Byron Bay

Huh, onpas tullut taas pidettyä hiukan taukoa kirjoittamisesta. Aloitin työt kaksi viikkoa sitten ja tavanomaisesta tyylistä poiketen, en olekkaan käyttänyt kaikkea työaikaa julistaen ruuanlaiton ja tissuttelun iloja. No, kunhan tässä hiukan uraudun ja koeaika loppuu niin eiköhän tuotakin pääse jatkamaan taas.

Mutta palataan ajassa taaksepäin noin kaksi viikkoa. Ennenkuin aloitin työt oli viimeiset vapauden hetket käytettävä tehokkaasti hyödyksi. Tähän tuli hyvä sauma kun Hong Kongissa vaihto-oppilaana asuva kälyni tuli käymään luonamme. Koska Sydneyssä tuli vettä luokkaa vitusti, oli se hyvä jättää taakse ja siirtyä kohti pohjoisen(!) lämpöä.

Määränpäänä meillä oli surffipummien mekkana tunnettu Byron Bay, jonne Weatherzone lupaili aurinkoisempaa ja lämpimämpää. Välimatkan kuitenkin ollessa melkoinen toimi välietappina Port Macquarie niminen rantakaupunki, joka on yksi Australian vanhimpia kaupunkeja ja alunperin toiminut vankisiirtolana. Sateiden jatkuessa rannat eivät olleet hirveän houkuttelevia, mutta paikallinen koalasairaala oli ihan hauska kuten myös alueen ympärillä sijaitsevat viinitilat.

Kovin tunnettu viinialueena Port Macquarie ei ole ja viinitiloja alueella on vain kourallinen verrattuna esimerkiksi Barossan noin kahteensataan. Meillekkin viiniturismin mahdollisuus tuli hiukan yllätyksenä, mutta toisaalta kun ulkona sataa niin mikäs onkaan parempaa tekemistä.

Ensimmäinen tila missä vierailimme oli Douglas Vale Homestead & Vineyard, jota piti paikallinen kyläyhteisö tavoitteenaan myös ylläpitää paikan historiaa. Douglas Vale Homestead & Vineyard ehkä oli ensisijaisesti museo ja tarkoitettu esittelemään Port Macquarien historiaa, mutta koska paikka myös toiminut viinitilana jatkoi kyläyhteisö tätä perinnettä. Koska tarkoitus ei ilmeisesti ollut tehdä hirveästi voittoa oli kyläyhteisöllä myös hyvä mahdollisuus käyttää historiallisia rypäleitä, jotka eivät muualla Australiassa olleet kovin käytettyjä.

Douglas Valen viinit olivat ehkä enemmän kuriositeettejä. Eivät ne missään nimessä huonoja olleet ja varsinkin White Cockatoo 2010 viini oli varsin hyvä ja sitä tuli pullo hankittua, mutta muut olivat hiukan ohuehkoja ja eivät laatutasoltaan sitä luokkaa mitä nykyään viineiltä odottaa. Kuitenkin historiansa ja omalaatuiten viiniensä vuoksi Douglas Vale Homestead & Vineyard on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

Toinen viinitila missä kävimme, oli tavanomaisempi Innis Lake Vineyards. Toisaalta tavanomaisuus tarkoitti myös parempilaatuisia viinejä. Valkoviinit olivat varsinkin hyviä joista parhaaksi nousi suht edullinen 2011 Little Fish Summer White mutta myös 2007 Innis Lake Shiraz oli varsin toimiva.

Ihan Barossan tai Hunter Valley veroinen New South Walesin pohjoisrannikko ei ole alueen ollessa liian kostea, mutta silti alue pystyy tuottamaan varsin laadukkaita viinejä.

Viinitiloilta matka jatkui lopulliseen määränpäähän Byron Bayhin ja siellä viimein sadepilvetkin väistyivät joksikin aikaa. Käytännössä Byron Bay on pieni kylä josta on tullut surffipummien ja bilettävien backpackerien suosikkikohde Ausseissa. Kuitenkin paikka on onnistunut vielä säilyttämään tietynlaisen aidon ja rennon viban ja vaikka paikka oli täynnä Eurooppalaisia nuoria backpackereita eivät he onnistuneet kovin pahasti ärsyttämään.

Parasta Byronissa on todella pitkä ranta joka on loistava aloitteleville surffaajille voimakkaiden, mutta matalien aaltojen ja lämpimän veden vuoksi. Lisäksi Byronissa Bayssa sijaitsee Australian itäisin kohta ja siellä on hieno majakka.

Illalla Byron Bayssä menimme Fish Monger nimiseen kalaravintolaan. Fish Monger on käytännössä todella tasokas Fish & Chips paikka, josta monet hakivat ruokansa take awayna, mutta koska paikka oli varsin miellyttävästi sisustettu ja tarjosi BYO mahdollisuuden söimme me paikan päällä. Alkuruuaksi otimme setin ostereita ja pääruuaksi otin kalaa ranskalaisilla ja vaimoni otti suolassa ja pippurissa paistettuja katkarapuja ja salaattia.

Kaikki ruoka oli todella hyvää ja mikä parasta kohtuullisen hintaista. Kun toimme viinit itse taisi kolmen hengen pääruuat ja tusina ostereita maksaa yhteensä $60. Yleensä tämän tasoisesta annoksesta Sydneyn kalaravintoloista joutuu parhaimmillaan maksamaan $30-$40 per naama.

Koska sateet palasivat viimeisenä päivänä ennen paluulentoa, niin päätimme rantailun sijaan sitten lähteä tutustumaan läheiseen hippikaupunki Nimbiniin. Hipit ja muut elämäntapaintiaanit asuttivat Nimbinin vuonna 1973 Aquarius festivaalin jälkeen ja sen jälkeen ovat keskittyneet luomuviljelyyn ja kannabiksen kasvatukseen. Pettymyksekseni en saanut nauraa hipeille ihan niin paljoa kuin odotin. Osa Nimbinin asukkaista näytti yllättävän porvarilliselta ja he pyörittivät kunnianhimoista bisnestä paikan päällä myyden hamppuvaatteita ja psykedeelisesti kuvioituja t-paitoja, kuten tietysti myös jatsitupakkaa. Sitä tosin myivät huumediilereiden näköiset nuoret miehet, jotka erottuivat melko selkeästi paikallisista hipeistä. Jostain syystä huumediilerit ovat ympärimaailman aina samannäköisiä.

Nimbinin jälkeen kävimme katsastamassa vielä Queenslandin etelärannikkoa ja hakemasta $150 parkkisakot Brisbanesta.