Tortillakeitto

Näköjään olen jo postannut yhden tortillakeiton aiemmin. Se resepti on ihan hyvä mutta tässä on parempi. Bongasin reseptin Serious Eatsistä. Reseptin salaisuus on loistavassa liemessä, joka on tehty ensiksi keittämällä kanaa ja maissintähkiä kanaliemessä ja sen jälkeen yhdistämällä ne tehosekoittimessa chiliin ja uunissa mustiksi käristettyihin tomaatteihin.

Jotain muutoksia jenkkireseptiin piti tehdä. Ancho chilejä ei todennäköisesti saa mistään ja poblano-paprikat korvasin ihan perus vihreällä paprikalla.

Tämäkin oli dieettiruoka, joten jätin tästä tortillat ja mustat pavut pois. Normaalisti nämä olisivat tietysti olleet mukana ja lisäksi olisin tarjonnut lisukkeena kulhollisen maissilastuja, guacamolea ja juonut kyytipojaksi paljon pale alea tai Coronaa.



Resepti on neljälle pääruuaksi tai kuudelle alkuruuaksi.

2 l kanalientä
2 luullista kanan rintafileetä (noin 500 grammaa)
1 suuri sipuli halkaistuna
1 suuri sipuli silputtuna
2 maissintähkää jyvät irroitettuna
2 valkosipulin kynttä kokonaisina
2 valkosipulin kynttä silputtuna
3 kokonaista kuivattua chiliä
700 g kypsiä tomaatteja puolitettuna
2 ruokalusikallista rypsiöljyä
1 vihreä paprika hienoksi silputtuna
1 rkl juustokuminaa
2 tl kuivattua oreganoa
(400 g liotettuja mustia papua)
2 dl korianterin lehtiä
1 rkl maissijauhoja
suolaa ja pippuria

Lisäksi
pilkottu avokaado
paistettuja tortillasuikaleita tai maissilastuja
pilkottua kevätsipulia
limetin lohkoja

Yhdistä kattilassa kanaliemi, rintafileet luineen, halkaistut sipulinpuolikkaat, kokonaiset valkosipulit ja maissintähkät ilman jyviä. Kiehauta ja anna hautua hiljalleen 30 minuuttia. Kääntele kanan fileitä pariin otteeseen.

Samaan aikaan laita tomaatinpuolikkaat uunivuoalle leikkuupinta ylöspäin ja käristä grillivastuksen alla vähintään 20 minuuttia, kunnes niiden pinta on hiukan mustunut.

Kun liemi on hautunut riittävän pitkään, nosta kananfileet erilleen lautaselle jäähtymään. Siivilöi keitto tehosekoittimeen ja lisää liotetut chilit ja käristetyt tomaatit. Aja tehosekoittimessa hienoksi.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuulota maissinjyviä, hienonnettua sipulia ja paprikaa noin 5 minuuttia kunnes sipuli pehmenee, mutta ei ruskistu. Mausta kasvikset suolalla ja pippurilla. Lisää valkosipulisilppu ja jatka kuulottamista noin 30 sekunttia, lisää juustokumina ja kuulota toiset 30 sekunttia. Lisää lopuksi oregano ja jatka kuulottamista vielä 30 sekunttia. Lisää pannuun puolet korianterista (ja pavut, jos käytät niitä) ja sekoita.

Siivilöi liemi paistinpannuun verkkosiivilän läpi. Lisää maissijahot ja hauduta 5-10 minuuttia kunnes paprika ja sipuli on täysin pehmyttä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile revityn kanan, lopun korianterin ja muiden lisukkeiden kanssa.

Tattikeitto

Blogaamani tattirisoton kommenteissa ehdotettiin tuoreiden tattien sijaan käyttämään kuivattuja tatteja sieneistä makua korostamaan. Luulenkin, että seuraavan kerran kun teen tattirisottoa kokeilen runsasta määrää kuivattuja sieniä tuomaan makua. Ongelma kuivatuissa tateissa vaan on, että ne maksavat lähemmäs 200 euroa kilolta, ja vaikka niitä tarvitseekin grammamäärässä aika vähän tulee niille silti hintaa. Se itse hankkimani isohko kasa tatteja taas maksoi 10 euroa ja senkin sain hankittua menemättä "beyond the wall", eli kantakaupungin ulkopuolelle..

Olen kuitenkin heikkoina hetkinä viime aikoina miettinyt, että pitäisikö siellä pusikossa käydä katsomassa onko siellä niin kamalaa kuin muistan. Joka toinen kaverini tuntuu nykyään käyvän metsässä ja muistavat protokollan mukaan lesottaa naamakirjassa sienisaaliin koolla. Pakostakin kadehtii. Sitten näin viikonloppuna yhden pariskunnan rautatientorilla; katsoin aluksi heidän kahta täyttä ämpäriä sieniä ja pieni kateuden peikko alkoi taas nakertamaan. Sitten katseeni siirtyi heidän kumisaappaisiin ja tuulipukuihin ja totesin: "Ehei, ei onnistu".

Haluan tarkentaa, että minussa ei siis herännyt pieni muotipoliisi. Tuulipuku ja kumisaappaat ovat erittäin asiallinen asustekokonaisuus ja varsinkin metsään. Ne vain toimivat Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjan madeleinekeksin tavoin tuomaan eläviä muistoja siitä, millaista siellä metsässä on. Ei, vittu, ikinä.

Mutta tässä kuitenkin toinen ruoka mitä tein ostamistani tateista. Tämä nyt on melko perinteinen sienikeitto ja sinänsä reseptinä vähän tylsä. Ne kaikki noudattavat enemmän tai vähemmän samaa kaavaa. Kuulota sieniä ja sipuleita, lisää jauhoja, lisää neste, keitä jonkin aikaa ja lisää kerma. Haluttaessa soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja pippurilla.

Käytin tähän risoton tavoin hiukan kuivattuja mustia torvisieniä, tein persiljasta helpon yrttiöljyn koristeeksi ja lisäsin keittoon hiukkasen sherryä tuomaan makua. Jos ette ole aiemmin kokeilleet sherryä sieniruokien kanssa niin kannattaa kokeilla. Se tuo uskomattoman herkullisen säväyksen sieniruokiin.

Tattikeitto

300 g tuoreita tatteja silputtuna
n. 1 pieni kuorallinen kuivattuja mustatorvisieniä
1 sipuli silputtuna
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
8 dl kasvislientä
2 dl kuohukermaa
1 rkl sherryä
suolaa ja pippuria

Yrttiöljyyn
1 dl persiljaa
1/2 dl rypsiöljyä
1 tl sitruunamehua
suolaa

Liota mustatorvisieniä kasvisliemessä noin 30 minuuttia. Purista niistä ylimääräinen neste liemen sekaan. Silppua sienet hiukan pienemmiksi.

Sulata voi kattilassa ja kuulota sipulia, tatteja ja mustia torvisieniä muutaman minuutin ajan. Lisää vehnäjauhot ja jatka kypsentämistä pari minuuttia. Lisää kasvisliemi keiton sekaan, kiehauta ja anna poreilla hiljalleen noin 20 minuuttia.

Tee keiton valmistuessa yrttiöljy. Laita persilja, rypsiöljy ja sitruunamehu tehosekoittimeen. Jauha tasaiseksi öljyksi. Tarkista maku ja mausta suolalla.

Lisää kuohukerma ja sherry keiton joukkoon, anna kiehahtaa kerran. Aja keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile keitto yrttiöljyn kanssa.

Nokkoskeitto

Vaikken Suomessa suostuisi Helsingin kantakaupungin ulkopuolella asumaan, niin yhdestä asiasta olen maalla (eli siis sporalinjojen ulkopuolella) asuville kateellinen, nimittäin villiyrteistä. Vaikka suurimman osan muista metsän tuotteista, kuten marjat ja sienet, saakin kauppahallista ja toreilta, niin villiyrttejä varten joutuu todellakin menemään ihan metsään. Ja helvetti kun ne ovat niin älyttömän trendikkäitä niin tuntuu, että ilman villiyrttejä jää jostain ihan paitsi. Jo viime vuonna villiyrtit olivat esillä todella monessa blogissa ja lehdessä ja tänä vuonna trendi vaan pahenee.

Luulin jo joutuvani elämään täysin ilman villiyrttejä kunnes tajusin, että ihan tästä kilometrin päästähän alkaa pitkä pläntti metsää, eli siis keskuspuisto, joka taitaa jatkua jonnekkin Vantaalle asti. Näin ollen päätinkin aloittaa villiyrtteihin tutustumisen niiden helpoimmasta päästä nokkosista, varsinkin kun vaimoni jonka työmatka pyörällä menee osittain keskuspuiston läpi oli sitten huomannut siellä suuria määriä näitä ja keräsi hiukan talteen.

Ihan putkeen hommat ei kuitenkaan mennyt, kun lähemmällä tarkastelulla nuo nokkoset paljastuivatkin sitten valkopeipiksi, joka on muuten samanlainen kuin nokkonen, mutta se ei pistele ja siinä on valkoisia vähän erinäköisiä kukkia. Maku ei myöskään ole kuulemma samanveroinen. Uudella reissulla sitten, jossa minäkin olin mukana osasimme sitten varoa valkopeippejä ja löysimme ihan aitoa kamaa. Tuplavarmistin ne vielä nokkosiksi koskemaan niihin ilman käsineitä ja ne pistelivät.

Näille olisi varmaan riittänyt huuhtelu, mutta itse ryöppäsin näitä noin 30 sekunttia miedosti suolatussa kiehuvassa vedessä. Tämän jälkeen ne oli muutenkin helpompi käsitellä ja silputa tuohon reseptiin. Otin keiton reseptin Helsingin sanomista, jossa oli varsin mielenkiintoinen ja vähän erilainen resepti nokkoskeitolle. Resepti on kait alunperin Tukholmalaisesta ravintola Cattelinista. Lisäsin vielä koristeeksi viiriäisen munia. Tuo 100 grammaa nokkosen lehtiä, mitä ohje kaipaa on sitten melkoinen määrä nokkosia. Karkeasti arvioituna ehkä noin 2-3 litraa lehtiä. Toisaalta niitä löytyy niin helposti, että tuon määrän keräämiseen menee ehkä 15 minuuttia.

Tästä on sitten hyvä lähteä etsimään löytyisikö keskuspuistosta muitakin villiyrttejä. Ketunleipiä siellä ainakin oli. Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja vois olla ihan hyvä ostos. Ainakin Carelian perusteella, hänellä luulisi osaamista löytyvän.

Nokkoskeitto

100 g nokkosia ryöpättyinä
1/2 sipulia
1 pieni purjo
pala juuriselleriä
1 tl jauhettua anista
1 tl jauhettua fenkolia
1 l liha- tai kasvislientä
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoa

Lisäksi
4 viiriäisen munaa

Ryöppää nokkoset midosti suolatussa vedessä noin 30 sekunttia. Kaada lävikköön ja anna jäähtyä. Puserra nokkoset palloksi.

Valmista pohjaliemi eli velouté. Pilko sipuli, purjo ja selleri pieneksi silpuksi. Hauduta kasviksia ja anista ja fenkolia voissa miedolla lämmöllä, kunnes ne pehmenevät. Ripottele päälle vehnäjauhot, jatka hauduttamista vielä minuutin ajan ja kaada päälle kuuma liemi. Kiehauta.

Keitä viiriäisen munia 4 minuuttia hiukan poreilevassa vedessä. Kuori ja halkaise kahtia.

Pilko nokkoset mahdollisimman pieneksi silpuksi. Sekoita ne juuri ennen tarjoilua liemeen ja kiehauta liemi. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla.

Tarjoile viiriäisen munien kanssa.

Maa-artisokkakeitto ja sherryvaahto

Viikonloppu meni taas Fallouttia pelatessa ja blogin pitäminen kärsii. Kerkesin sentään käymään myös Viini, ruoka & hyvä elämä -messuilla, josta saan kirjoitettua lisää toivottavasti seuraavassa postauksessa. Ainakin kirjoitettavaa riittää.

Tämän keiton keksin tehdä alkuruuaksi kun vihanneskauppiaallani oli maa-artisokkia myytävänä. Yhdistelin tässä paria netistä löytyvää reseptiä, mm loistavan Voisilmäpeliä -blogin ohjetta, mutta muutin maa-artisokka-peruna -suhdetta hiukan maa-artisokkaisempaan suuntaan vatsavaivojenkin uhalla. Ei niitä kyllä tullut.

Sherryvaahdon keksin lisätä tähän kun arvelin sen sopivan maultaan keittoon ja saisi keiton hiukan nätimmän näköiseksi. Sherry sopii muutenkin mausteena todella moneen keittoon, esimerkiksi hernekeittoon, sienikeittoon ja myös tähän maa-artisokkakeittoon.

Maa-artisokkakeitto ja sherryvaahto

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 rkl oliiviöljyä
600 g maa-artisokkia
300 g jauhoisia perunoita (esimerkiksi rosamunda)
1,5 dl valkoviiniä
7-8 dl kana- tai kasvislientä
1 dl kuohukermaa
suolaa
pippuria

Lisäksi
sherryvaahtoa

Kuori perunat ja maa-artisokat ja paloittele kuutioiksi. Hienonna sipulit ja kuulota niitä oliiviöljyssä kattilassa pari minuuttia. Lisää maa-artisokat ja jatka kuulottamista pari minuuttia.

Lisää perunat ja valkoviini, kiehauta ja anna kiehua pari minuuttia. Lisää liemi, kiehauta ja hauduta noin 15 minuuttia, kunnes maa-artisokat ja perunat ovat pehmenneet.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta ja keitto on valmis.

Annostele lautasille ja lisää päälle sherryvaahto.

Sherryvaahto

1 dl kuohukermaa
2 tl sherryä
suolaa
pippuria

Laita kerma, sherry, suola ja pippuri tehosekoittimeen tai vaahdota sauvasekoittimella nopeasti vaahdoksi.

En ole täysin varma tuosta sherryvaahdon oikeasta sekoitussuhteesta. Tarkistan sen vielä kunhan pääsen kotiin. (Huom 4.11. Tarkistin sekoitussuhteen, se oli oikea)

Crème Ninon

Suurta suosiota saaneen avautumisen jälkeen takaisin normaaliin agendaan. Minun piti viikonloppuna ostaa alkuruuaksi ostereita ja niiden kanssa kokeilla chili-ananassalsaa, mutta epäonnekseni Hakaniemen Hallin kalakaupoista olivat osterit loppuneet. Tämä aiheuttaa aina vaikeita tilanteita, kun jonkin ruuan pääraaka-ainetta ei saakkaan mistään ja jotain syötävää pitäisi keksiä. Inspiraatio iskee harvoin paineen alla, vaikka Hakaniemen Halli onkin paikoista ehkä parhaiten mielikuvitusta virkistävä.

Onneksi kuitenkin keksin tämän keiton, jota olin tehnyt jo muutama vuosi sitten alkuruuaksi. Crème Ninon on kuohuviinillä tai samppanjalla maustettu hernesosekeitto. Koska viiniä tulee tähän niin pieni määrä on sen laatu ruuan kannalta aika sama, mutta koska loput voi käyttää ruokajuomaksi niin on hyvä valita sellainen joka itseäkin miellyttää. Tästä syystä Créme Ninon tarjoaa loistavan tekosyyn juoda samppanjaa tai jotain muuta laadukasta kuohujuomaa.

Ohje on Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta Hansin tavoin kirjasta. Huomasin, että tästä kirjasta on tullut kopioitua aika paljon reseptejä blogiin. Toivottavasti Hans ei suutu tästä. Suosittelen lukijoita ostamaan tämän todella hyvän kirjan itselleen.

Crème Ninon

500 g tuoreita tai pakasteherneitä
1 pieni peruna
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
7 dl kana- tai kasvislientä
suolaa
valkopippuria
1 dl kermaa
tilkka kuohuviiniä

Tarjoiluun
2 viipaletta pekonia
3 rkl kurpitsansiemeniä

Riivi herneet jos käytät tuoreita. Kuori ja kuutioi peruna. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynsi. Sulata voi kattilassa ja kuullota hetki sipuleita, sekoita joukkoon perunakuutiot ja kypsennä hetki. Lisää tuoreet tai jäiset herneet, kana- tai kasvisliemi, suola ja pippuri ja anna hautua noin 15 minuuttia eli kunnes herneet ovat pehmenneet. Leikkaa pekoni ohuiksi suikaleiksi ja paista rapeiksi pannulla; sekoita lopuksi joukkoon kurpitsansiemenet. Soseuta keitto tasaiseksi tehosekoittemssa tai sauvasekoittimella, kaada siivilän läpi toiseen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Juuri ennen tarjoilua vaahdota kerma kevyesti ija sekoita keiton joukkoon yhdessä kuohuviinitilkan kera. Lisä pinnalle pekonisuikale-kurpitsansiemenseos ja tarjoa heti.

Jätin kurpitsansiemenet pois, jolloin pekonia voisi olla hiukan enemmänkin. Keitosta tulee mielestäni kauniimpi, kun kermaa ei sekoita täysin tasaiseksi vaan se saa jäädä hiukan raitaiseksi. Tässä reseptissä siivilöinti on melko oleellinen vaihe, ilman sitä keitosta ei tule samalla tavoin pehmeää ja kuohkeaa.

Kurpitsakeitto

Nyt kun lokakuun puolessa välissä kurpitsat ovat parhaimmillaan, on aika tehdä niistä ruokaa. Aiemmin minulla ei hirveästi ole ollut kokemuksia kurpitsojen syömisestä, saati sitten niiden kanssa kokkailusta, mutta viimesyksynä tein kurpitsakeittoa ensimmäistä kertaa kahdellakin eri reseptillä ja tulokset olivat hyviä. Toinen resepti oli Hans Välimäen Välimäki kirjasta ja toinen Glorian ruuan ja viinin numerosta 7/2008.

Nyt tässä reseptissä yhdistin näitä kahta eri reseptiä. Hansin kurpitsakeiton suurin innovaatio oli paahtaa kurpitsoja hunajan ja voin kanssa uunissa, kun taas ruuasta ja viinistä keksin koristeet keittoon. Muuten keitto noudattaa aika klassista kurpitsakeiton reseptiä.

Kurpitsakeitto

1 kg kurpitsaa kuorittuna ja koverrettuna
0,5 dl hunajaa
6 rkl voita + 1,5 rkl voita
1,5 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
6 dl kana- tai kasvislientä
2 dl vettä
2 dl kermaa
tabascoa tai muuta chilikastiketta
suolaa ja pippuria

Koristeluun
kuivattuja suppilovahveroita
3 rkl öljyä
suolaa ja pippuria
50 g pekonia

Koverra kurpitsoista siemenet pois, kuori ja leikkaa suurehkoiksi kuutioiksi. Levitä uuniastiaan ja ripottele päälle hunaja ja 6 rkl voita lastuina. Paahda 200 asteisessa uunissa, kunnes kurpitsat alkavat pehmetä. Tähän menee noin 15 minuuttia.

Silppua sipuli kuutioiksi. Kuulota sipulia voin ja oliiviöljyn sekoituksessa, mutta älä ruskista. Lisää paahdetut kurpitsat ja kaada kana- tai kasvisliemi ja vesi joukkoon. Nesteen pitäisi juuri ja juuri peittää kurpitsat. Hauduta kunnes kurpitsat ovat täysin pehmeitä.

Valmista koristeet keiton kiehuessa. Liota sieniä noin 10 minuuttia vedessä. Purista vedet pois ja paista öljyssä rapeiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä talouspaperin päälle valumaan ja odottamaan.

Leikkaa pekoni pieniksi kuutioiksi. Paista ilman rasvaa pannulla rapeiksi. Siirrä sivuun odottamaan.

Lisää kerma, kiehauta ja soseuta keitto. Voit lisätä nestettä tarvittaessa. Mausta suolalla, pippurilla ja tabascolla. Koristele paistetuilla sienillä ja pekonilla.

Itse käytin tähän keittoon kahta eri kurpitsaa, butternut squashia ja talvikurpitsaa. Näillä kurpitsoilla keitosta tuli todella makeaa mutta tasapainotin makeutta käyttämällä runsaammin suolaa ja tabascoa.

Olisi kiva kokeilla muitakin kurpitsareseptejä. Kurpitsaruuat eivät taida Suomessa vaan olla kovin yleisiä, vaikka kyllä niitä täällä kasvatetaan. Niitä kuitenkin voi käyttää muuhunkin kuin pelkkiin halloween-lyhtyihin.

Ranskalainen kalakeitto (Soupe de Poisson)

Lapsuuden runsaasta pakotetusta kalansyönnistä johtuen, en ole pitänyt kalaruuista kovinkaan paljoa. Raaka kala, esim sushissa tai graavilohi on kyllä uponnut, mutta kypsää kalaa en ole suostunut syömään. Paistettu lohi menee, jos se on jätetty todella mediumiksi. Japanin matka ja muutama muu kypsä kalaruoka ovat kuitenkin opettaneet, että kypsästäkin kalasta saa ihan syötävää. Tästä syystä päätin kokeilla Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan -kirjan ranskalaista kalakeittoa. Mainitsinkin tästä edellisessä postauksessa.

Ranskalainen kalakeitto (Soupe de Poisson)

600-800 g kalaa, ahventa, särkeä, siikaa, kuhaa
2 keltasipulia
3 valkosipulinkynttä
1 purjo
oliiviöljyä
1 prk tomaattimurskaa
3 rkl tomaattipyreetä
1/2 tl sahramia
1/2 dl pastista (anisviinaa)
1 l vettä
1/2 tl timjamia
1 laakerinlehti
suolaa ja mustapippuria
1/2 dl hienonnettua lehtipersiljaa

Tarjoiluun
vaaleaa leipää
hyvää oliiviöljyä
rouillemajoneesia
raastettua emmentaljuustoa

Perkaa ja paloittele kalat. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Halkaise, huuhdo ja paloittele purjo. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota pilkotut kasvikset kevyesti. Sekoita joukkoon tomaattimurska, tomaattipyree, sahrami ja pastis ja anna kypsyä pari minuuttia. Lisää vesi ja kiehauta. Lisää kalat, timjami, laakerinlehti, suola ja pippuri ja kypsennä vielä noin 20 minuuttia; lisää loppuvaiheessa lehtipersilja. Nosta kattila liedeltä, poista laakerinlehti ja soseuta ainekset sauvasekoittimella karkeaksi. Kaada sose isoreikäiseen siivilän läpi toiseen kattilaan, kuumenna ja anna muhia hetki.

Leikkaa leipä sentin paksuisiksi viipaleiksi, sipaise oliiviöljyllä ja paahda pannulla tai uunissa. Voitele leipäviipaleet rouillella ja ripottele päälle juustoa. Annostele keitto lautasille ja aseta leivät keiton pinnalle. Tarjoa heti.

Rouille

1 viipale ranskanleipää
1 mieto chili
2-3 valkosipulinkynttä
1 keltuainen
1 tl tomaattipyreetä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
1 1/2 dl oliiviöljyä

Leikkaa ranskanleivästä reunat ja liota sisusta hetki kylmässä vedessä; puserra liika neste pois. Poista chilistä siemenet ja leikkaa malto sentin paloiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Mittaa kaikki ainekset öljyä lukuun ottamatta mortteliin ja hierra tahnaksi tai soseuta kevyesti sauvasekoittimella kulhossa. Sekoita öljy joukkoon aluksi tipoittain ja lopuksi ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten niin että kastike sakenee. Jos tahnasta tulee liian paksua, sekoita joukkoon ruokalusikallinen kylmää vettä. Nosta valmis rouille puoleksi tunniksi jääkaappiin maustumaan.

Tuliko siitä hyvää? Ei. Liian kalaisaa minun makuuni. Leipä ja rouille tosin onneksi pehmensivät kalaisuutta, mutta aineksia katsoessani kuvittelin, että keitosta tulisi vahvemman tomaattista ja vähemmän kalaisaa. Tästä saisi ehkä paremmin omaan makuuni sopivaa lisäämällä chiliä ja tomaatin määrää ja vähemmän taas kalaa.

Oma operaationsa tässä oli myös kun pyysin vaimoani tuomaan Stockmannin herkusta kokonaisen ahvenen. Pyyntöä noudatettiin kirjaimellisesti ja sain kokonaisen ahvenen. Suomuineen ja sisälmyksineen. Näin pääsi sitten eroon samalla sekä kalanperkuu-, että kalan suomustusneitsyydestä. Ohjeet perkuusen ja suomustukseen katsoin WSOY:n kultainen keittokirja - Mestarit keittiössä kirjasta. Itse perkuu oli yllättävän helppoa, mutta ahvenen suomustaminen oli tuskaa. Suomut kun eivät irtoa nätisti, vaan tuppaavat sinkoilemaan suurella nopeudella irti kalasta jolloin niitä sitten sai keräillä ympäri kämppää.

Ensi kerralla jätän tämän operaation ammattilaisten käsiin.

Soseutettu sienikeitto

Pidän todella paljon erilaisista sieniruuista, mutta vihaan sienestämistä: Metsässä rämpimistä, samaan aikaan hiki ja kylmä, hirvikärpäsiä, naamalle osuvia oksia, märkiä lahkeita ja kaikkea muuta kärsimystä mitä siihen liittyy. Onneksi olen löytänyt Helsingin parhaan sienestyspaikan, jossa mitään näistä ei tarvitse sietää. Kyseessä on tietenkin Hakaniemen tori. Sieltä olen jo parin vuoden ajan hakenut sienet syksyisin kuivattaviksi tai pakkaseen. Suppilovahverot 4 litraa 10 euroa, kantarellit ja mustat torvisienet 1 litra 5 euroa, eikä yhtään hirvikärpästä! Muutkin tarvikkeet saa vierestä Hakaniemen hallista, ja jos Arkadian Alkoon ei ole kerennyt niin ympyrätalon A-Marketissa on myös ihan siedettävä valikoima.

Oma suosikkini sieniruuista on sienikeitto. Parasta sienikeittoa tulee korvasienistä, mutta tällä kertaa käytin sekaisin tatteja ja kantarelleja. Päätin kokeilla muutenkin hiukan erilaista reseptiä. Suosittelen tähän reseptiin vaaleita sieniä, jos käytät suppilovahveroita tai muita tummia sieniä tulee keitosta todennäköisesti melko epähoukuttelevan tumman ruskeaa.

Soseutettu sienikeitto

 

1 litra vaaleita sieniä (esimerkiksi tatteja tai kantarelleja)
1 iso sipuli
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
8 dl kasvislientä
1 prk smetanaa
(2 rkl sherryä)
1/2 tl kuivattua tinjamia
suolaa ja valkopippuria
2 rkl öljyä

Pilko sienet hinoksi silpuksi. Ota noin 2 dl silppua sivuun koristelua varten. Pilko sipuli. Sulata voi kattilassa ja kuulota sieniä ja sipulia 5-10 minuuttia kunnes sipuli on läpikuultavaa ja sienet ovat pehmenneet. Lisää vehnäjauho ja tinjami ja jatka kuulottamista noin minuutti. Lisää kuuma kasvisliemi ja anna keiton kiehua hiljaa keskilämmöllä noin 15 minuuttia kannen alla.

Paista keiton kiehuessa jäljelle jäänyt sienisilppu. Laita öljy paistinpannulle ja kuumenna. Lisää sienisilppu pannulle, ja paista kunnes sienet ovat riukan rapeita ja kevyen ruskeita. Siirrä erilliseen astiaan ja mausta kevyesti suolalla ja valkopippurilla.

Kun keitto on kiehunut riittävän pitkään, lisää purkki smetanaa (ja sherry) ja sekoita tasaiseksi. Anna hautua vielä muutama minuutti. Ota kattila pois liedeltä ja aja sauvasekottimella soseeksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Annostele lautasille ja ripottele sienisilppu päälle.

Yleensä ennen tätä olen tehnyt sienikeitot niin, että sienet on vaan silputtu sekaan. Soseutettuna tästä tuli kuitenkin todella maukasta ja erittäin onnistunutta.. Koristeet toivat myös mukavan lisätekstuurin.

PS: New York Timesin sivuilla oli mielestäni hyvä juttu keittojen valokuvaamisesta. Näitä ohjeita voi käyttää, jos haluaa omiin keittokuviin vähän elävyyttä.