Ravintola D.O.M. (Brasilia osa 2)

Yksi koko matkan huippukohdista oli muuten melko ankeassa São Paolon kaupungissa ollut D.O.M. ravintola, jossa vietin hääpäiväämme vaimoni kanssa. D.O.M. on Brasilialaisen Alex Atalan vuonna 1999 perustama ravintola, joka on S. Pellegrinon 50 parhaan ravintolan listalla tällä hetkellä sijalla 18.

Varasin pöydän suomesta käsin pari viikkoa ennen hääpäiväämme ja pöydän saaminen ei ollut mikään ongelma vaikka pelkäsin, että ravintola olisi täyteen varattu jo kauan etukäteen niinkuin jotkut huippuravintolat joskus ovat. Paikalle saavuin vaimoni kanssa kahdeksan aikaan, jolloin olimme ravintolan toiset asikkaat. Lähempänä yheksää ravintola oli kuitenkin jo lähes täysi ja kymmeneltä vapaita pöytiä ei enää ollut. Helvetti näiden lämpimien maiden asukkaiden kanssa, mikseivät he osaa syödä ihmisten aikaan! Tosin itsekin aloin matkan loppuvaiheessa hallita vähän paremmin tuon myöhäisemmän ruokailurytmin, eikä tarvinnut aina mennä tyhjään ravintolaan syömään. Eikä se D.O.M:issakaan haitannut, kun söimme kuitenkin sen verran pitkän kaavan mukaan, että aikaa paloi ravintolassa lähemmäs neljä tuntia.

Alkudrinkeiksi meille suositeltiin Brasilialle perinteisesti caipirinhoja jotka sitten otimmekin. Nämä taisivatkin olla ensimmäiset mitä koko reissulla join. D.O.M:in caipirinhassa oli tavallisesta poiketen limetin lisäksi passiohedelmää sekä pripriocaa, joka on kait jokin amazonissa kasvava kasvi.

Alkuun pöytään tuotiin myös leipää ja brasilialle tyypillisiä juustosta ja jauhoista tehtyjä palleroita (bolinho de quejo) sekä brasilian parasta voita, joka nyt oli ihan hyvää voita mutta olen syönyt suomessa parempaakin.

Ruuaksi ravintolassa oli tarjolla a la carte listalta erinäisiä alku-, pää- ja jälkiruokia, sekä 7 ja 11 ruokalajin maistelumenut, joista valitsimme tuon 11 ruokalajin menun. Tuo 11 ruokalajia muodostui seitsemästä erilaisesta alkuruuasta, yhdestä pääruuasta, juustoista ja kahdesta jälkiruuasta. Tässä alla kuvat suurimmasta osasta noista.

Ensimmäinen alkuruoka: Baby squidejä ja punajuuripyreetä.

Toinen alkuruoka: Kampasimpukkaa ja tomaattia

Neljäs alkuruoka: En muista mitä tämä tarkalleen oli, mutta ainakin tässä on mustaa riisiä ja parsaa. Olisi varmaan pitänyt tehdä muistiinpanoja.

Viides alkuruoka: Sienikeittoa, kukkia ja villiyrttejä.

Seitsemäs alkuruoka: Pasta carbonara palmun sydämmestä.

Pääruoka: Hmm, mitähän tässä oli, mustaa mustalla. Muistaakseni lampaan potkaa ja jotain lisuketta. Todella hyvää tämäkin kyllä oli.

Juusto: Perunaa ja gruyereä (muistaakseni). Tämä ruoka tarjottiin hienosti pyörittämällä tuo suuresta astiasta palloksi kahdella tikulla ja asettamalla lautaselle.

Ensimmäinen jälkiruoka: Mangojäätelöä jäälohkolla.

Toinen jälkiruoka: Jäätelöä, kakkua ja suklaakastiketta.

Muutama raaka-aine herätti hiukan kummastusta skandinaavisuudellaan. Ensiksi tuo punajuuripyree, mitä oli kalmarien kanssa ja toiseksi kuvista puuttuvan kolmannen alkuruuan klassisessa oysters and pearls annoksessa kaviaarin sijaan ollut lohen mäti. Näitä on harvemmin suomen ulkopuolella ollut. Kysyimme tuosta punajuuresta tarjoilijaltamme, ja hän sanoi sen kasvavan brasiliassa ja se oli hänen mielestä herkullista. Hän ihmetteli kun mainitsimme sen olevan suomessa melko aliarvostettu juures, jota tuppaa olemaan vähän kaikkialla (söin juuri lounaaksi punajuuripihvin). Lisäksi tuon sienikeiton sienten melko rohkea käyttö ja siinä ollut ketunleipä myös olivat melko pohjoismaisia hengeltään. Ehkäpä maailman parhaaksi valitun Noman vaikutus, sekä muutenkin skandikeittiön nykyinen trendikkyys vaikuttaa näinkin kauas.

Muutenkin D.O.M:in brasilialaisuus oli vähän niin ja näin. Raaka-aineet olivat melko varmaan paikallisia, mutta ruuat olivat pääosin ranskalais/italialaisiin menetelmiin perustuvia fine dining kikkailuja. D.O.M. olisi ihan hyvin voinut sijaita Yhdysvalloissa, Ranskassa tai miksei vaikka Helsingissä. Kuitenkin tästä huolimatta, ruoka D.O.M:issa oli aivan upeaa ja on ehdottomasti paras ravintola missä olen käynyt. Alkuruuat ja pääruoka olivat mahtavia ja todella tyylikkäitä kokonaisuuksia, joista kikkailusta huolimatta pääpointti ei kadonnut missään vaiheessa ja raaka-aineiden laadukkuus nousi esille. Parhaita noista annoksista oli ensimmäinen alkuruoka, jonka baby squidit olivat aivan upean makuisia, sekä myös tuo sienikeitto kukkineen ja villiyrtteineen. Jälkiruuat, vaikka olivatkin todella hyviä eivät niin vakuuttaneet mutta olen huomannut, että länsimaiden ulkopuolella ihmiset eivät ole täysin oppineet jälkiruokien arvoa.

Myös tarjotut viinit olivat todella hyviä. D.O.M:issa ei ollut tarjolla mitään valmista viinisettiä menulle, mutta sommelier suositteli kokonaisuudelle muutamaa erilaista valkoviinipullollista: Chileläistä tammitynnyrissä kypsytettyä sauvignon blancia ja paria ranskalaista chardonnayta. Näistä päädyimme sitten lähimpään (ja halvimpaan), eli tuohon chileläiseen kuvassakin näkyvään Arboleda Sauvignon Blanciin vuodelta 2008 ja se oli todellinen nappivalinta. Voimakkaan tammitettu mutta todella tasapainoinen. Pääruuan kanssa punaviinejä sai laseittain ja sommelier suositteli meille myöskin Chileläistä Señaa vuodelta 2008, joka nousi yhdeksi parhaaksi juomakseni punaviiniksi. Tämä viini oli sekoitus jopa viittä eri rypälettä, 57% cabernet sauvignonia, 20% carmenéreä, 10% merlot'a, 8% petit verdot'a ja 5% cabernet francia. Tämän vuoden 2006 vuosikertaa näköjään löytyy ilokseni myös Alkon tilausvalikoimasta. Pitää varmaan laittaa tilaukseen.

Jos jotain oikeasti negatiivista D.O.M:ista pitää sanoa, niin sen nettisivut ja se, ettei hintoja ole näkyvissä ennen ravintolaan sisälle menoa oli melko perseestä. Tämä hintojen piilottaminen oli oikeastaan melko tavanomaista kaikkialla brasiliassa. Vain muutamassa paikassa oli menu hintoineen ulkopuolella, niinkuin länsimaissa on yleistä ja myös vaatekaupoissa hintalapun kaivaminen oli melkoisen etsivätyön takana. Olisi kiva pystyä etukäteen jotenkuten edes arvioimaan kuinka paljon nyt on maksamassa ennenkuin astuu ravintolaan sisään. D.O.M:in hintatason pystyin suurinpiirtein approksimoimaan Lonely Planetin tietojen ja New York Timesin arvostelun perusteella eli ihan sokkona tarvinnut mennä. Kallishan se oli, tuo kallein menu viineineen, alkudrinkkien ja kahvin kera maksoi kahdelta hengeltä 1200 realia eli reippaat 500 euroa. Mutta olihan se sen arvoinenkin...