Gochisōsama (Japani osa I)

Japanista on palattu ja sushit on syöty. Mitä jäi käteen? Erittäin paljon hyvää ruokaa, muutama vähän omituinen kokemus ja ennenkaikkea syvempi ymmärrys Japanilaisesta keittiöstä, mitä tulen varmasti soveltamaan omissa kokkailuissa.

Tässä hiukan summausta syödyistä ruuista / rafloista.

Yakitori

Yakitori tarkoittaa periaatteessa grillattua kanaa. Tämä on paikallisten salarymanien keskuudessa suosittua naposteltavaa töiden jälkeen. Yakitori oli varsin herkullista, ja kävinkin kaiken kaikkiaan kolmessa eri Yakitori mestassa, joista ensimmäinen oli puitteiltaan melko vaatimaton katukeittiö, toinen hiukan laadukkaampi ravintola ja kolmas jotain näiden väliltä.

Ainoa ongelma Yakitoria syödessä oli, että kielisyistä johtuen ei koskaan tiennyt mitä osia kanasta tulikaan tilattua. Näin ollen tulikin suurin osa kanan sisäelimistä kokeiltua. Munuaisia, maksaa, sydäntä, pyrstöä, siipiä ja muutamaa mitä emme saaneet dekryptattua. Herkullista jokatapauksessa :)

Ensimmäiset Yakitorit söimme Piss Alley nimisellä hiukan rähjäisellä ravintolakujalla, jossa oli paljon kansanomaisia pieniä ravintoloita. Tässä oli ainakin kasviksia, jotain lihapullia ja porsaan lihaa taisi myös olla. Annos taisi maksaa noin 9 euroa.

Toisen kerran kokeilimme Yakitoria vähän hienommassa paikassa, jota Lonely Planet suositteli ja mainitsi, että paikan kana on vapaasti kasvanutta. Tässä annoksessa oli ainakin kanan sydäntä, makkaroita ja pyrstöä(?).

Samassa paikassa tarjoilija suositteli myös kokeilemaan paikan tulisesti maustettuja kanan siipiä, joten teimme työtä käskettynä. Nämä olivatkin varsin herkullisia. Tässä paikassa koko setin hinnaksi kahdelle hengelle taisi tulla noin 70-80 euroa juomien ja jälkiruokien kanssa.

Tempura

Tempura tarkoittaa tietynlaisessa taikinassa pyöritettyä ja uppopaistettua kalaa, äyriäisiä tai kasviksia. Tempuraa sai muutamassa paikassa aterian osana, sekä kävimme myös kahdessa eri täysin tempuraan omistautuneessa ravintolassa. Näistä toiselle Osakassa sijaitsevalle oli myös myönnetty yksi michelinin tähti, mutta ikävä kyllä kuvat puuttuvat. Tässä paikassa oli 8 asiakaspaikkaa tiskillä jonka takana hääräsi paikan omistaja/kokki. En uskaltanut kokin nenän edessä alkaa räpsimään kuvia ruuista.

Tempura oli jokatapauksessa molemmissa paikoissa erittäin upeaa ja tempura nouseekin sushin seuraksi suosikikseni Japanilaisessa keittiössä. Varsinkin michelinin tähdellä palkitussa paikassa tempura oli aivan upeaa, tähti oli totisesti ansaittu. Tässä paikassa menu maksoi kahdelle hengelle juomineen noin 130 euroa ja tähdettömässä paikassa noin 80 euroa.

Ravun pyrstöä, parsaa ja perunaa.

Ankeriasta ja katkarapuja.

Kaiseki

Kaiseki aterioita tarjotaan usein perinteisissä Japanilaisissa majataloissa, eli Ryokaneissa. Kaiseki on ehkä Japaninilaisen keittiön hienostunein osa. Kaiseki ateria muodostuu useammasta ruokalajista, ja jonkun lähteen mukaan on ollut inspiraationa monien länsimaisten fine dining raflojen maistelumenuille. Lähteen paikkaansapitävyydestä en sano mitään.

Me söimme kaisekisetin Shuzen-Ji:ssa sijaitsevassa ryokanissa. Tämä ryokan oli kuitenkin vähän modernimpi mm. siinä mielessä, että yksi ruokalajeista oli lihaa ja saimme valita muutaman ruokalajin kahdesta vaihtoehdosta. Ruoka oli ylipäänsä herkullista, vaikka pari hiukan kummempaa makuelämystä tähän settiin mahtuikin.

Tässä kuvia muutamista ruokalajeista. Niiden sisällöt ovat osittain hiukan epäselviä, johtuen kieliongelmista.

Alkuun tarjottiin erilaisia pieniä suupaloja. Tässä oli ainakin jotain hyytelöä, riisipallo ja kanaa ehkäpä?

Lisäksi alkupalana oli tämän näköinen mousse. Epäilen sen sisältäneen jotain soijapapuja. Tämä oli yksi niistä huonommista ruokakokemuksista, mutta onneksi seuraava annos taas oli aivan herkullinen.

Sashimia. Tässä oli ainakin kalmaria, tonnikalaa, yellowtailia sekä jotain, mitä epäilin joksikin osterin kaltaiseksi.

Tässä ravintolassa, kuten muutamassa muussakin paremmassa oli wasabi tuoretta ja täällä se tuotiin raastimen kanssa. Voittaa maultaan selkeästi sen sinappijauho-piparjuurisekoituksen mitä "wasabi" monesti tuppaa olemaan.

Tämä oli eräänlaista kalakeittoa. Itse en pitänyt tästä annoksesta. Muistutti keskinkertaista suomalaista kalakeittoa. Vaimoni taas piti suuresti, mutta hän onkin suurempi kypsän kalan ystävä kuin minä.

Häränliha rullia ja kasviksia. Lihaa ei  yleensä tarjota kaiseki aterian osana, mutta tämä valitsemamme ryokan poikkesi muutenkin hiukan kaikkein perinteisimmästä linjasta.

Japanilaiseen tyyliin loppuun hiilaripläjäys. Kylmiä soba-nuudeleita ja dippikastike näihin. Herkullista.

Lisää jatkoa seuraavassa postauksessa...

PS: Otsikko on kiitos, mikä Japanissa on aterian jälkeen tavanomaista sanoa. Lonely planetin phrasebook oli kääntänyt sen muotoon "it was a real feast".