Keittiönatsi: Yarra Valley osa 3 (ja lisäksi söpöjä eläimiä)

Tähän mennessä tapahtunutta: Kolme viinitilaa kierretty ja kello ei ole vielä edes yhtä päivällä. Kuskin ajokunto alkaa olla kyseenalainen ja kartanlukijan täysin epämääräinen. Oli aika pitää paussi.

Punt Roadin tilalta meidät neuvottiinkin läheiseen Yarra Valley Dairyyn, jossa sai maistella paikallisia juustoja sekä syödä myös lounaan. Se sopikin meille loistavasti ja suuntasimme automme nokan sinne. Tilan juustot olivat pääosin pehmeitä kypsentämättömiä juustoja, mutta varsin hyviä sellaisia. Joidenkin hinnat olivat vaan kauhistuttavat, parhaimmillaan $120/kg. Lentävän lehmän kallein juusto taisi olla puolet tuosta.

Juustotilan jälkeen katsoin olevani taas sopivan ajokunnossa ja päätin, että on aika jatkaa matkaa seuraavalle tilalle. Huonoksi onnekseni kartanlukija vaimoni kohtaloksi oli joutunut tyhjentää myös osa minun laseistani. Itse en ihan kaikkea halunnut ajokunnon ylläpidon vuoksi itse juoda ja kaikki kaadetut lasithan oli tyhjennettävä. Mehän olemme suomalaisia.

Näin ollen matka seuraavalle tilalle ei ollut lukuisten missattujen risteysten, väärin luettujen aukioloaikojen sekä väärinpäin luetun kartan vuoksi ihan yksinkertainen. Kuitenkin noin tunnin harhailun jälkeen pääsimme seuraavalle tilalle perille ja pystyimme jatkamaan.

Mandala

Mandala kuului ehdottomasti niihin nimen perusteella valittujen joukkoon. Itse epäilin tämän olevan jokin kaamea hippitila, mutta vaimoni vaati tänne menoa. Onneksi vaatikin.

Koska valko- ja kuohuviinikiintiömme alkoi olla jo täynnä, maistelimme Mandalassa vain heidän Pinot Noirit. Heidän perus 2010 Mandala Yarra Valley Pinot Noir oli jo suoraan parhaimmasta päästä kaikkia maistettuja pinot noireja, ollen miellyttävän vaniljainen, pehmeä kuitenkin ollen tyylikkäästi alueen tyylinen puolukkainen.

Kuitenkin varsinainen aarre oli paikan 2008 Mandala Black Lab Pinot Noir, joka oli tehty G5V15 pinot kloonista viileämmässä Yarra Junction Vineyardissa. Tämä vei pinot noirin makua vielä pidemmälle hedelmäiseen ja rusinaiseen suuntaan erittäin tyylikkäällä tavalla. Ostimme tätä sitten pullollisen.

Long Gully

Vimeinen vierailtu tila oli hiukan syrjässä sijainnut Long Gully Estate. En oikeastaan tehnyt enää hirveästi muistiinpanoja tästä tilasta, koska keskityin enemmän höpisemään maistelun pitäjän kanssa Yarran viinien nykytilasta. Näiden keskustelujen perusteella minulle jäi mielikuva, että Long Gully olisi melko perinteinen Yarran tila, siinä missä monet Yarran tilat ovat tällä hetkellä muuttumassa modernimpaan ja helpommin lähestyttävään suuntaan.

Höpisemisen ohella tuli kuitenkin maisteltua useampikin Long Gullyn viini. Heidän valkoviinit olivat melko tavanomaisia alueelle ja niistä en saanut hirveästi irti, mutta todelliset aarteet löytyivät punaviineistä. Heidän pinot noirit olivat todella mahtavia, mutta parhaaksi osoittautui 2006 Major Creek Shiraz, jonka rypäleet tulevat läheisestä Heathcotesta. Mahtava viini, joka tyyliltään sijoittuu lähemmäksi ranskalaisia syraheja kuin todella isoja Australian shirazeja. Päädyin sitten hankkimaan pullon tätä.

Lisäksi Long Gully teki portviiniä, tai siis koska se ei tule Portugalista Portosta, niin he kutsuivat sitä vahvistetuksi viiniksi. (Minusta nämä nimeämissäännöt ovat osittain typeriä.) Tyyliltään se kai oli tawny, mutta maultaan se muistutti eniten Toscanalaisia Vin Santoja toffeemaisen rusinaisuutensa vuoksi. Sitä ostin myös pullon kun arvoin sen sopivan loistavasti joulun juustojen pariksi ja minulle kerrottiin australialaisten "portviinien" olevan osa mantereen jouluperinnettä. Määrän ollen tärkeämmässä osassa kuin laadun.