Muuttaessamme pari kuukautta sitten uuteen asuntoomme Hyde Parkin eteläpäähän, ei pelkästään sijainti keskustaan nähden parantunut. Suoraan 22. kerrosta alaspäin sijaitsee olutvalikoimaltaan yksi Australian parhaista viinakaupoista, Oak Barrel. Oak Barrelissa on loistava edustus australialaisia ja uusi-seelantilaisia pienpanimo-oluita, mutta myös paljon eurooppalaisia ja amerikkalaisia. Esimerkiksi tällä hetkellä hyllyssä on muun muassa Rochefort 10:ä, Westmallen Tripeliä, Roguen Dead Guy Alea ja Double Dead Guy Alea, Mikkellerin Black Holea ja American Dreamia, sekä paljon muuta. Ja mikä parasta, pieni liike pystyy pitämään valikoiman elävänä ja nopeasti vaihtuvana. Uutuuksia tulee jatkuvasti vanhojen myydessä alta pois.
Tämä sama viinakauppa järjesti myös viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa Sydney Craft Beer and Cider Fairin, jonne menin vaimoni kanssa. Paikalla oli edustettuna iso nippu australialaisia pienpanimoita ja myös muutamia uusi-seelantilaisia. Lisäksi paikalla oli Rochefortin, Mikkellerin ja Brewdogin maahantuojan edustajat.
Kovin isot messut eivät olleet. Panimoiden ständit oli ähdetty kahteen vähän isompaan huoneeseen ja koska tilaisuus oli loppuunmyyty porukkaa oli paikalla melkoisesti. Liput messuille maksoivat Oak Barrelin jäsenille (minä) $25 ja muille (vaimoni) $35. Tämän jälkeen kaikki oluet olivat ilmaisia ja edustajat kaatoivatkin innokkaasti suht suuria annoksia maisteltavaksi.
Mielenkiintoisimmat panimoista olivat uusi-seelantilainen MOA, tasmanialainen Moo Brew sekä melbournelainen Mountain Goat. MOA:lla oli maisteltavana erittäin laaja valikoima erityylisiä oluita pilsneristä imperial stouttiin, mutta monia MOA:n oluita vaivaa mielestäni tietty saippuamainen maku. MOA:n oluista parhaat olivatkin ne, joissa tämä oli kaikkein eniten taustalla, kuten St. Joseph Tripelissä ja Pilsnerissä. Taas muuten lupaavat Imperial Stout ja Five Hop IPA olivat liian saippuaisia.
Tasmanialainen Moo Brew erottui muista panimoista klassisemmalla lähestymistavallaan. Siinä missä monet uudet pienpanimot tuntuvat nykyään keskittyvän enemmän moderneihin jenkkityyliisiin oluihin, on Moo Brew:n painopiste klassisissa eurooppalaisissa oluissa. Moo Brew onkin onnistunut näiden jäljittelyssä erittäin hyvin. Parhaat Moo Brew:n oluista olivat Ayingerin Bräu-Weissea muistuttava Hefeweisen sekä Saisonmainen Belgo.
Messujen paras olut, ja ehkä myös paras juomani australialainen olut, taas oli Mountain Goatin Cross Breed Black IPA. Taino, eipä tuo täysin australialainen ole, sillä Cross Breedissä ovat olleet myös Mikkellerin likaiset kädet sekoittamassa soppaa. Ehkä tästä syystä tuloksena onkin näin mielenkiintoinen olut. Ylipäänsä olut toi humalointinsa ja mausteisuutensa vuoksi mieleen Nögne Ö:n #100:n, mutta oluessa on myös käytetty Australialle ominaista pepperberry marjaa, josta syystä oluessa on hieno tyrnimäinen aromi.
Messuilta huomasi Australialaisen pienpanimoskenen olevan melko lapsenkengissä, mutta sen myös kasvavan nopeasti. Monet paikalla olleista panimoista olivat alle vuoden ikäisiä. Myös aussien olutmaku tuntuu suosivan melko kevyitä oluita. Monien panimoiden suosituin olut oli 4-5% vahvuinen pale ale, jossa humaloinnin paino oli kitkeryyden sijaan enemmän hedelmäisyydellä. Sopivathan nämä täällä kuumiin kesäpäiviin kuin tiiliskivi puoluetoimiston ikkunaan.
Olin myös yllättynyt kuinka paljon siideriä messuilla oli. Vaimolleni, joka ei niinkään kovasta yrittämisestäni huolimatta innostu Solia voimakkaammasta oluesta, tämä oli mieluisa yllätys. Eikä minullakaan ollut valittamista, tarjottujen siidereiden ollessa erittäin korkealaatuisia. Siinä missä oluissa on yhdestä humalalajikkeesta tehtyjä oluita, harrasti moni pieni siideripanimo eri omenalajikkeista tehtyjä siidereitä. Olikin hauska huomata miten granny smitheistä tehty siideri eroaa pink ladysta tehdyistä.
Moni panimo teki myös päärynäsiideriä. Messuilla huomasi, että päärynäsiideri voi olla jotain muuta kuin kammottavaa Golden Capin Perryä. Messuilta tarttuikin mukaan yksi pullo päärynäsiideriä: Ranskasta Normandiasta tulevan Le Pére Julesin Poiré, joka on ehkä paras ikinä juomani siideri.
Huono puoli tilaisuudessa oli, että se loppui jo neljältä iltapäivällä. Isojen maisteluannosten johdosta melkoinen pörinä eikä aurinko ollut edes laskenut. Olisihan tästä voinut jatkaa iltapäivää baarissa, mutta katsoin fiksummaksi vetäytyä takaisin 22 kerrosta ylöspäin makaamaan sängyllä ja pelaamaan iPadilla. Illalla kävin pizzalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti