Kolmen ensimmäisen tilan jälkeen oli hyvä väli pitää hetki taukoa, joten kävimme vaimoni kanssa Angastonin kaupungin juustotehtaalla maistelemassa heidän juustoja ja nappasimme yhden paketillisen heidän herkullista Washington brietä mukaan. Sen ja patongin kanssa menimme sitten läheiselle Mengler Hill Lookout näköalapaikalle lyhyelle picnicille ja kerämään hiukan selväpäisyyttä ennen paria viimeistä tilaa. Tällä kertaa kiertäessämme olimme kuitenkin oppineet jo Yarrasta jotain. Ensiksi sen, että ihan kaikkea mahdollista ei tarvitse maistaa (kaikkea ilmaista viinaa jne...) ja toiseksi, osan viineistä todellakin voi kaataa myös pois. Näin ollen olo oli mukavan virkeä vielä tässä vaiheessa päivää.
Collective Barossa
Neljänneksi vierailukohteeksi valitsin Tanundan kaupungissa sijainneen Collective Barossan, joka edusti kolmea pientä paikallista viinitilaa: Kurtz Family Vineyardsia, Karra Yerta Winesia, ja Gumpara Winesia. Maisteluhuonetta piti todella mukava australialainen nainen, joka haaveili elämästä Irlannissa ja vaikka olikin suuri viininystävä, ilmoitti hän nauttivansa kaikkein eniten Magners-siideristä. Todisteeksi siitä hänellä oli siksari sitä jääkaapissa odottamassa työvuoron loppumista.
Maistelimme hänen johdattelemana kourallisen hänen suosikkejaan, muun muassa hänen "sexy berriesiksi" tai "Johnny Deppiksi" nimeämänsä 2008 Boundary Row GSM:n, eli sekoituksen grenachea, shirazia ja mourvedreä (tai Australialaisittain mataroa). Se olikin varsin muhkean marjaisa, mausteinen ja rodukas viini ja $18 hintaan varsinainen löytö. Toinen viini joka Collectivessa nousi selkeästi esille oli 2010 Karra Yerta Eden Valley Riesling, joka oli rieslingiksi poikkeavasti lähes chardonnaymainen sitruunaisessa hapokkuudessaan. Loistava viini.
Collectivessa vierailu oli myös mukava siinä mielessä, että siellä sai hiukan kuulla sisäpiirin näkemyksiä Barossasta ja Australian viiniskenestä. Haukuimme yhdessä isot tilat, sekä kiinalaiset ja venäläiset viininostajat sekä saimme muun muassa kuulla, että Jacob's Creek myydään lähes täysin vientiin kun kukaan Australiassa sitä ei juo ja kuinka Foster's melkein tuhosi Penfoldsin ostaessaan sen ja muita tiloja 2000-luvulla. Tällä hetkellä taas viineistä on ylitarjontaa koko Adelaiden seudun ollessa istutettu täyteen viiniä ja pienten tilojen elinehtona on myydä rypäleitä suuremmille tiloille oman viininvalmistuksen ollessä enemmän harrastus. Sinänsä sääli, sillä juuri nämä pienet tilat tekevät kaikkein mielenkiintoisimmat viinit ja pitävät hinnat kohtuullisina.
Kellermeister Wines
Barossan viimeiseksi tilaksi jäi sitten Kellermeister Wines, jonka valitsimme sen saksankielisen nimen vuoksi. Barossan viinielueenhan perusti pääosin sekoitus brittiläisiä ja saksalaisia maahanmuuttajia 1800 luvulla. Saksalaiset vaikutteet näkyvät alueella erittäin voimakkaasti tänäkin päivänä esimerkiksi hapankaalia ja makkaraa myyvine ravintoloissa ja viinitilojen nimissä kuten Liebich Wein, Schild Estate Wines ja tämä mihin me menimme, Kellermeister Wines.
Kellermeister hallitsi shirazinsa. Maistoimme heidän neljää eri shirazia aloittaen halvimmasta ja jo ensimmäinen halvemman brändin 2009 Boots Shiraz oli aivan mahtava. Tästä eteenpäin viinit vain paranivat. 2008 Dry Grown Shiraz haki voimansa juuri siitä australialaisten isojen ja mausteisten viinien runsaudensarvesta ja valjasti sen täydellisesti. 2006 Black Sash Shiraz jonka rypäleet tulivat yhdeltä vanhalta viinitarhalta vain paransi tätä ja viimeinen 2008 Wild Witch Shiraz oli vain pelkkää viininjuonnin juhlaa. Mahtavan mausteinen, tupakkainen, suklainen ja marjaisan täyteläinen ja moniulotteinen viini. $70 hintaan se oli myös moniin Penfoldsin tai Saltramin yli $100 ja $200 viineihin nähäden melko edullinen. Meille, se oli silti liian kallis ja kovasta houkutuksesta riippumatta päätimme sitten tyytyä vain $35 Dry Grown Shiraziin.
Tämän jälkeen olikin sitten aika siirtyä takaisin leirintäalueelle kärsimään alkuillan laskuhumalaa.
Kangarilla Road
Seuraavana päivänä ohjasin uljaan Hiace-ratsumme nokan Barossasta etelään kohti South Australian toiseksi kuuluisinta viinialuetta, Barossan kilpailijaa, McLaren Valea. Eilisen jälkeen, kovin paljoa ei viiniä tehnyt mieli mutta kun tänne asti oli tullut niin pakkohan se oli. Barossaan nähden McLaren Vale sijaitsee noin 100 km etelään Flearileun niemimaalla toisella puolen Adelaidea, mutta koska Australiassa ei harrasteta ohitusteitä ja "high wayt" vievät jokaisen perseen kokoisen lähiön läpi, meni tähän lyhyeen matkaan kolmatta tuntia.
Barossaan nähden McLaren Vale on huomattavasti nuorekkaampi, vaikka vanhin ja tunnetuin tila Hardy Wine Company perustettiinkin sinne jo 1850. Monet tilat ovat kuitenkin Barossaa nuorempia ja pienempiä.
Ensimmäinen tila johon suuntasin, oli jo ennestään tuttu Kangarilla Road, jonka chardonnay ihastutti minut Sydneyn Fish Face ravintolassa. Tätä olikin pakko maistaa myös uudestaan ja kyllä, se oli vieläkin todella hyvää. Tämän lisäksi maistelimme heidän punaviinejä joita oli 2008 Primitivo, joka myös zinfandelina tunnetaan, 2010 Shiraz sekä näistä paras 2008 Cabernet Sauvignon jossa selkeästi huomasi Shiraziin nähden parin pullovuoden olleen eduksi pehmentäen ja kehittäen viinin marjaista ja nahkaista, sekä hiukan hapanta makua.
Hugh Hamilton Wines
Toinen ja myös viimeinen tila missä McLaren Valessa kävin, oli Kellermeisterissa meille suositeltu Hugh Hamilton Wines. Heidän logona toimi musta lammas ja jokainen viini oli nimetty jonkin Hamiltonin perheenjäsenen "haukkumanimen" mukaan.
Hugh Hamiltonilla maistelimme erinäisen kokoelman heidän viinejään, muun muassa 2010 'The Mongrel' Sangiovese sekoituksen, jota parhaiten kuvaa australialaisena chiantina, 2010 'The Rascal' Shirazin, joka oli erittäin täyteläinen ja mausteinen, mutta ehkä myös liian pehmeä ja helppo sekä 'The Ruffien' Liqueur Muscatin, eli portviinin.
Parhaaksi Hugh Hamiltonin viineistä osoittautui 'The Floozie' Sangiovese Rosé. Aluksi en halunnut maistaa rosé viiniä, sillä monet australialaiset rosét ovat ollet keskinkertaisia, mutta maistattajan kehuessa tätä vuolaasti päätin kokeilla. Onneksi kokeilinkin, sillä viinin raikkaan hapokas marjaisuus nosti tämän helposti yhdeksi parhaaksi roséksi mitä olen juonut. Hinta oli roséksi melko tyly $22,5 mutta toisaalta on tämä sen arvoinenkin.
Tilalla myytiin myös erilaisia kastikkeita sekä marinoituja oliiveja, jotka olivat kaikki todella herkullisia. Ostimmekin yhden purkin oliiveja mukaan.
Epilogi
Ja näin tuli kahden päivän aikana käytyä seitsemällä tilalla Australian kuuluisimmilla viinialueilla. Jäljelle jäi Barossassa lähemmäs 200 ja McLaren Valessa lähes 100 tilaa, joten todennäköisesti pitää tehdä joskus toinenkin visiitti.Barossaa ja McLaren Valea vertaillaan monesti keskenään paljon, mutta näin pienellä kokemuksella on vaikea löytää todellisia eroja. Se on totta, että Barossa vaikutti hiukan vanhakantaisemmalta ja McLaren Vale taas nuorekkaammalta ja kokeilunhaluisemmalta. Laadun puolesta taas Barossan Whistler, Kellermeister ja Barossa Collective veivät pidemmän korren vaikka Kangarilla Road pistikin aika hyvin kampoihin.
Ylipäänsä South Australian viinit ovat upeita. Sekä valko-, että punaviinit olivat laadultaan uskomattomia ja varsinkin pienten tilojen viinit olivat mukavan kokeilunhaluisia ja erilaisia hintojen pysyessä kuitenkin alhaisina. Tästä syystä onkin sääli, että Suomessa niitä harvemmin taitaa tulla vastaan. Pennfoldsia, Yalumbaa, Wolf Blassia ja Jacobs Creekiä kyllä löytyy mutta miksei myös Kurtzia, Kellermeisteria ja Kangarilla Roadia. (Hugh Hamiltonin Cabia muuten löytyy nykyään, mutta sitä en itse maistanut.)
Mietiskelin hiukan päässäni bisnesideaa jos alkaisi tuomaan juuri näitä pienempien australialaisten tilojen viinejä Suomeen, mutta luulen Alkon byrokratian ja diktatuurin lannistavan melko nopeasti. Ainahan on tietysti ravintolat, mutta oikeasti viineistä kiinnostuneita ravintoloitakaan Suomessa ei ole montaa. Mutta jos joku haluaa lähteä vastaavaa puuhaamaan Suomen päässä, niin minä voin pienellä provikalla mielelläni kierrellä eri tiloja täällä etsien niitä aarteita, mitä kannattaa Suomeen tuoda. Viinitilojen kiertäminen on nimittäin erittäin antoisaa puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti