellä kaupungin paras aamupala on Klaus K:n ravintola Ilmattaren Best of Finland -buffet, on se on myös tuplasti kalliimpi ku Torren ja siihen hintaan ei edes kuulu loistavaa kahvia.

Toisaalta toivoisin silti, että suomeen rantautuisi amerikkatyyliset a la carte aamiaiset, joissa voi listalta valita erilaisia lämpimiä annoksia, kuten erilaisia munakkaita, pannukakkuja tai aamupalojen kuninkaan, aamupalaburriton.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Fondue


Saimme vaimoni kanssa ystäviltämme muutama vuosi sitten valmistujaislahjaksi fonduepadan. Aina näin talven lähestyessä on ollut mukava kaivaa se esille, korkata valkoviinipullo ja laittaa juustot keittymään. Tällainen pöytämallinen fonduepata on siitäkin mukava, että ruuanlaitto tosiaankin hoituu rennosti pöydän ääressä.

Lisukkeeksi fondueen kuuluu perinteisesti leivänpaloja, jotka ovatkin melko ehdottomia, mutta myös muita hyviä lisukkeita on. Itse olen dipannut fondueen muun muassa suolakurkkuja, lohkoperunoita, omenoita, makkaroita ja lihapullia. Muitakin vaihtoehtoja varmasti on.

Koska fondue on varsin seurallinen ruoka, liittyy siihen tietysti myös leivänpalan pudottamisesta seuraava rangaistus. Perinteisestihän leivän pudottanut "joutuu" suutelemaan vierustoveriaan, mutta omasta mielestäni sopivampi oikea rangaistus voisi olla esimerkiksi snapsilasillinen kirschiä tai varpaan pois leikkaaminen.


Fondue

1 valkosipulinkynsi
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
275 g gruyereä raastettuna
275 g emmentalia raastettuna
1 tl sitruunamehua
1 rkl maissitärkkelystä
4 rkl kirsch-kirsikkaviinaa
ripaus valkopippuria
ripaus cayennepippuaria
ripaus muskottipähkinää

Hiero pannun sisäpinta halkaistulla valkosipulinkynnellä. Kaada pannuun viini sekä sitruunamehu ja kuumenna kunnes se lähes kiehuu. Lisää juustoraastetta vähän kerrallaan kunnes se sulaa.

Sekoita kirsch ja maissitärkkelys keskenään ja kaada pataan. Sekoita kunnes seoksesta tulee tasaista. Mausta mustapippurilla, cayennepippurilla ja muskottipähkinällä.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Klassinen sorsapaisti


Urgh, maanantait. Tänään on maailman hirveimmän viikonpäivän maailman hirvein ilmentymä. Kun koko viikonlopun käyttää humpaten ja univelkaa keräten, niin maanantaina se sen kostaa. Jälkiviisaasti sitä nyt miettii, että olisi voinut ostaa Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripelin sijaan jonkun vähän pienemmän ja miedomman oluen, että olisi voinut olla ostamatta sen viskipaukun jotta jo valmiiksi täyteen mahaan mahtuisi lisää olutta ja, että DTM:n Halloweenbileistäkin olisi voinut lähteä ennen valomerkkiä. Nimittäin nyt kaikki on paskaa ja valoa tunnelin päässä ei näy.

Ainoa lohtu tänään onkin ollut evääksi jättämäni sorsapaistin tähteet. Isosiskoni ja hänen miehensä olivat eilen meillä käymässä ja ruokaa oli tarjottava, joten vaimoni ehdotuksesta ostimme kaksi kokonaista sorsaa Reinin Lihasta. Koskaan aiemmin en ollut sorsia valmistanut, enkä oikeastaan syönytkään, joten oli jännittävä nähdä millaista tästä tulisi.

Etsin netistä ja Glorian Ruuasta ja Viinistä eri reseptejä ja aika moni ehdotti sorsan paistamista uunissa jonkinlaisessa liemessä. Soitin myös äitille ja kysyin miten hän on sorsan tehnyt ja samantyyppistä lähestymistapaa hänkin kannatti. Hän painotti kastikeen merkitystä ja sanoi, että on tärkeää laittaa siihen paljon kermaa.

Koin tämän lähestymistavan hyväksi ja vieraiden onneksi sorsa kastikkeineen onnistui jopa odotettuakin paremmin. Sorsan liha oli todella hyvää. Makua voisi kuvailla riistaisaksi ankaksi. Siinä vaiheessa kun tuli aika leikata nämä meinasi vähän mennä sormi suuhun, mutta leikkasin sitten vaan brutaalisti saksilla reilusta linnut neljään osaan. Ensiksi pitkittäin puoliksi ja sitten koipi ja rintalihapuolet omiksi osikseen.

Klassinen sorsapaisti

2 kokonaista patavalmista sorsaa
1 sipuli viipaloituna
1 porkkana viipaloituna
1/2 litraa riistalientä
pari persiljan vartta
suolaa ja pippuria
voita ja öljyä paistamiseen

Kastikkeeseen
1 dl kermaa
2 tl sinihomejuustoa
2 rkl punaherukkahyytelöä
(2 rkl maizena suurustetta)

Ota sorsat huoneenlämpöön puoli tuntia ennen paistamista. Suolaa ja pippuroi ne runsaasti molemmin puolin ja hiero sorsan sisäpuolelle myös suolaa. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Kuumenna voin ja öljyn sekoitus paistinpannussa ja paista sorsat rasvassa molemmin puolin, kunnes niiden nahka ruskistuu. Nosta sorsat uunivuokaan ja deglaseeraa pannu riistaliemellä. Kaada myös liemi uunivuokaan ja lisää sinne kasvikset sekä persilja. Paista sorsaa uunissa 1,5 tuntia.

Ota sorsat pois uunista ja kääri ne folioon vetäytymään puoleksi tunniksi. Siivilöi kastike erilliseen kattilaan ja kuori siitä enin rasva pois. Keitä kastiketta kokoon puolen tunnin ajan. Lisää siihen sinihomejuusto, punaherukkahyytelö, kerma ja kiehauta. Jos haluat kastikkeesta paksumman, suurusta se halutessasi maizenalla.

Ota linnut pois foliosta ja leikkaa molemmat linnut saksilla neljään osaan ensin pitkittäin ja sitten poikittain rintalihat erilleen koivista. Tarjoa kastikkeen kanssa.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Dopff & Irion Muscat 2010

Kuva täältä.
Gewüztraminereihin tympääntyneenä päätin kokeilla toista hiukan samankaltaista rypälettä samalta alueelta, muscattia. Muscat on melko käytetty rypäle makeissa jälkiruokaviineissä, esimerkiksi Kreikkalaisessa Samos Nectarissa, mutta sitä käytetään myös kuivissa valkoviineissä muun muassa Alsacessa.

Sieltä tämäkin Dopff & Irionin viini tulee. En oikeastaan jaksanut tässä tapauksessa hirveästi etsiä heidän nettisivuilta lisää tietoa, sillä ne olivat kaameat flashiviritelmät. Varsinkaan, kun tämä viini oli lopulta melko keskinkertainen. Eikä sieltä tästä viinistäkään löytynyt mitään tietoa, sillä todennäköisesti tämän hintaluokan viini on tarkoitettu pöytäviiniksi eikä Ranskalaiset niitä viitsi mainostaa.

Väriltään Dopff & Irion Muscat oli vaalean keltainen häivähdyksellä vihreää. Tuoksu oli kukkea ja hunajainen, ja siinä oli appelsiininen tai mandariininen aromi. Maku oli hapokas, jossa parfyyminen kukkaisuus toistua. Jälkimaku oli pitkä ja hunajainen.

Melko keskinkertainen viini tämä lopulta oli. Gewün ongelmat toistuvat ja maun jäädessä ohueksi, eivät hapot ja yrttisyys pystyneet peittämään taustalla vaikuttavaa kiljuisaa makua. Tässä tapauksessa myös tuoksukin jäi ohuehkoksi. Kyllä tätä sai pullon juotua, mutta toista pulloa en ostaisi.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/573527

torstai 3. marraskuuta 2011

Okonomiyakeja Osakan tyyliin


Mässäilykulttuuristaan tunnetun Osakan yksi rakastetuimpia erikoisuuksia on okonomiyaki-pannukakut, jota jotkut myös japanilaiseksi pizzaksi kutsuvat. Näihin tutustuin itsekkin Osakassa arcade pelien ja ruuan täytteisenä kuidaore (eli "eat till you drop") iltana. Toisen kerran pääsin okonomiyakeja syömään viime ravintolapäivänä, kun käsittämättömän Urho Kekkosen muistomerkin viereen avattiin päivän ajaksi Okonomiyaki-ravintola. Tästä ravintolasta sainkin innostuksen myös kokeilla tehdä näitä kotioloissa.

Vaikka okonomiyakien täytteet vaihtelevatkin, on kaikille yhteistä taikina joka tehdään jauhoista, kananmunista ja dashi-liemestä. Lisäksi lähes kaikkiin okonomiyakeihin tulee päälle okonomiyaki-kastiketta, majoneesia ja katsuobushia, eli kuivattuja boniitti-hiutaleita. Täytteeksi laitoin itse kaalia, jokirapuja ja pekonia.

Itse valmistus on melko yksinkertaista. Taikina täytteineen sekoitetaan valmiiksi, jonka jälkeen okonomiyakit paistetaan paistinpannulla kypsäksi. Itse käytin apuna kahta paistinpannua, joista pienemmässä ensin paistoin toisen puolen noin 5 minuuttia ja siitä keikautin pannukakun toiseen paistinpannuun jolla paistoin toisen puolen.

Ohje on yhdelle okonomiyakille, jota kertomalla saa tehtyä useamman.

Okonomiyaki

1 dl jauhoja
1 dl dashilientä
1 kananmuna
100 g kaalia silputtuna
1 kevätsipulin varsi silputtuna
50 g pekonia silputtuna
50 g jokirapuja
rypsiöljyä paistamiseen

Lisäksi
okonomiyaki-kastiketta
majoneesia
katsuobushia, eli boniitti-hiutaleita

Paista pekoni etukäteen kypsäksi. Sekoita kulhossa keskenään kaikki ainesosat keskenään. Kuumenna öljy paistinpannussa ja annostele taikina paistinpannulle.

Paista okonomiyakia noin viisi minuuttia, kunnes taikina on hyytynyt ja pohja on kauniin ruskea. Käännä okonomiyaki toisinpäin ja paistat toiset viisi minuuttia.

Nosta okonomiyaki lautaselle ja annostele sen päälle ensin okonomiyaki-kastiketta, sen jälkeen majoneesia ja päälle katsuobushia.

Tarjoa heti.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Lisää hyvää olutta maitokaupoista

Aikaisempi kirjoitukseni maitokauppavahvuisista oluista keräsi jonkin verran kommentteja, joissa otettiin kantaa Alkon asemaan, kuten myös annettiin vinkkejä muista hyvistä miedoista halvemmista oluista. Näistä vinkeistä innostuneena otinkin kokeiluun pari uutta Laitilan Kievari -tuoteperheen bisseä.

Tuon kirjoituksen jälkeen oma oluenkulutukseni on yhä enenevissä määrin siirtynyt maitokauppaoluisiin. Vaikka Alkon oluet ovatkin parhaimmillaan monta kertaluokkaa parempia, on olut minulle pääasiassa kulutustavaraa. Jokaisen oluen ei tarvitse olla osa syvällistä maistelutuokiota, sillä joskus on kiva vain kaataa kurkkuun hyvää mallasjuomaa sen syvempiä fiilistelemättä. Sama myös pätee viineihin.

Tästä syystä olen yhä enemmän sitä mieltä, että vahvemmat oluet ja viinit pitäisi tulla maitokauppoihin. Hyvä olut ja viini ovat olennainen osa ruokakulttuuria ja elintarvikkeita. Siksi niitä pitäisi saada samasta paikasta mistä muutkin ruuat hankkii. Rajoittamalla niiden myynti tehottomaan (kyllä, se on yhä mielestäni tehoton) ja markkinoita vääristävään monopoliin ei edistä kenenkään muun asiaa kuin kepulaissosiaalidemokraattisen illuminaatin.

Laitilan Kievari Humalainen
Kuva täältä.
Laitilan Kievari Humalainen on brittiläistyylisesti humaloitu IPA, jossa katkeroita on 61 EBUa. Maltaina oluessa on käytetty pale- cara pale- ja munich-maltaita ja humalina käytetty muun muassa perinteisiä englantilaisia Fuggles, Bramling Cross, East Kent Golding ja saksalaista Magnum humalia, sekä kuivahumalointiin brittiläistä First Goldia.

Ulkonäöltään olut on kirkas ja melko perus lagermaisen pronssihtava. Vaahto on keskipaksu. Tuoksu muistuttaa myös melko paljon Pils-tyylisiä oluita humalointinsa puolesta, kuitenkin brittiläisellä vivahteella jossa taustalla on hiukan karamellista mallasta. Maku on raikkaan humaloitu, jossa on sitrusmaisia ja greippisiä aromeita mutta maku on selkeän britti-IPA tyylinen, eli amerikkalaisiin serkkuihinsa nähden se on tunkkaisempi ja vähemmän aromikas. Oluen mietoudesta johtuen mallasrunko jää myös melko ohueksi.

Hyvä olut Laitilan Kievari Humalainen on, mutta maun puolesta häviää saman panimon Kukko Alella, jossa humalointi on omaan makuuni paljon miellyttävämpi. Lisäksi vahvuusrajoitus tulee tämän tyylisessä oluessa vastaan ja huomaa, kuinka se kaipaisi taustalleen vahvempaa mallasrunkoa pehmentämään makua. Se vaan toisi mukanaan lisää pahamaineista kuningas alkoholia.

Laitilan Kievari Schwartz
Kuva täältä.
Laitilan Kievari Schwartz on saksalaistyylinen schwartzbier, eli tumma paahteinen pohjahiivaolut, toisinsanoen lager. EBUja (katkeroa) oluessa on 10.

Väriltään Kievari Schwartz on nimensä mukaan lähes täysin musta ja siinä on paksuhko vaahto. Tuoksu on maltainen, jossa on taustalla kuivaa hiivaa ja paahdettua kahvia. Maku on miellyttävän pehmeä muistuttaen lagertyyliin tehtyjä balttiporttereita. Maku on sopivan paahteisen ja siinä on taustalla miellyttävä lakritsainen makeutta.

Kievari Schwartz oli todella hyvä. Yksi parhaista alle kolmen euron maitokauppaoluista. Hirvittävästi en ole schwartzbierejä juonut, joten ennen tyylikuvausta olisin voinut veikata tätä balttialaiseksi pohjahiivaportteriksi, jota maku muistuttaa. Mutta toisin kuin humalaisessa, tässä ei prosenttirajoitus tunnu olleen rajoittava tekijä vaan olut pysyy tasapainoisena loppuun asti. Tämä noussee Kukko Alen rinnalle yhdeksi suosikikseni sessio-oluista.

Kohta kuitenkin alkaa oluenjuojillakin joulu, kun Alkon jouluoluet tulevat myyntiin. Reittausblogissa on jo julkaistu lista ja lyhyet kommentit niistä. Vaikkei tämän vuoden lista ihan vedä vertoja viimevuoden vastaavaan, on siellä tänäkin vuonna muutama maksaa kutkuttava uutuus sekä joitain hyvä vanhoja tuttavia. Omat suosikkini ovat ainakin Westmallen Dubbel, Nøgne Ø:n Underlig Jul, N'Ice Chouffe ja Malmgård Arctic Circle Ale. Luulen, että näistä tulee tehtyä jonkinlainen arviopostaus ennen joulua.