Barossa Valley & McLaren Vale (osa 1)

Palataan ajassa hiukan taaksepäin aikaan ennen Joulua, jolloin olin matkalla Melbournesta kohti Great Ocean Roadia, eli Melbournen ja Adelaiden välistä mutkaista merenrantatietä, joka on kuuluisa maisemistaan ja surffirannoistaan. Siellä pääsimme viimein surffaamaan ja samalla testaamaan upouusia Torquayn surffioutleteista ostettuja märkäpukuja. Märkäpuvut osoittautuivat toimiviksi eikä Antarktiksen ja Australian välinen hyytävä vesi päässyt aiheuttamaan hypotermiaa.

Great Ocean Roadilta matka jatkui länteen Adelaidea kohti, mutta itse kaupungin jätimme väliin kiinnostavien kohteiden ollessa sen lähistöltä löytyvät Australian tunnetuimmat vinialueet Barossa Valley ja McLaren Vale.

Barossassa pelin henki oli shiraz. Toisinkuin syrah, jona se tunnetaan euroopassa ovat australialaiset shirazit isoja, voimakkaita ja melko alkoholipitoisia viinejä prosenttien heiluessa 15% tuntumassa. Vaikka tämänlaiset erittäin täyteläiset viinit eivät enää ole niin trendikkäitä euroopassa harrastajien intoillessa enemmän klassisemmista viineistä, halusin itse juuri löytää paikallisen Shirazin sielun ja kuulla mitä sillä on kerrottavana.

Ensimmäinen kohde meillä oli Barossa Valley, jossa Yarran tavoin asetuimme alueella sijaitsevaan Nuriootpa nimiseen kaupunkiin matkailuautollamme. Käytimme vierailtavien tilojen valintaan samaa nimeen ja sijaintiin perustuvaa algoritmia, koska se oli jo aiemmin osoittautunut erittäin toimivaksi. Kaikenkaikkiaan vierailimme viidellä tilalla ja päivä oli taas melko raskas mutta myös antoisa. Tässä vieraillut tilat ja muistiinpanot niistä.

Penfolds

Ensimmäiseksi tilaksi valitsimme lähellä leiriytymispaikkaamme sijainneen Penfoldsin. Penfoldsin nimen pitäisi olla tuttu kaikille hiukan viiniä juoneille ja se on myös yksi Australian vanhimmista tiloista ollen perustettu vuonna 1844.

Suomessa Penfoldsin viineistä saa ainakin Rawson's retreat tölkkiviinin, Konuunga Hill Shirazin ja Kalimna Bin 28 Shirazin kautta. Nuo kolme viiniä ovat Penfoldsin halvimmasta päästä ja heidän tunnetuimmasta viinistä Grangesta joutuu maksamaan arviolta noin 400-600 euroa vuosikerrasta riippuen. Jotta tätä olisi päässyt maistamaan olisi myös joutunut maksamaan $50 maksun tai osallistua erilliseen $150 taste of grange maisteluun, jolla olisi tosin saanut $100 halvennusta jos halusi pullollisen tuota herkkua.

Tuo hintaluokka taitaa enemmän olla enemmän suunnattu venäläisille ja kiinalaisille "harrastajille", joten itse kävin läpi vain ilmaisen perussetin joka muodostui pääosin heidän Bin sarjan viineistä sekä parista erikoisuudesta.

Pääosa Penfoldsin viineistä oli tasaisen laadukkaita ja hyviä, mutta myös hiukan tylsiä. Ainoastaan kaksi heidän viineistään oli kunnolla mielenkiintoisia. Ensiksi 2010 Konuunga Hill Shiraz Cabernet "76", joka oli tehty tuon vuoden '76 tyylillä. Viini itsessään ei ollut mitenkään erikoinen, maistuen vain todella, todella klassiselta punaviiniltä mutta oli mielenkiintoinen aikamatka siihen, minkälaisia viinejä melkein 40 vuotta sitten harrastettiin.

Toinen erikoisempi oli 2006 Magill Estate Shiraz. Tämä viini oli ehkä tähänastisen elämäni paras maistamani Shiraz maun ollessa uskomattoman kompleksinen, mausteisen tupakkainen ja rusinainen upealla tanniinirakenteella. Hinta myös oli sitten samaa uskomatonta luokkaa $139 pullohinnalla. Vaikka kuinka paljon houkutti ostaa pullo, niin oli vain todettava, että siihen ei ole varaa vaikka olisikin töitä.

Samoin oli todettava tästä järkiviinistä...

Whistler Wines

Penfoldsin "tehtaan" jälkeen oli aika etsiä jotain hiukan indiempää, joten suuntasin uljaan Toyota Hiacen nokan kohti vuonna 1994 Whistler Winesia. Siinä missä Penfolds oli suuri, oli Whistler pieni ja herttainen. Maistelutilana toimi pieni yksikerroksinen talo ja pihalla oli kenguruaitaus, jonne vieraat saivat mennä rapsuttamaan pelastettuja kenguruita.

Mutta, vaikka tila oli pieni olivat heidän viininsä suuria. Valkoviineissä Whistler oli erikoistunut semilloniin josta maistelin sekä vuoden 2010 version, että kypsytetymmän vuoden 2008 version. 2010 oli ehkä hiukan ohut ja mitäänsanomaton, mutta tuo kypsytetympi 2008 vuoden versio oli aivan upea ollen syvän hapokas, petrolinen ja miellyttävän tamminen. Valkoviiniksi todella leveä ja moniulotteinen.

Punaviineistä tarjolla oli Mourvedreä, Grenachea ja kahta eri Shirazia. Grenache oli melko keveä sopien hyvin kesäiseksi makkaraviiniksi. Mourvedre ja 2010 Shiraz olivat molemmat varsin hyviä mutta parhaaksi nousi vuoden 2009 Shiraz joka oli pullossa kehittynyt todella tyylikkääksi ja isoksi viiniksi tarjoten loistavan tasapainon kireiden tanniinien ja isojen hilloisten elementtien välillä. Whistler Wines 2009 Shiraz oli juuri sellainen punaviini, mitä Australialaisten puanviinien toivookin olevan.

Koska tilan nimi oli Whistler, oli heillä myös pakko olla tietysti Whistler's Mother joka oli port-tyylinen vahvistettu jälkiruokaviini. Todella toffeinen ja rusinainen.

Saltram estate

Kolmanneksi tilaksi yritn kovasti löytää Angastonin kaupungista Small Fry nimistä tilaa, mutta koska se oli niin pieni, että oli vain auki viikonloppuisin päätin sitten mennä läheiseen Saltran estate nimiseen viinitilaan.

Saltram on myös yksi Barossan vanhimmista ollen perustettu vuonna 1859. Saltramilla oli melko laaja valikoima erilaisia viinejä hintojen vaihdellessa $19,9-$323,0 välillä. Maisteltavana heillä oli viinejä halvimmasta päästä, kuten myös Pepperjack Ale olutta, jossa oli käytetty myös viinimarjoja.

Saltramin viinit kuitenkin osoittautuivat melko suuriksi pettymyksiksi, kuten myös tuo olutkin. Viinit olivat melko mitäänsanomattomia eivätkä ne mitenkään oikeuttaneet korkeaa hintaansa. Oluessa taas oli jännä viineisä maku, mutta se oli myös melko ohutta ja mautonta. Paskasta oluesta ei saa hyvää, vaikka siihen sekoittaakin keskinkertaista viiniä.

To be continued...