Bills

Yksi Sydneyn tunnetuimmista ravintoloista, tai oikeastaan ravintolaketjuista, on itseoppineen kokin, Bill Grangerin, Bills ravintolat. Ensimmäisen ravintolansa hän avasi Sydney Darlinghurstiin 1993 ja myöhemmin Surry Hillsiin ja Woollahraan. Tämän jälkeen hän on myös laajentanut ketjuaan Japaniin ja Britteihin, sekä on myös kirjoittanut useamman keittokirjan.

Itse kävin ensimmäisen kerran Surry Hillsin Billsissä melko pian Australiaan saapumisen jälkeen. Tällöin työttömänä ollessa Billsin hinnat olivat melko käsittämöttämät. Esimerkiksi $19,5 kolmesta ricottapannukakusta. Olivathan ne yhdet parhaimmista ikinä syömistäni pannukakuista, mutta silti hinta kirpaisi. Nyttemmin näihin on ollut paremmin varaa, mutta Billsin aamupalat ovat yhä yksiä Sydneyn kalliimpia.

Billsin ravintoloiden suosio perustuu yksinkertaisiin, mutta hyvin tehtyihin ruokiin. Erityisesti aamupaloihin joiden vuoksi minäkin Billsiin raahauduin. Aamupalamenun parhaimmistoa on sen klassikkoannokset, joissa on muun muassa nuo ricottapannukakut ja tällä kertaa ruuaksi ottamani maissipaistokset pinattisalaatin ja pekonin kera. Paistokset olivat olivat voimakkaan maissin makuisia ja suolaiset lisukkeet korostivat makean maissin makua upeasti.



Vaimoni otti taas klassikkolistan ulkopuolelta graavilohi "ruisleivän", eli siis astetta tummemman vaalean leivän jossa oli lisukkeena mahtavan makuista tillituorejuustoa.



Juomaksi otin aamiais-aperitiivien kuninkaan, bloody maryn, joka oli moitteettomasti tehty ja ilokseni myös miellyttävän tulinen. Jos saisin aloittaa jokaisen aamuni näillä, vituttaisi IT-ala huomattavasti vähemmän. Bills myös taitaa kahvinsa keskimääräistä paremmin, vaikkei niillä parhaiden joukkoon pääsekkään.



Yksi asia mikä erottaa Billsin muista Surry Hillsin trendikahviloista on sen asiakaskunta. Siinä missä muissa paikoissa tieltään saa huiskia hiuksen ohuita trendipönöttäjiä, näyttää Billsin asiakkaat siltä kuin kaikki Sydneyn espoolaiset olisivat saapuneet kaupunkiin glamöröösille sunnuntaibrunssille ja ainoa paikka, minkä he tietävät on Ekberg... eikun siis Bills. Eikä siinä mitään, sopiihan insinööri espoolaisten joukkoon kuin veitsi voihin ja koska Billsin ruuat ovat tasalaatuisen mahtavan makuisia, menee sinne aina mielellään uudestaan.

Reuben Hills

Aika palata sorvin ääreen.

Tänään kävin Sydneyn ehkä trendikkäimmässä kahvilassa, Reuben Hillsissä. Odotettuani pöytää puolen tunnin ajan hipstereiden keskellä tilasin $7,5 suodatinkahvin. Se maistui Juhlamokalle.

Reuben Hills sijaitsee monien muiden hyvien kahviloiden tapaan Sydneyn Punavuoressa, Surry Hillsissä hiukan pääkadusta syrjässä Albion Streetillä. Vähän aikaa sitten Reuben Hills sai lisää näkyvyyttä, kun Timeout valitsi Sydneyn parhaita kahviloita.

Reuben Hills on rakennettu viktoriaaniseen remontoituun kaksikerroksiseen rivitaloon. Sisustus on juuri sopivan rähjäistä. Asiakaskunta oli aivan ihastuttavan samasta trendipuusta veistettyä. Bongasin noin 20 sotkuista pikkumyynutturaa ja miljardit paksusankaiset aurinko- ja silmälasit. Eikä siinä mitään, kun ihmiset ympärillä näyttävät hyvältä näyttää itsekkin siedettävämmältä omissa paksusankaisissa aurinkolaseissa.



Listalla tosiaan oli kahveissa kahta erilaista suodatinkahvia. Koska kahvin mainoslause oli raflaava "Elegant, really fucking good" tuntui $7,5 hinta oikeutetulta. Tämänlaiset yhdeltä tilalta tulevat erikoiskahvithan ovat nyt todella hip joko suodatettuna tai sifonin kanssa valmistettuna. Koska itse en juo hirveästi kahvia en vaan saa näistä hirveästi irti. Kaikki maistuu enemmän tai vähemmän kahville. Listalla oli myös espressoa ja muita perinteisiä italialaistyylisiä kahveja.



Ruokalista on sekasoppa erilaisia annoksia joiden vaikutteet tuntuvat suurimmalta osin tulevan Espanja-Yhdysvallat-Meksiko-akselilta. Verrattuna monien muiden kahviloiden melko samankaltaisiin menuihin erottui Reuben Hills positiivisesti edukseen. Ruokien hinnat vaihtelivat $9-$19 välillä.



Vaimoni otti baleadan (joka näytti tarkoittavan tortillalettua täytteillä) munien, meksikolaisen tuorejuuston ja mustien papujen kera. Annos oli sopivan mausteinen ja sen maut herättivät mukavia muistoja Meksikon häämatkamme suosikkiaamupalaravintolan 100% naturalin ruuista.

Itse otin voileivän waguyn rinnalla ja coleslaw'lla. Waguy osoittautui taas naudanlihojen kuninkaaksi ja leipä rustiikkiseksi jätetyn coleslaw:n kanssa oli herkullinen.




Vaikka molemmat ruuat olivatkin itsessään moitteettoman makuisia, asetteluun olisi voinut hiukan panostaa. Esimerkiksi baleadan kanssa olisi ollut tyylikästä tarjota pieni kupillinen salsaa. Silti tämä on melko pieni valituksen aihe makujen ollessa täysin kohdallaan.

Suodatinkahvin aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta, on Reuben Hills ehdottomasti asiakaskuntansa ansainnut. Tämän kokemuksen perusteella Reuben Hills nousi toiseksi suosikkikahvilakseni Joe Blackin rinnalle. Siinä, missä Reuben Hills veti lyhyemmän korren kahveissa on sen omaperäiset annokset parhaita kahvilapöperöitä mitä olen Sydneyssä saanut. Seuraavan kerran tilaan vaan suodatinkahvin sijaan espresson tai cappucinon tuplajytkyllä.

Tonttukahvila

Brunssit, aamupalat alkoholin kera. Mahtavia!

Sydneyssä yksi paras paikka brunsseilla on Surry Hillsin Crown Street. Kadulla sijaitsee useampi hipsterikahvila, joiden pelkkä vilkuilu saa itsensä tuntemaan trendikkääksi kaupunkisoturiksi. Yksi tunnetuimmista on Bill's niminen mesta, josta saa muun muassa $18 pannukakkuja. Osa on onneksi myös hiukan edullisempia kuten tonttukahvila, eli Gnome. Sinne minä ja vaimoni suuntasimme viime pääsiäismaanantaina.

Gnomen asiakaskunta on mahtavan paksusankasilmälasipäistä ja henkilökunta asiaankuuluvan partaista. Sisustus on sekoitus designia ja kirpparihuonekaluja. Ruokalistat on kirjoitettu liitutaululle.

Tarjolla Gnomessa oli useampia erilaisia aamiaisannoksia kuten leipiä, mysliä, munakkaita ja makkaroita. Itse otin grilled cheese voileivan, jossa oli provolonea, cheddaria, mozzarellaa ja proscuittoa. Vähän siis peruskänttyä parempi versio. Leivän eri juustot toimivat hienosti keskenään ja siinä oli myös jokin raikas hapokas elementti, josta en keksinyt mikä se oli. Ehkä tomaattia? Sen kanssa tarjottiin salaattia. Vaimoni otti paikan itsepaahtamaa mysliä ja jugurttia.

Myös paikan Cappucino oli moitteettoman laadukas, tosin jälkikäteen jäi harmittamaan, etten ottanut sen sijaan "salaisella reseptillä" tehtyä Bloody Marya. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Gnome oli sen verran hyvä mesta, että seuraava kerta varmasti tulee.