maanantai 3. syyskuuta 2012
Bills
Yksi Sydneyn tunnetuimmista ravintoloista, tai oikeastaan ravintolaketjuista, on itseoppineen kokin, Bill Grangerin, Bills ravintolat. Ensimmäisen ravintolansa hän avasi Sydney Darlinghurstiin 1993 ja myöhemmin Surry Hillsiin ja Woollahraan. Tämän jälkeen hän on myös laajentanut ketjuaan Japaniin ja Britteihin, sekä on myös kirjoittanut useamman keittokirjan.
Itse kävin ensimmäisen kerran Surry Hillsin Billsissä melko pian Australiaan saapumisen jälkeen. Tällöin työttömänä ollessa Billsin hinnat olivat melko käsittämöttämät. Esimerkiksi $19,5 kolmesta ricottapannukakusta. Olivathan ne yhdet parhaimmista ikinä syömistäni pannukakuista, mutta silti hinta kirpaisi. Nyttemmin näihin on ollut paremmin varaa, mutta Billsin aamupalat ovat yhä yksiä Sydneyn kalliimpia.
Billsin ravintoloiden suosio perustuu yksinkertaisiin, mutta hyvin tehtyihin ruokiin. Erityisesti aamupaloihin joiden vuoksi minäkin Billsiin raahauduin. Aamupalamenun parhaimmistoa on sen klassikkoannokset, joissa on muun muassa nuo ricottapannukakut ja tällä kertaa ruuaksi ottamani maissipaistokset pinattisalaatin ja pekonin kera. Paistokset olivat olivat voimakkaan maissin makuisia ja suolaiset lisukkeet korostivat makean maissin makua upeasti.
Vaimoni otti taas klassikkolistan ulkopuolelta graavilohi "ruisleivän", eli siis astetta tummemman vaalean leivän jossa oli lisukkeena mahtavan makuista tillituorejuustoa.
Juomaksi otin aamiais-aperitiivien kuninkaan, bloody maryn, joka oli moitteettomasti tehty ja ilokseni myös miellyttävän tulinen. Jos saisin aloittaa jokaisen aamuni näillä, vituttaisi IT-ala huomattavasti vähemmän. Bills myös taitaa kahvinsa keskimääräistä paremmin, vaikkei niillä parhaiden joukkoon pääsekkään.
Yksi asia mikä erottaa Billsin muista Surry Hillsin trendikahviloista on sen asiakaskunta. Siinä missä muissa paikoissa tieltään saa huiskia hiuksen ohuita trendipönöttäjiä, näyttää Billsin asiakkaat siltä kuin kaikki Sydneyn espoolaiset olisivat saapuneet kaupunkiin glamöröösille sunnuntaibrunssille ja ainoa paikka, minkä he tietävät on Ekberg... eikun siis Bills. Eikä siinä mitään, sopiihan insinööri espoolaisten joukkoon kuin veitsi voihin ja koska Billsin ruuat ovat tasalaatuisen mahtavan makuisia, menee sinne aina mielellään uudestaan.
Tunnisteet:
kahvila,
ravintola-arvio
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti