Matka päättyi virallisesti toissapäivänä kun Luftwaffen kone laskeutui Helsinki-Vantaalle. Yritin saada tämän postauksen ulos jo eilen, mutta oli hiukan liian väsynyt olo, ei niinkään jet lagista kun aikaeroa on vaan 4 tuntia, vaan enemmänki siitä noin 20 tunnista mitä tuli vietettyä ahtaassa turistiluokassa lentokoneessa huonosti nukkuen ja ankeilla lentokentillä. Vatsa oli myös hiukan sekaisin. Itse matkan aikana mitään ongelmia vatsan kanssa ei ollut, mutta heti kun paluu suomeen odotti ahdistui vatsani todennäköisesti paluusta talvisen keittiön niukkojen antimien pariin. No, onneksi pääsiäiseen ei ole kovin pitkä aika ja siitä sitten onkin kohta toukokuu parsoineen ja korvasienineen.
Mutta, vähemmän valitusta ja enemmän matkasta! Yhteensä 20 päivää tuli vietettyä matkalla lentokoneilu mukaanlukien. 7 henkisen seurueemme lennot olivat São Pauloon, jossa vietimme matkan aluksi ja lopuksi muutaman yön. Tämän lisäksi olimme Rio de Janeirossa, Iguazun putouksilla, Curitibassa ja Florianopolisissa, tai oikeastaan Santa Catarinan saarella sillä itse kaupungissa emme aikaa viettäneet surffauksen ja biitsillä makoilun olleen pääpointteina.
Kaikenkaikkiaan todella onnistunut matka ja todella hyvää ruokaa tuli syötyä, vaikkei ihan Japanin matkan kaltaista kulinaristista seikkailua tullutkaan harrastettua. Brasilia kuitenkin on suurilta osin siirtolaisten muodostama maa, joten varsinainen oma brasilialainen tai edes latinalaisameriikkalainen keittiö ei ollut mitenkään vahvasti esillä. Kaikkein eniten Brasseissa näkyi italialaisia, saksalaisia ja japanilaisia ravintoloita. Pizzaa ja sushia sai kaikkialta, mutta ikävä kyllä parempaa pizzaa saa italiasta ja sushia japanista.
Muutama brasilialainen juttu nousi kuitenkin selkeästi esille. Ensimmäinen oli tietysti brasilian "kansallisruoka" Feijoada, jota itsekin tuli tehtyä ennen matkaa. Feijoada taitaa alunperin olla portugalilainen ruoka, mutta Brasiliassa sitä syödään yleensä keskiviikkoisin ja lauantaisin halvoissa lancheteria lounasravintoloissa. Itsekin tuli kokeiltua tällaisessa ravintolassa feijoadaa ja se oli todella herkullista, eikä hintakaan ollut paha. 17 realia (~7,5 €) annoksesta, josta olisi riittänyt kahdelle.
Mustien papujen lisäksi lihana tässä oli käytetty makkaraa, naudan lihaa ja porsaan kylkeä. Lisukkeena tarjottiin riisiä, paahdettua manioca jauhoa sekä tietynlaista kaalisalaattia, joka tosin muistutti koostumukseltaan enemmän mangoldia.
Kokeilin Feijoadaa myös eräässä vähän hienommassa ravintolassa Rion Santa Teresassa, mutta tämän versio hävisi selkeästi lancheterioiden rehellisemmälle versiolle, vaikka ulkonäkö annoksessa tietty oli hienompi eikä makukaan yhtään hullumpi.
Toinen selkeästi brasilialainen juttu oli Churrascaria lihabuffetit. Näissä ravintoloissa oli yleensä melko laaja salaattipöytä, jossa ravintolan laadusta riippuen oli vähän kaikenlaista, monesti myös sushia, muutama lämminruoka sekä tarjoilijoita jotka kiersivät ympäri pöytiä kantaen erilaisia grillattuja lihoja miekkamaisessa vartaissa tarjoten niitä asiakkaille.
Kävin parissakin erilaisessa, mutta paras (ja kallein) näistä oli ehdottomasti viimeisen brasiliassa vietetyn illan huippukohdaksi valittu Sao Paolon Jardinsissa sijaitseva Vento Haragano. Vento Haraganon 92 realin, eli noin 40 euron hintaiseen illalliseen kuuluu mukaan myös kuljetus ravintolaan ja sieltä takaisin hotelliin.
Itse ravintola oli tilava ja salaattipöytä todella muhkea. Ongelmana näissä lihabuffeteissa on aina klassinen joulupöytä ongelma, että alkuruuat ovat niin maittavia, että niistä tulee vedettyä niin älytön ähky ettei pääruokaa jaksa yhtään. Koska kuitenkin churrascarioissa juurikin nuo lihat ovat pääpointti, otin itse vain hiukan todella hyvää waldorffin salaattia ja muutamaa antipastoa. Sushiakin olisi ollut tarjolla, mutta taisin tyytyä näissä pelkkään yhteen nigiriin.
Lihaa varten pöytään tuotiin lappu, jossa eri eläimen osat oli näytetty ja tarjoilijoiden oli helppo kertoa mitä osaa milloinkin oli tarjolla. Länsimaisena näistä tietysti eniten innostuin aluksi sisäfileestä (Filé Mignon / Tenderloin) ja ulkofileestä (Contra Filé Argentino (Noix) / Sirloin), mutta nopeasti tajusin, että maukkain ja arvostetuin osa Brasiliassa onkin picanha (rumpsteak), eli ilmeisesti paistin yläosa jossa on rasvakerros mukana. Valitettavasti en muistanut itse ottaa valokuvaa silloin, kun tätä herkullista picanhaa oli nenän edessä tarjolla, mutta kopioin ravintolan sivuilta oli kuvan, josta varmasti aavistuksen miltä tämä näyttää.
Kaiken tuon syödyn lihamäärän jälkeen oli pakko ottaa pieni lasillinen brasilialaista grappaa helpottamaan ähkyä.
Vento Haraganossa oli myös todella hieno viinikellari, jota pääsin katsomaan sisällekkin sen jälkeen kun tarjoilija huomasin minun kuolaavaan näytillä olleita 2001 Petrus ja 1998 Mouton Rothschild pulloja. Viinilista oli monisivuinen kirja, jossa pelkästään brasilialaisia viinejä oli kolme sivua. Ikävä kyllä kuva viinikellarista oli niin tärähtänyt, että se on julkaisukelvoton, prkl. No, tässä kuva kuitenkin noista huippuviineistä.
Brasilialaiset vaikuttivat muutenkin pitävän buffeteista, ja churrascarioiden lisäksi oli myös paljon sushibuffetteja. Tällaisessa tuli käytyä Florianopolisin Lagoa da Conceiçãossa, jossa homma toimi niin, että pienille lapuille kirjoitettiin minkälaista sushia halusi ja sen jälkeen niitä tuotiin kunhan kokki sai ne valmistettua.
Buffeteissa kala oli todella hyvä laatuista, varsinkin lohi ja tonnikala joiden molempien luulen olevan jotain paikallista lajiketta. Kuitenkin huonona puolena riisi ei ollut niin hyvää, mitä se Japanissa tai parhaissa japanilaisissa ravintoloissa on. Onneksi näistä ravintoloista kuitenkin sai myös sashimia, niin ei tarvinnut keskinkertaisen riisin antaa masentaa.
ylläkuvattu matka kuulostaa maukkaalta!
VastaaPoista