Porteño

Lukuisat ravintolat Sydneyssä eivät ota lainkaan pöytävarauksia vastaan. Tämä on ihan toimiva systeemi monien ravintoloiden kohdalla. Asiakkaan ei tarvitse miettiä menojaan viikkoja etukäteen ja samalla ravintola toimii mahdollisimman tehokkaasti kun pöydät eivät ole tyhjillään varausten välillä.

Porteñossa tämä on viety äärimmilleen. Avaamisestaan lähtien ravintola on ollut äärimmäisen suosittu, ja pöydän saadaksesi sinun on tultava jonottamaan joko ennen avaamista tai oltava valmis odottamaan parhaimmillaan toista tai kolmatta tuntia.

Minä ja vaimoni saavuimme paikalle noin 15 minuuttia ennen avaamista kuudelta illalla. Siinä vaiheessa noin parikymmenmetrisessä jonossa oli jo monta kymmentä ihmistä odottamassa. Pöydän saaminen ei vaikuttanut kovin lupaavalta. Tällä kertaa onnetar kuitenkin hymyili meille ja saimme Porteñon viimeisen vapaan pöydän! Viisi minuuttia meidän jälkeen tullut ryhmä pääsi istumaan vasta noin puolitoista tuntia myöhemmin.

Porteñon on perustanut Ben Milgate and Elvis Abrahanowicz, jotka ovat myös aikaisemmin testaamani Bodegan takana. Siinä missä Bodega haki teemansa espnajasta on Porteño taas Agrentiinalaistyylinen liharavintola.

Ravintolan ylpeyden aiheet ovat kahdeksan tuntia hitaasti avotulella kypsytetty lammas ja porsas, sekä sen upeat pihvit. Ennen näitä otimme vaimoni kanssa jaettavaksi pieneksi alkupalaksi marinoituja oliiveja ja kielipikkelsiä. Oliivit olivat hyviä, mutta tuo kielipikkelsi oli liian etikkaista. Kielessä oli todella hieno suutuntuma, mutta kaikki maku peittyi ylilyövän etikan alle.

Pienten alkupalojen jälkeen saapui pöytään kuitenkin ne syyt, miksi tänne oli saavuttu perverssin aikaisin illalliselle. Lautasellinen kahdeksan tuntia avotulella käristettyä porsasta sekä grillattua wagyun ulkokuvetta (outside skirt?). Näiden kanssa tarjottiin kastikkeena chimichurria ja toista vastaavan tyylistä kastiketta, jonka nimea en muista. Porsas oli maukasta ja mureaa, tosin se oli ehkä päästetty hiukan liian kuivaksi. Se ei kuitenkaan haitannut sillä se oli mahtavan makuista yhdessä chimichurrin ja porsaan kanssa tarjotun rapeaksi käristetyn nahan kanssa.





Voiton kuitenkin vei taas wagyu. Aina wagyuta syödessä yllättyy joka kerta kuinka hyvältä naudanliha voi maistua. Liha oli uskomattoman mehukasta ja se oli osattu grillata pinnalta juuri sopivan käristyneeksi, ollen sisältä herkullisen punaista.



Lisukkeeksi lihalle tilasin yksinkertaista mutta herkullista fenkolisalaattia, koska se oli lisukkeiden kevyimmästä päästä. Kahdelle hengelle tarjottu lihan määrä oli melkoinen ja en halunnut ottaa riskiä, että ruokaa jää yli.

Ruokaa olikin lopulta juuri sopivasti, että jaksoimme vielä jakaa jälkiruuaksi paahdetun maitovanukkaan keskenämme.



Jos jostain miinusta pitäisi antaa, niin viinilista Bodegan tavoin keskittyy Argentiinan tuntemattomiin suuruuksiin. Kokeilin kahta eri punaviiniä ja molemmat olivat hyviä ja sopivat hyvin ruuan kanssa, muttei niistä oikein mitään ihmeempää jäänyt mieleen. Eniten tässä haittasi, että vaikka viinit ovat niin paljon muutakin kuin rypäleensä ja kasvualueensa yhdistelmä mutta harvoin sommelieerit missään ravintolassa osaavat niistä muuta kertoa.

Loppulasku taisi olla hiukan alle kahdelta $200, eli Porteño ei ihan halvimmasta päästä ole mutta ei se mitenkään äärimmäisen kalliskaan ole. Halvemmallakin ravintolasta voi selvitä, sillä yksi annos lihaa itsessään isommalla lisukkeella on ihan riittävä kahdelle hengelle ja viiniäkin voi juoda aina vähemmän.

Vaikea sanoa, pitäisikö Porteñon ottaa pöytävarauksia vastaan vai ei. Tämä tuntui olevan yleisin puheenaihe ravintolan jonossa ja monet toivoivat, että olisivat vain voineet varata pöydän ja saapua paikalle. Toisaalta taas vaimoni keksi idean tänne lähtemisestä vasta paria tuntia aikasemmin ja meitä ei olisi haitannut odottaa jonkin aikaa Porteñon varsin hyvin varustellussa baarissa. Jos tänne olisi joutunut varaamaan pöydän viikkoja aikaisemmin luulen, että Porteñon upeat ruuat olisivat jääneet täysin väliin.

PS. Joku voisi kysyä miten Porteñon lihaöverit ja pari edeltävää postausta sopii dieettiini. No, eiväthän ne sovi. Kahden viikon syömättömyyden jälkeen alkoi henkinen kunto pettää ja oli pakko pitää viikon verran taukoa. Jokainen dieetattu päivä tuntui yhdeltä menetetyltä päivältä elämää. Se kuka lausui "nothing tastes as good as skinny feels." ei ole syönyt Porteñon wagyuta.