Palataan taas ajassa taaksepäin kolme viikkoa. Vaimoni siskon ollessa käymässä täällä saimme siitä hyvän tekosyyn käydä tutustumassa meitä lähimpänä sijaitsevaan Hunter Valleyn viinialueeseen. Hunter Valley sijaitsee noin kahden tunnin ajomatkan päässä pohjoiseen Sydneystä.
Hunter Valleyn parhaimmat viinit ovat pitkään pullokypsytetyt semillonit sekä omalaatuiset shirazit. Semillon on alunperin ranskalainen lajike ja tunnetuimmat makeat Bordeauxin Sauternesit, esimerkiksi Château d'Yquem, ovat juuri semillonia. Hunter Valleyssa taas semillonista tehdään enemmän kuivia valkoviinejä, joita ei ole kypsytetty yhtään tammitynnyrissä. Parhaiden viileiden vuosikertojen semillonit kestävät erittäin hyvin pullokypsytästä ja mielestäni Hunterin semillonit ovat parhaimmillaan vähintään 5-10 vuotta vanhoina.
Hunterin Shirazit taas ovat tunnetuimpiin Etelä-Australian serkkuihinsa verrattuna vähemmän täyteläisiä ja miedompia alkoholiprosentintiltaan. Parhaissa Hunter Valleyn shirazeissa on sama mausteinen ja tupakanlehtiä muistuttava maku, mutta myös upea aromaattinen tuoksu joka muiden alueiden shirazeista puuttuu.
Lisäksi alueella kasvatetaan monia muita rypäleitä, kuten chardonnayta, sauvignon blanccia, cabernet sauvignonia kuten myös erikoisempia nebbioloa, tannattia ja verdelhoa.
Alueen tunnetuin viinitila on Wyndham estate, jonka viinejä on myös Alkossa saatavilla. Wyndham oli kuitenkin tarkoitus kiertää mahdollisimman kaukaa kierrosten keskittyessä alueen pienempiin ja omalaatuisempiin viinitiloihin. Yhteensä kävin Hunter Valleyssä neljällä eri tilalla, joista muistiinpanot alla.
Brokenwood
Brokenwood on vuonna 1970 perustettu viinitila Hunter Valleyssa jossa he kasvattavat shirazia ja semillonia, mutta Brokenwoodilla on myös viinitarhoja Orangessa, Beechworthisa and McLaren Valessa. Me haluismme kuitenkin keskittyä juuri Hunter Valleyn viineihin.
Ensimmäiseksi saimme maisteluun vuoden 2010 sekä single vineyard Army Block Semillonin, että perus semillonin. Molemmat olivat todella hienoja viinejä, erittäin hapokkaita ja bensaisen mineraalisia ja kukkeita Army Blockin vieden näistä pidemmän korren ollen tasapainoisempi ja mielenkiintoisempi.
Tilan punaviineistä maistelin 2010 nebbiolon ja 2009 perus shirazin ja verona vineyard shirazin. Shirazit olivat ehkä vähän tasapaksuja, mutta nebbiolo oli todella hienon makuinen. Melko helppo ja toi mieleen uuden maailman pinot noirit. Todennäköisesti melko kaukana Italian nebbioloista.
Mielenkiintoisin viini, mitä pääsimme maistamaan oli kuitenkin vuoden 2000 Reserve Semillon. En ole varmaan koskaan maistanut edes näin vanhaa punaviiniä, joten oli todella jännittävä nähdä mitä 12 vuoden kypsytys tekee valkoviinille. Ensimmäinen huomio viinistä oli sen rypsiöljyinen ja tyylikäs maku. Taustalla viinissä oli kukkean pähkinäisiä aromeja. Jälkimaku oli voimakas ja pitkä. Tästä viinistä saisi varmasti revittyä irti erilaisia makuja vaikka kuinka paljon. Hinta viinistä oli yllättävän edullinen $40 ja koska näitä oli vain 12 jäljellä houkutus ostaa oli kova. Tästä huolimatta mukaan tarttui vaan pullo nebbioloa.
Meerea Park
Toiseksi menimme edeltävällä tilalla suositeltuun Meerea Parkkiin. Tila on yksi Hunter Valleyn arvostetuimmista, mutta myös todella pieni ja heillä ei näytä olevan edes www-sivuja.
Meerea Parkilta kävimme läpi sekä semillonit, että shirazit. Vuoden 2010 "Hell Hole" Semillon oli hapokas ja sitruunainen, mutta varsinainen löytö oli vuoden 2006 Terracotta Semillon. Se oli upean hedelmäinen, hapokas ja tyylikäs ja siinä oli samoja mahtavan öljyisiä elementtejä, mitä Brokenwoodin 2000 Reserve Semillonissa oli.
Tilan Shirazeista sekä edullisempi "XYZ", että kalliimpi "Hell Hole" olivat molemmat myös mahtavia ja näyttivät mihin Hunter Valleyn Shirazit parhaimmillaan pystyvät. Siinä missä Barossassa Shirazit ovat enemmän äärimmäisen täyteläisiä, tuhteja ja mausteisia, ovat Hunterin vastaavat hiukan kevyempiä ja tuoksultaan upean aromaattisia.
Shirazien ja semillonien perusteella Meerea Parkin maine on todellakin ansaittu. Jos tilan viinejä joskus kohtaa, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla.
Pepper Tree
Kolmas tila missä kävin, oli myös kehuja saanut Pepper Tree. Heillä valitettavasti ei ollut mitään vanhempia viinejä maisteltavana kaikkien ollessa joko vuosien 2010 tai 2011 vuosikertaa. Valkoviineistä maistelin 2011 Hunter Valley Semilonin, 2011 Orange Sauvignon Blancin ja 2011 Chardonnayn. Näistä mikään ei tehnyt hirveän hyvää vaikutusta. Sauvignon Blanc jäi vähän ohueksi ja chardonnayta vaivasi keskinkertaisia chardonnayta usein vaivaava kiljuisuus. Paras näistä oli Semillon, mutta Brokenwoodin ja Meerea Parkkiin verrattuna oli se melko tavanomainen.
Punaviineistä maistelin 2010 Hunter Valley Shirazin ja 2010 Wrattonbully Tannatin. Shiraz oli varsin hyvä vaikkakin muistutti enemmän Etelä-Australian Shirazeja. Wrattonbully Tannat oli taas viineistä paras ja siinä oli tyylikkäitä puun kuoren ja eukalyptyksen aromeja. Rypäleenä tannat oli minulle uusi tuttavuus.
Small Winemaker's Centre
Viimeisenä kävimme Small Winemaker's Centressä, joka edusti useampaa pienempää tilaa joilla ei olisi itsenäisesti mahdollisuutta pitää avoimia ovia. Keskuksen edustamat tilat olivat The Little Winemaking Company, Thomas Wines, David Hook Wines, Keith Tulloch Wines, Margan Wines, Hart & Hunter sekä biodynaaminen Krinklewood. Yhteensä viinejä oli maisteltavana yli 70, joista $5:n hintaan sai valita maisteltavaksi kuusi.
Annoimme maistelua emännöivän naisen valita meille omasta mielestään edustavimmat valko- ja punaviinit. Näiden pienten tilojen viinien taso oli huikean korkea, hintojen ollessa varsin kohtuulliset. Parhaat viinit olivat erittäin hapokas ja petrolinen 2011 Thomas Wines Braemore Semillon, hedelmäinen mutta myös tyylikkään terävä 2011 Little Wine Company Verdelho, aromaattinen ja pehmeä 2010 Keith Tulloch Shiraz Viognier sekä 2010 Hart & Hunter Shiraz, jossa yhdistyi ehkä parhaiten juuri Hunter Valleyn shirazien aromaattisuus täyteläiseen ja mausteiseen makuun.
Nyt on sitten Australian neljästä tunnetuimmasta viinialueesta kolme tarkastettu. Yarra, Barossa ja tämä Hunter Valley. Vielä on Tasmania jäljellä. Milloinhan sinne ehtisi...