Tienvarsiostereita

Viime lauantaina jäi Sydney taakse, kun lähdimme vaimoni kanssa etelää kohti meidän surf & wine teemareissulle. Taivoitteena meillä on kiertää Australian parhaat viinialueet Yarra Valley Melbournen lähellä sekä McLaren Vale ja Barossa Valley Adelaiden lähellä. Matkan varrella on sitten sopivasti New South Walesin etelärannikon surffirannat sekä Melbournen ja Adelaiden välissä Great Ocean Road, jossa on yhdet maailman kuuluisimmista surffispoteista. Kulkuvälineenä toimii Toyota Hiacesta modattu matkailuauto, jonka taakse saa laitettua sängyt ja jossa on pieni keittiö keskellä. Surffilaudat mahtuvat kätevästi sisälle.

No, ihan hyvin ei reissu sitten lähtenytkään liikkeelle. Ensiksi sää on ollut täällä nyt joulukuun alun poikkeuksellisen kylmä. Siinä missä normaalisti täällä on elohopea lähennellyt tähän aikaan vuodesta kolmeakymmentä astetta, on nyt sää muistuttanut enemmän suomen kesäsäätä. Päivälämpötila on vaihdellut kahdenkymmenen molemmin puolen öisin sen tippuessa pahimmillaan 12 asteen pintaan. Sinänsähän tämä nyt ei pahemmin haittaa. Suomen kesä voittaa Suomen talven moninkertaisesti, mutta kylmästä säästä johtuen myös meri on ollut kylmä. Tämä tarkoittaa, että surffatessa joutuu käyttämään märkäpukua. Meillä on tarkoitus ollut ostaa moiset vasta Torquayn outleteista ja vuokrata siihen asti.

Kuitenkin etelä oli sen verran harvaan asuttu alue, että vuokraus ei onnistunut mistään. Rannalla oli hyviä aaltoja, mutta ilman märkäpukua niistä ei olisi seurannut muuta kuin hypotermia. Näin ollen matkan ensimmäisestä etapista meinasi tulla pienoinen pannukakku. Onneksi pelastukseksi osoittautui Merimbula niminen pikkukaupunki ja sen tienvarressa sijainnut Wheeler's Oysters!

Yksi parhaista puolista Australian muutossa onkin ollut paikalliset merenelävät ja erityisesti omat suosikkini osterit. Niitä on täällä rannikko täynnä ja räkäisimmistäkin pubeista niitä saattaa löytyä alkuruokana. Paikallisen lajikkeen nimi on Sydney Rock Oyster ja niitä kasvaa nimensä mukaisesti Sydneyn etelä- ja pohjoispuolisella rannikolla. Näihinhän pääsin jo tutustumaan ensimmäisenä päivänä, mutta nyt niitä myytiin Merimbolassa $9 eli noin 6-7 euron tusinahintaan niin pakkohan niitä oli ostaa. Varsinkin, kun ne olivat aamulla kalastettuja. Supertuoreita.

Nämä Australian osterit eroavat jonkin verran niistä ranskalaisista, mitä olen suomessa syönyt. Ensiksi näiden kuori on paljon heikompaa tekoa. Avaaminen oli ihan yhtä hankalaa, mutta näissä myös välillä kuori lohkeili mitä ranskalaisissa ei koskaan tapahtunut. Joutuikin olemaan vähän varovaisempi avatessa, ettei kuorenpaloja jää osterin sisään. Toinen ero on itse möllin koossa, näiden ollessa yllättävän isokokoisia varsinkin kuoreen verrattuna, joka oli taas ranskalaisia serkkujansa pienempi.

Kolmas ero on sitten maussa. Sama suolainen ja raikas perusmaku näissäkin on, mutta näistä puuttuu se hiukan merellinen mutainen elementti mikä eurooppalaisissa ja sen tilalla on tietynlainen voimakkaampi ehkä hiukan etikkainen maku. Varsinaisesti nämä eivät ole parempia tai huonompia, varsinkin kun ostereista on vaikea määritellä ylipäänsä ovatko ne hyviä. Australian osterit ovat vaan erilaisia.

Yksi asia on kuitenkin varma. Näitä tulen syömään vielä paljon. Ja säätkin ovat lämpenemässä!