Ravintola Bodega

Viime viikon lopulla minulle tarjottiin töitä. Katsoin tarjouksen ollen kohtuullinen ja otin paikan vastaan. Kolme kuukautta on ollut varsin mukava aika lomailla, mutta ensi viikon tiistaista lähtien olen taas menettänyt vapauteni korporaatioiden sielun ja elämän uskon musertaviin hammasrattaisiin.

Onneksi sentään kompensaatiot orjuudesta ovat täällä Suomea inhimillisemmät ja verotuskin on varsin maltillinen, joten näillä näkymin köyhistely saa loppua. Kuitenkin rajoitetummalla budjetilla eläminen on ollut varsin opettavaista. Ensiksi siinä mielessä, että rahaa tuli aiemmin haaskattua yllättävän paljon turhan takia. Jokainen kurkusta alas kaadettu samppanjapullo ja syöty hummeri olivat sen arvoisia, mutta kaikki se minkä heitin pilaantuneena roskikseen ei ollut. Ja tätä tuli lopulta todella paljon kun ei miettinyt jokaista ateriaa sen mukaan, mitä jääkaapissa tällä hetkellä jo on. Lopulta kaksi ihmistä syö täällä varsin hyvää itsetehtyä ruokaa $10 päivässä kunhan vaan vähän miettii ostoksiaan.

Toinen asia minkä opin köyhistelystä oli se, että se on lopulta aika perseestä. Sori afrikan lapset ja muut köyhien maiden "onnelliset", raha tuo lisää onnea. Onnellisuuden ja rahan suhde vaan ei ole lineaarinen vaan logaritminen, joten köyhän haaveilijan on helppo kuvitella jotain päinvastaista.

Mutta pidemmittä puheitta asiaan. Koska sain töitä, halusin vaimoni kanssa juhlistaa sitä menemällä hyvään ravintolaan. Michelin guide ei ole Australiassa kerennyt käymään mutta Australian Good Food & Travel Guide näytti tarjoavan vastaavanlaisen palvelun. Sydneystä löytyykin monenmoista modernin kikkailevaa ravintolaa, mutta jotenkin olen alkanut kyllästymään Fine Dining pömpöösien maistelumenuihin ja kaipasin jotain vähän tuhdimpaa ja perinteisempää. Rockpool Bar & Grill näytti olevan varsin hyvä pihvi ja mereneläväravintola ja näin ollen ensimmäinen valintani, mutta koska en saanut sinne pöytää päätimme mennä lähistöllä sijaitsevaan Bodega Tapas Bar nimiseen ravintolaan.

Ensiksi oli huomattava, että vaikka Bodega nimeään myöten kuulostaa espanjalaiselta tapasravintolalta oli ruoka lopulta modernia australialaista. Ainoa mikä teki näistä ruuista tapaksia oli, että niitä oli tarkoitus tilata useita ja jakamaan pöydän kesken. Raaka-aineet olivat taas tiukan Australialaisia ja valmistusmenetelmät ranskalaisen kansainvälisiä.

Sisustukseltaan ja yleisilmeeltään ravintola oli supertrendikäs. Ravintola ei ota vastaan varauksia, vaan paikasta saa pöydän jos on hyvä mäihä. Tarjoilijat olivat ylitsevuotavan tuttavallisia ja nuoret kokit olivat tatuoituja ja viiksekkäitä. Me saimme vaimoni kanssa heti pöydän baaritiskiltä, josta saimme seurata kokkien työskentelyä.

Aterian kokosimme vaimoni kanssa viidestä eri annoksesta jotka jaoimme. Ensimmäiseksi otimme ostereita perinteisesti sitruunan kanssa. En vieläkään tiedä ovatko osterit hyviä, mutta niitä on aina mukava syödä.

Toiseksi söimme kalapuikkoja, eli leivän päällä tarjottua "kingfish"-sashimia ja seepiacevicheä.

Kolmanneksi oli kampasimpukoita, jotka oli tarjottu tomaatin ja keksien kanssa. Näistä muodostui mahtavan lihaisa annos, jossa oli upea suutuntuma. Tämä oli oma suosikkini kaikista ruuista.

Neljänneksi oli karamellisoitua possua yhdessä rapujen, chilitahnan ja viljan kanssa. Possu oli virheettömän pehmeää ja maukasta, mutta ravut olivat ehkä vähän mitäänsanomattomia. Tämä oli annoksista kaikkein heikoin.

Viimeisenä suolaisenä ruokana söimme lampaan ribsejä munakoisotahnan kanssa. Lammas oli upean rasvaista ja villasukkaista. Luulen, että koska näin lämpimässä maassa ei hirveästi ole tarvetta villavaatteille, ei paikalliset osaa pelätä tuota lampaalle ominaista makua ja siksi se on ollut sopivasti läsnä täällä tarjotuissa lammasruuissa.

Jälkkäriksi otimme suosituksesta "banana splitin", eli banaanista ja jäätelöstä rakennetun loistavan jälkiruuan joka mahtavasti jäljitteli esikuvansa banaanista ja suklaista makua, ollen silti täysin erilainen ja jännittävä.

Kaikki Bodegassa tarjottu ruoka oli mahtavaa ja toimisi osana minkä tahansa huippuravintolan maistelumenua. Palvelu oli ehkä hiukan liian epämääräistä, mutta toisaalta se oli myös mukavan rentoa. Halpa Bodega ei kuitenkaan ollut ja viineineen ja ruokineen loppulasku oli $249. Kallis, mutta paikalliseen hintatasoon ja ravintolan laatuun nähden kohtuullinen.

Suurin miinus Bodegalle taas täytyy antaa viinilistasta. Se oli kiitettävän laaja, mutta muodostui täysin Espanjalaisista, Chileläisistä ja Argentiinalaisista viineistä. Punkeropuolella se on ehkä vielä hyväksyttävää, mutta miksi helvetissä ruuan, joka ei varsinaisesti ole kovin espanjalaista tai argentiinalaista, kanssa tarjotaan keskinkertaista valkkaria ja kuohuviiniä noista maista. Huomattavasti lähempää löytyisi Eden Valleyn, Yarran ja Uuden Seelannin Marlboroughn loistoviinejä jotka toimisivat paljon paremmin viinilistalla.

Cavalasillisten lisäksi valitsin lopulta listalta pullollisen yhtä espanjalaista reserva Riojaa, joka oli ihan hyvää, mutta ei todellakaan $84 arvoista. Varsinkin kun se tarjottiin aivan liian lämpimänä. Paljon mielummin olisin juonut jotain Barossalaista. Mielestäni näinkin Australialaisen ravintolan tulisi rakentaa viinilistansa perusta muutamalle loistavalle paikalliselle viinille. Varsinkin, kun jotkut tilat kasvattavat myös Tempranilloa. Erikoisuudet voi sitten hakea kauempaa.