Passionhedelmäpavlova

Pavlova on Australian kansallisjälkiruoka, joka on nimetty venäläisen balettitanssija Anna Pavlovan mukaan. Tarinan mukaan Anna Pavlovan ollessa kiertueella ausseissa 1920 luvulla syntyi myös tämä jälkiruoka kunnianosoituksena hänen höyhenenkeveydelleen; pehmeä ja ilmava marenkikakku, joka on päällystetty kermavaahdolla ja hedelmillä.

Niin, paitsi viimeaikoina tutkijat ovat löytäneet todisteita, että jälkiruoka onkin itseasiassa Uudesta Seelannista, josta Australialaiset ovat vaan sen sikamaisesti omineet. Ei ole ensimmäinen kerta.

Uusi Seelantilaisuudestaan huolimatta, pavlova on yksi maailman parhaista jälkiruuista. Se on myös helppo valmistaa suurimmaksi osaksi etukäteen, näin ollen sopiva esimerkiksi illalliskutsuille. Voin lähes taata vieraiden kiitokset.

Maailman toiseksi paras pavlova on kuningatarpavlova, jonka voi tehdä ainoastaan suomen kesässä silloin kuin mustikat, mansikat ja vadelmat ovat kaudessa samaan aikaan.

Mailman paras pavlova taas tulee tässä, ja se ei ole onneksi noin vuodenaikariippuvainen. Tämä passionhedelmäpavlova on australialaisen kokin Neil Perryn käsialaa, jota tosin itse muokkasin hiukan omiin tarkoituksiini sopivaksi ja tein reseptin vähän pienempänä. Alkuperäinen on jokatauksessa täällä.

Ohje on kuudelle.

Passionhedelmäpavlova

Marenki
6 kananmunan valkuaista
300 grammaa sokeria
2 tl maissijauhoja
2 tl valkoviinietikkaa
1 tl vaniljauutetta
ripaus suolaa

Passionhedelmäcurd
3 kananmunan keltuaista
60 ml passionhedelmän lihaa (noin 3 passionhedelmää)
75 grammaa sokeria
35 grammaa suolatonta voita
1 tl limetin mehua

Päällys
3 dl kuohukermaa
2 tl sokeria
1/2 tl vaniljauutetta
4 rkl passionhedelmäcurdia

Koristeluun
3 passionhedelmää

Kuumenna uuni 200 C asteeseen. Vatkaa kananmunan valkuaiset ja ripaus suolaa sähkövatkaimella kulhossa kunnes valkuaiset muodostavat pehmeän vaahdon. Lisää kolmasosa sokerista ja jatka vatkaamista lisäten sokeria vähän kerrallaan, kunnes valkuaiset muodostavat kovan vaahdon. Voit tarkistaa tämän kääntämällä kulhon varovasti ylöslaisin. Vaahdon pitäisi pysyä kulhossa.

Kääntele maissijauhot, valkoviinietikka ja vaniljauute vaahdon joukkoon.

Nosta vaahto lusikalla leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille jättäen reunat hiukan keskusta korkeammaksi.

Laske uunin lämpötila 160 C asteeseen ja paista marenkia uunissa noin 25-35 minuuttia, kunnes se on kypsynyt sisältä ja hiukan ruskistunut ulkopuolelta (itse katsoin, että marenki ei ollut vielä riittävän kypsä sisältä joten laskin lämmön 100 C asteeseen ja annoin sen olla uunissa vielä noin 20 minuuttia). Ota uunista lämpö pois mutta jätä marenki uuniin odottamaan vielä 10 minuutiksi. Nosta huoneenlämpöön ja anna jäähtyä vähintään tunnin ajan.

Marengin odottaessa tee passionhedelmäcurd. Vatkaa keltuaiset kulhossa sekaisin. Laita voi, sokeri ja passionhedelmät pieneen kasariin ja kuumenna matalalla lämmöllä välillä sekoittaen kunnes voi on sulanut ja sokeri liuennut. Sekoita kolmasosa passionhedelmäseoksesta keltuaisten joukkoon ja vatkaa sekaisin. Siirrä seos takaisin kasariin ja kuumenna jatkuvasti vatkaten, kunnes seos saostuu. Noin 3-5 minuuttia. Ota pois lämmöltä, sekoita joukkoon limetin mehu ja siivilöi curd erilliseen astiaan. Anna jäähtyä 10 minuuttia ja siirrä jääkaappiin kelmulla peitettynä vähintään tunniksi.

Hiukan ennen tarjoilua, vatkaa kerma, sokeri ja vaniljauute keskenään. Kääntele passionhedelmäcurd joukkoon. Nosta kermavaahto lusikalla marengin keskustan päälle palloiksi. Koristele passionhedelmän lihalla. Tarjoa heti.

Salmiakkikohokas

Salmiakinystävät, Keittiönatsi esittelee: Paras. Jälkiruoka. Ikinä! Suussasulava ilmava kohokas joka on maustettu suolaisella salmiakilla. Jos pidät salmiakista, tee tämä jälkiruoka!

Ausseistakin saa salmiakkia kunhan vaan tietää paikat mistä saa. Täällä Bondi Beachillä, missä itse asun on Nordic Fusion jossa myydään sisustussälän ohessa muun muassa turkinpippureita, salmiakkia makumaasta, sekä tietysti kallen mätitahnaa. Tämän lisäksi Ikea on alkanut myymään irtokarkkia. Pohjoismainen kulttuuri-imperialismi leviää, ja hyvä niin. Enää kaipaisi muutamaa viikinkilaivaa ajamaan kitisevät britit täältä helvettiin.

Ohje on sama perusresepti millä olen aikaisemminkin tehnyt kohokkaita. Ensiksi tehdään leipurinkerma sekä siirappi, jonka tein sulattamalla turkinpippureita tilkkaseen vettä. Sitten juuri ennen paistamista sekoitetaan leipurinkerma ja siirappi keskenään ja käännellään ne kovaan valkuaisvaahtoon.

(Yksi idea, minkä sain tämän jälkkärin tekemisen jälkeen, on vuorata kohokasvuoka sokerin sijaan turkinpippurimurskalla, mutta en tiedä miten tämä vaikuttaa kohoamiseen.)

Kohokas onnistui taas täydellisesti heti ensiyrittämällä. Tällä kertää vähän arvelutti, kun tässä asunnossa on käytössä todella epämääräisesti toimiva kaasu-uuni. Tästäkin huolimatta kohokkaat alkoivat nousta komeasti ja lopputulos oli herkullinen. Joten, jos vielä kuvittelet, että kohokkaat ovat vaikeita, Pohjois Korean McDonaldsin jonossa on vielä tilaa...

Salmiakkikohokas

6 kananmunan valkuaista
3/4 dl sokeria
6 rkl leipurinkermaa
4 rkl salmiakkisiirappia
1 tl raastettua sitruunankuorta
voita ja sokeria vuokien voiteluun

Koristeluun
hiukan salmiakkisiirappia

Tee salmiakkisiirappi ja leipurin kerma etukäteen. Nämä voi tehdä hyvissä ajoin ja säilyttää jääkaapissa.

Lämmitä uuni 175 C asteeseen. Voitele kohokasvuoat pullasudilla. Kaada hiukan sokeria ensimmäiseen astiaan ja pyöritä päällystääksesi sisukset kokonaan sokerilla. Kaada jäljelle jäänyt sokeri seuraavaan astiaan ja toista operaatio. Jos sokeri loppuu kesken, lisää sitä.

Sekoita 6 rkl leipurinkermaa, 4 rkl salmiakkisiirappia ja sitruunankuori keskenään.

Vatkaa kananmunan valkuaiset kunnes ne vaahtoutuvat hiukan. Lisää sokeri ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Kääntele viskikolalla maustettu leipurinkerma valkuaisvaahdon joukkoon.

Jaa kohokasmassa neljään kohokasvuokaan. Tasoita kohokasvuoan pinta täysin tasaiseksi lastan tai veitsen avulla. Leikkaa veitsen avulla kohokasmassan ylin reuna noin 1/2 cm syvyydeltä irti vuoan reunasta. Laita annokset uuniin ja pidä niitä siellä kunnes kohokkaat ovat kohonneet ja pinta hiukan tummunut. Noin 11-12 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua kypsymisen aikana.

Kun kohokkaat ovat valmiit nosta ne pois uunista ja koristele jäljelle jääneellä salmiakkisiirapilla. Tarjoa heti.

Salmiakkisiirappi

pussillinen turkinpippureita
3 rkl vettä

Laita turkinpippurit kattilaan ja lisää vesi. Kiehauta pienellä lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes kaikki karkit ovat liunneet. Lisää tarvittaessa varovasti lisää vettä. Kaada kulhoon odottamaan ja säilytä jääkaapissa.

Leipurin kerma

2 kananmunan keltuaista
42 g sokeria
15 g jauhoja
1 1/3 dl maitoa
1/2 halkaistu vaniljatanko
hiukan voita

Vatkaa keltuaiset kolmasosan sokerin (14 g) kanssa tasaiseksi hiukan kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot joukkoon.

Kiehauta kasarissa maito, loput sokerista (28 g) ja halkaistu vaniljatanko. Heti kun maito alkaa kiehua, kaada kolmasosa maidosta kananmunaseoksen joukkoon jatkuvasti vatkaten. Kaada kananmunaseos lopun maidon joukkoon kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen, kunnes seos alkaa kiehua. Jatka sekoittamista ja anna kuplia 2 minuutin ajan.

Siirrä seos kulhoon ja ripottele pinnalle hiukan voita, estääksesi kuoren muodostumisen. Säilytä jääkaapissa.

Oliiviöljysuklaamousse ja mausteiset pekaanipähkinät

Australiassa on kaksi vallitsevaa ruokalehteä: Donna Hay ja Gourmet Traveller. Donna Hay on erittäin kuvapainotteinen ja sen ruokakuvat ovat todella hienoja. Donna Hayn reseptit ovat myös hyviä ja kekseliäitä, mutta melko yksinkertaisia ja eivät tarjoa hirveästi haasteita. Hyvä esimerkki on Soppakellarinkin blogaamat hunaja-chilimunakoisot. Lehdessä ei ole oikeastaan yhtään artikkeleita vaan sisältö painottuu kauniisiin ruokakuviin ja niiden resepteihin.

Gourmet Traveller taas edustaa hiukan toista ääripäätä. Siinä on melkein liikaa artikkeleita joista iso osa jää lukematta ja osa resepteistä on huippukokkien, joiden toistaminen kotioloissa on vaikeaa. Itse yritin esimerkiksi tehdä lehdestä itsessään melko yksinkertaista kampasimpukkaohjetta, mutta kampasimpukat olivat ainoa raaka-aineista minkä sain hankittua. Jäi sitten tekemättä.

Ne taas resepteistä, mitkä ovat helpompia ovat todella hyviä. Esimerkiksi uusimmassa lehdessä oli todella hyvä juttu jälkiruuista, joihin tulee suolaa. Ja minähän rakastan suolaa, vaikkakin ottaen huomioon sukuni historia korkeasta verenpaineesta se ei ole pelkästään hyvä juttu. Mutta paskat siitä. Kyllä kiitos, suolaa myös jälkiruokiini.



Kokeilin reseptiä suklaamoussesta, joka on maustettu suolan lisäksi oliiviöljyllä. Lopputulos on melko vängän makuinen ja muistuttaa melkein salmiakkia. Luulen, että kaikki jälkiruuan kitkerät elementit, oliiviöljy, bourbon, kahvi ja tumma suklaa yhdessä sokerin ja suolan kanssa saavat aikaan tämän ilmiön.

Ohje on kuudelle.

Oliiviöljysuklaamousse

200 g tummaa suklaata hienonnettuna (ohjeessa 55% kaakaota, itse käytin 70%)
120 ml extraneitsytoliivilöjyä
4 kananmunan keltuaista
2 kananmunan valkuaista
80 g raakasokeria
20 ml espressoa
20 ml bourbonia
suolaa

Mausteiset pekaanipähkinät
80 g (1 1/2 dl) pekaanipähkinöitä
25 g siivilöityä tomusokeria
1 tl bourbonia
1/4 tl kuivattuja chililastuja
ripaus jauhettua chiliä
1/2 tl suolaa

Sulata suklaa kulhossa poreilevan veden yllä aina välillä sekoittaen, kunnes kaikki suklaa on sulanut. Lisää oliivilöljy ohuena nauhana jatkuvasti sekoittaen. Laita sivuun.

Vatkaa kananmunan keltuaiset ja puolet sokerista kulhossa, kunnes seos on paksua ja vaaleaa. Kääntele suklaan joukkoon ja lisää espresso ja bourbon.

Vatkaa valkuaiset ja ripaus suolaa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon loput sokerista pienissä erissä. Kääntele suklaaseoksen joukkoon ja lisää myös 1 tl suolaa.

Jaa mousse kuuteen tarjoiluastiaan ja laita jääkaappiin asettumaan noin 2-3 tunnin ajaksi.

Tee tällä välin mausteiset pekaanipähkinät. Lämmitä uuni 180 C asteeseen. Yhdistä ainesosat kulhossa ja jaa pähkinät leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Paista noin 4-5 minuuttia kunnes pähkinät ovat kultaisia ja rapeita. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.

Murusta pähkinät moussen päälle juuri ennen tarjoilua.

Lakritsavaahto ja valkoviinisiirapissa marinoidut mansikat

Asioita mitä maastamuuttajat Suomesta yleensä kaipaavat on ruisleipä ja salmiakki. Minä luulen, että ilman ruisleipää selviän varmasti, sillä aloin olla Suomessa jo kurkkuani myöten täynnä niitä kaikkia kuivia ja kovia känttyjä mitä ruisleipänä Suomessa pääosin myytiin. Hyvääkin ruisleipää tietysti oli, kunhan vaan tiesi mistä sitä ostaa. Salmiakin kanssa voi olla vaikeampaa.

Vaimoni onneksi osti Helsinki vantaalta melko hyvän kokoelman salmiakkia. Tax Free kokoiset pussit Panttereita sekä Halvan ja Fazerin Salmiakkia. Tällä hetkellä jäljellä on enää yksi rasia Fazerin salmiakkia, jota nyt säästellään heikkoa hetkeä varten.

Kuitenkin moniin ulkomaihin verrattuna Australian karkkiskene on varsin hyvä ja täältä saa parhaimmillaan jopa irtokarkkeja, joskin melko kämäisiä sellaisia. Hedelmäkarkkien ja suklaan lisäksi tarjolla on myös paljon lakritsaa, joista uskallan sanoa, että ne ovat jopa parempia kuin Suomen vastaavat. Jopa Porvoon ja Keuruun. Täällä lakritsaa myydään erilaisten "natural" brändien alla tyylikkäissä pusseissa ja lakritsakarkit ovat uskomattoman pehmeitä ja maukkaita. Niistä teinkin sitten hääpäiväksi jälkkärin.

Lakritsivaahdon ohje on alunperin jostain Hesarista, jossa se taisi olla tarjottu mustapippurisorbetin kanssa. Itse en ohjetta löytänyt enää netistä, joten jouduin vetämään ohjeen ulkomuistista. Näiden kanssa tarjosin mansikoita, joita marinoin hetken aikaa valkoviinisiirapissa ja sen jälkeen päällystin mustapippurilla. Kokonaisuutena tämä oli todella herkullinen.

Lakritsavaahto ja valkoviinisiirapissa marinoidut mansikat

200 g lakritsaa + muutama koristeluun
2 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria
250 g mascarponea

Lisäksi
valkoviinisiirapissa marinoituja mansikoita

Pilko lakritsat pieniksi paloiksi. Laita ne pieneen kasariin 1 dl:n vettä kanssa. Kiehauta seos jatkuvasti hämmentäen, kunnes lakritsapalat sulavat tasaiseksi mönjäksi. Jos seoksesta uhkaa tulla liian kuivaa, lisää vettä 1/2 dl kerrallaan. Lakritsat sulavat melko huonosti, joten tämä vaihe vaatii kärsivällisyyttä. Anna jäähtyä.

Vatkaa kerma sokerin kanssa vaahdoksi. Sekoita lakritsamönjä mascarponen kanssa sekaisin ja kääntele varovasti kermavaahdon joukkoon.

Annostele vaahto neljään kuppiin ja koristele paloitelluilla lakritsanpaloilla sekä valkoviinisiirapissa marinoiduilla mansikoilla.

Valkoviinisiirapissa marinoidut mansikat

20 mansikkaa
1 dl valkoviiniä
1 dl sokeria
mustapippuria

Laita valkoviini ja sokeri pieneen kasariin. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kasaan, kunnes jäljellä on juoksevaa siirappia. Jäähdytä.

Leikkaa mansikat koosta riippuen kahteen tai neljään osaan. Nosta mansikat noin 15 minuutiksi siirappiin marinoitunaan. Ripottele päälle mustapippuria.

Kuvia jouluruuista

Tässä sitten kuvia, sekä reseptit joihinkin jouluruokiin. Kaikki ruuat onnistui alkeellisista olosuhteista (esimerkiksi kastikkeet piti vatkata haarukalla kahvikuppiin) huolimatta loistavasti.

Ensimmäisenä ruokalajina oli siis ostereita ja chili-limettikastiketta sekä katkarapuja ja mango-chiliaiolia. Ostereihin tein nahm jim kastiketta mukailevan chili-limetti, tai oikeastaan chili-sitruunakastikkeen, sillä limetit olivat kaupasta loppuvan. Raaka-aineiden niukkuudesta johtuen tein sen kuitenkin huomattavasti esikuvaansa helpommin, mutta nämä olivat aivan mahtavia maultaan ja kastikkeen puna-vihreä värimaailma oli myös erittäin jouluinen.

Osterit ja chili-limettikastike (12 osteria, 2 alkuruuaksi)

12 osteria

Chili-limettikastike
2 punaista chiliä
1/2 sitruunan mehu
1 tl sokeria
1 rkl korianterisilppua
suolaa

Tee ensin kastike: Silppua chili hienoksi, lisää sokeri ja hiukan suolaa ja murskaa chiliä morttelissa tai lusikalla kupissa kunnes siitä irtoaa nesteet. Lisää sitruunan mehu ja korianterisilppu. Sekoita hyvin.

Avaa osterit ja annostele jokaisen päälle hiukan kastiketta. Tarjoile heti.

Katkaravut olivat taas paikallisia jättikatkarapuja, jotka olivat kooltaan melko mahtavia. Näihin tein sitten lisukkeeksi mango-chiliaiolia, jonka reseptin nappasin paikallisen K-kaupan Colesin joululehtisestä. Mukailin sitä hiukan omiin tarpeihin sopivaksi.

Katkarapuja ja mango-chiliaiolia

24 jättikatkaravun pyrstöä

Mango-chiliaioli
1/2 kypsän mangon liha
1 valkosipulin kynsi
1 punainen chili
1 kananmunan keltuainen
1 1/4 dl rypsiöljyä
1 rkl korianterisilppua
1 tl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Laita mango, valkosipuli ja chili kulhoon ja aja niistä sauvasekoittimella tasaista massaa (toim. huom. itse painelin haarukalla kahvikupissa, mutta näin paremmilla välineillä).

Sekoita joukkoon kananmunan keltuainen ja samaan aikaan sauvasekoittimella ajaen kaada öljyä hitaasti kulhoon, jotta seoksesta muodostuu tasainen emulsio. Lisää joukkoon sitruunamehu, korianterisilppu sekä suolaa ja pippuria. Tarkista maku ja lisää jotain tarvittaessa.

Pääruuaksi sitten grillasin kahta erilaista possua. Ribsejä ja possun mahaa. Maha oli siis about samaa kamaa mistä pekoni on tehty, mutta kypsentämättömänä. Näissä nyt ei mitään ihmeellistä ollut. Bataattijuustopyreeseen ei ole tarkempaa reseptiä. Keitin bataatin kypsäksi ja lisäsin maun mukaan (tai vaimoni oikeastaan teki tämän minun grillatessa) tuorejuustoa, kermaa, voita ja suolaa.

Waldorfin salaatti oli aika klassinen, mutta koska en muistanut miten se tarkemmin tehdään heitin reseptin lonkalta ja siitä tuli aika hyvää. Tässä se sellaisena itse tein.

Waldorfin salaatti

1 pink lady omenaa (tai mikä tahansa hapokas lajike, esimerkiksi granny smith)
1 sellerin varsi
1 dl saksanpähkinöitä
1 dl majoneesia
1 dl ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Kuori ja pilko omena kuutioiksi. Kaada päälle sitruunanmehu, ettei omena tummu. Pilko selleri pieniksi kuutioiksi (brunoiseksi) ja murskaa saksanpähkinöitä hiukan pienemmiksi palasiksi. Sekoita omenan kanssa. Sekoita ranskankerma ja majoneesi keskenään ja sekoita omena-selleri-saksanpähkinäseoksen kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarkista maku. Lisää jotain tarvittaessa.

Jälkkäreistä meinasi aluksi tulla pieni murheenkryyni, kun letut paloivat asuntoauton paistinpannun pohjaan. Onneksi kuitenkin keksin käyttää leirintäalueen grillin levyä ja sillä homma onnistui paremmin kuin hyvin. Lettuohjetta en viitsi tähän laittaa, niitä löytää googlettamalla ihan riittävän hyviä. Tärkeä on vain käyttää taikinassa täysmaitoa (ausseista sitä saa luomuna, lällällää) ja paistamiseen voita.

Laitan tähän kuitenkin noiden rocky road konvehtien reseptin, ne olivat myös helppoja mutta erittäin hyviä. Myös erittäin tuhteja. Vaikka nämä tehtiin jo jouluaattona, riitti näitä vielä 27. päivään asti. Kahta palaa enempää päivässä ei voinut vaan syödä.

Rocky Road konvehdit

2 snickers patukkaa
2 turkish delight patukkaa (tämän voi varmaankin korvata 100 grammalla mitä tahansa marmelaadia)
1 dl saksanpähkinöitä
75 grammaa vaahtokarkkeja
250 grammaa maitosuklaata

Leikkaa snickers patukat, turkish delight patukat, saksanpähkinät ja vaahtokarkit pienemmiksi paloiksi ja kaada leivinpaperilla vuoratun lautasen päälle. Sulata suklaa mikrossa ja lusikoi seoksen päälle. Laita kakku vielä mikroon 10 sekunniksi.

Laita kakku jääkaappiin puoleksi tunniksi, kunnes suklaa kovettuu. Leikkaa kakku suurten konvehtien kokoisiksi paloiksi. Tarjoile tai säilytä jääkaapissa.

Key lime pie

Ottaen huomioon, että tästä klassikkopiirakasta löytyi eri ruokablogeista noin 100 eri versiota, on se silti yllättävän tuntematon monelle. Key lime pie tulee alunperin Floridan Keys saarilta, jossa kasvaa luonnonomaisina alueelle ominaisia key limettejä. Key limetit eroavat tavallisista limeteistä pienemmän kokonsa ja voimakkaan makunsa puolesta. Suomestahan näitä key limettejä ei saa, joten minun oli tyytyminen tavanomaisiin.

Toinen erikoisuus, mikä näihin piirakoihin tulee on tiivistetty, eli kondensoitu maito. Suomessa se on vähän tuntemattomampi elintarvike, mutta ainakin yhdysvalloissa kuten myös itänaapurissamme se on paljon käytetympi.

Vaimoni, jonka juuret ovat puoliksi venäjältä, sanoikin sen maistuvan neuvostoliitolta. Minun mielestäni se maistui kinuskille, mutta jos neuvostoliitto maistuu kinuskille niin hyvinhän siellä aikoinaan sitten meni. Kondensoitua maitoa saa suurimmista ruokakaupoista ja etnokaupoista sitä saattaa myös löytyä.

Key lime pie

Pohja
150 g digestive-keksejä (itse käytin piparkakkuja, kun niitä oli kaapissa)
75 g voita

Täyte
4 kananmunan keltuaista
400 g kondensoitua maitoa
1 dl limettimehua
2 rkl (luomu) limetin kuorta

Marenkipäällys
4 kananmunan valkuaista
1 dl tomusokeria

Tee ensin täyte: Vatkaa limetin kuoret sekaisin keltuaisten kanssa. Lisää joukkoon kondensoitu maito ja limettimehu. Vatkaa sekaisin. Anna asettua huoneenlämmössä noin puolen tunnin ajan.

Murskaa keksit tehosekoittimessa tai morttelissa. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Laita irtopohjavuoan päälle leivinpaperi ja levitä seos vuoan pohjalle ja reunoille.

Paista pohjaa 10 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Nosta pois uunista ja kaada täyte pohjan päälle. Laita takaisin uuniin 15 minuutiksi.

Tee piirakan paistuessa marenkipäällys. Vatkaa valkuaiset ja tomusokeri kovaksi vaahdoksi. Pursota marenkipäällys piirakan päälle ja laita piirakka vielä 10 minuutiksi uuniin, kunnes marenki ruskistuu hiukan.

Säilytä piirakka viileässä parin tunnin ajan ennen tarjoilua.

Valkosuklaarisotto ja calvadosomenoita

Sain idean tähän jälkkäriin Master Chefissä toiseksi tulleen Skogbergin Voyage and gourmand -blogista, jossa hänellä oli kuva jälkiruuaksi tehdystä valkosuklaarisotosta. Reseptiä tälle ei ollut, mutta Googlen avulla löysin pari lupaavaa ja päätin kokeilla vähän vastaavaa kotona.

Tämä noudattaa osittain tätä netistä löytämääni reseptiä, mutta korvasin Amareton calvadoksella. Tuloksena olikin sitten mahtava jälkiruoka, joka on myös kohtuu helppo tehdä. Tämä muistuttaa hiukan riisivanukasta, mutta on vähän hienostuneempi. Parasta tässä oli tuo calvadoksella maustettu toffeemainen omenakastike. Sitä voisi käyttää jossain jälkiruuassa ihan pelkiltään, se oli sen verran hyvää.

Risotto kannattaa syödä heti lämpimänä. Jos sen antaa jäähtyä kovinkaan kauan alkaa suklaa kovettumaan liikaa. Ohje on neljälle tai kuudelle, riippuen kuinka ison jälkiruuan haluaa tehdä.

Valkosuklaarisotto ja calvados omenoita

Risottoon
8 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
kanelitanko
ripaus muskottipähkinää
35 g voita
2 dl risottoriisiä
90 g valkoista suklaata paloiteltuna
50 g sokeria

Calvadosomenoihin
60g voita
2 rkl tummaa sokeria
2-3 hapanta omenaa 1/2 cm viipaleina
1/2 dl calvadosta

Koristeluun
tummaa suklaata

Yhdistä maito, kerma, kanelitanko ja ripaus muskottipähkinää kattilassa ja kiehauta. Vähennä lämpöä niin, että maito pysyy lähes kiehuvana.

Sulata voita paksupohjaisessa kasarissa keskilämmöllä, kunnes se on vaahtomaista. Lisää riisi ja kuulota kolmen minuutin ajan, kunnes riisi on hiukan lasimaista.

Pienennä lämpöä ja lisää maitoseosta riisin joukkoon kauhallinen kerrallaan, antaen edeltävän nesteen aina imeytyä ennen seuraavan lisäämistä. Jatka tätä noin 35 minuutin ajan tai kunnes riisi on kypsää.

Riisin kypsyessä, tee omenat: Sulata voi paistinpannussa ja lisää joukkoon sokeri. Lisää puolet calvadoksesta ja omenat. Kypsennä noin 5 minuutin ajan kääntäen kerran, kunnes omenat ovat pehmeitä. Lisää loput calvadoksesta. Pidä lämpimänä.

Viimeistele risotto lisäämällä sokeri ja valkoinen suklaa ja kypsennä kahden minuutin ajan, kunnes suklaa on sulanut tasaisesti.

Annostele risotto astioihin, nosta päälle omenat ja hiukan kastiketta paistinpannun pohjalta. Viimeistele muutamalla lastulla tummaa suklaata.

Omenaviineri ja kuusenkerkkäjäätelö

Viime keväänä minulla oli lyhyt villiyrttikokeilu, joka tässä blogissa näkyi siinä yhdessä nokkoskeittoreseptissä.

Se mikä ei näkynyt oli, että kävin keräämässä myös kasan kuusenkerkkiä joista vaimoni sitten keitteli siirapin. Kuusenkerkkäsiirappi on hauskan makuista, mutta erilaista kuin alunperin odotin. Jotenkin luulin, että maku muistuttaisi pihkaa tai kuusta, koska ne ovat tiedättehän kuusen kerkkiä, mutta tämän sijasta maku on enemmän marjainen. Karviaismarjat tulevat ehkä eniten mieleen.

Siirapin teon jälkeen, minulla oli paljon visioita, mihin sitä voisi käyttää mutta jotenkin ne jäivät vain visioiksi ja siirappi jäi sitten käyttämättömänä odottamaan jääkaappiin. Nyt tälle kuitenkin löytyi viimein käyttöä, kun mietin vaahterasiirappijäätelön tekemistä, johon vaimoni ehdotti sitten vaahterasiirapin korvaamista tuolla kuusenkerkkäsiirapilla.

Otin reseptin pohjan maailman cooleimman (ei paras, mutta lähellä) keittokirjan, Marco Pierre Whiten "White Heatin", hunajajäätelö reseptistä, jota hiukan modasin. Pohjaksi jäätelölle päätin tehdä pakkasessa olevasta voitaikinasta omenaviinerin, nyt kun kotimaiset omenat ovat parhaimmillaan.

Noita kotimaisia omenoita kannattaa muutenkin hyödyntää mahdollisimman paljon. Nämä syksyiset omenat ovat aivan mahtavan makuisia ja varsinkin niiden tuoksu on uskomattoman voimakas ja huumaavan herkullinen verrattuna tavanomaisiin kaupasta saataviin granny smitheihin. Näihin viinereihin ei kovin paljoa omenoita tule, mutta esimerkiksi tämä maailman paras omenapiirakka hyötyy niistä enemmän. Minulla on sitä kotona vielä iso lohko jääkaapissa piristämässä maanantaita.

Omenaviineri ja kuusenkerkkäjäätelö

2 voitaikinalevyä
2 omenaa
4 tl mantelirouhetta
4 tl sokeria
1 kananmuna voiteluun
kidesokeria
kanelia

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Leikkaa voitaikinalevyt puoliksi kahdeksi neliöksi. Kuori omenat ja leikkaa ne lohkoiksi. Ripottele jokaisen voitaikinalevyn keskelle 1 tl mantelirouhetta ja 1 tl sokeria. Asettele omenalohkot rouheen päälle ja ripottele pinnalle kidesokeria ja kanelia.

Paista viinereitä uunissa 15 minuuttia. Tarjoa kuusenkerkkäjäätelön kanssa.

Kuusenkerkkäjäätelö

3 kananmunan keltuaista
35 g sokeria
1 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
80 g kuusenkerkkäsiirappia

Vatkaa keltuaisia ja sokeria kulhossa, kunnes keltuaiset vaalenevat ja ovat kevyesti vaahtoutuneet.

Kiehauta kattilassa kuohukerma ja maito. Kaada puolet kerma-maitoseoksesta keltuaisten joukkoon ja vatkaa sekaisin. Kaada seos takaisin kattilaan ja lämmitä hitaasti kunnes seos saostuu. Älä päästä seosta lämpenemään yli 82 asteen.

Siirrä seos toiseen astiaan ja sekoita kuusenkerkkäsiirappi joukkoon. Kaada seos jäätelökoneeseen ja valmista jäätelöksi koneen ohjeen mukaan. Lusikoi jäätelö pakastuksen kestävään astiaan, peitä ja pane muutamaksi tunniksi pakastimeen tai anna olla siellä yön yli.

Jos sinulla ei ole jäätelökonetta, niin laita jäätelömassa pakastimeen laakeassa kannellisessa astiassa. Anna sen jähmettyä ensiksi 2 tuntia, jonka jälkeen sekoita massa tasaiseksi haarukalla. Toista sama tunnin välein, kunnes jäätelö on niin jähmeää ettei sitä pysty enää sekoittamaan. Jäätelö on valmista noin 6-8 tunnin pakastamisen jälkeen.

Mintulla ja limetillä maustettu mustikkatorttu

Tämän mustikkapiirakan tein rapujuhlien jälkkäriksi. Vaikka yleensä vieraille pitäisi tarjota hyväksi koettuja reseptejä halusin tällä kertaa kokeilla jotain uutta. Vähän epäilyksiä etukäteen aiheutti, että pysyykö tuo kermatäyte tuossa välissä kuohkeana vai juoksettuuko se ja leviääkö kakku kasaksi mössöä ensileikkauksella.

Onneksi epäilykset osoittautuivat turhiksi. Täyte pysyi hyvin kasassa ilman liivatteen tai vastaavan apua ja piirakka oli todella herkullinen. Ohje on Glorian Ruuan ja Viinin numerosta 5/2009.

Vaikka ohje suosittaa tekemään voitaikinan nyppimällä, suosittelen itse käyttämään yhä maailman parasta voitaikinakikkaa: Kuivat aineet tehosekoittimeen, kylmä voi lisätään tehosekoittimeen sykäyksittäin ajaen muutamassa erässä ja lopuksi lisätään kylmä vesi (ja tässä taikinassa minttu). Tuloksena helppo ja nopeasti tehty täydellinen voitaikina.

Mintulla ja limetillä maustettu mustikkatorttu

Pohja
n. 2 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
120 g kylmää voita
2 rkl kylmää vettä
2 rkl hienonnettua tuoretta minttua

Limettikermatäyte
1 prk (200 g) ranskankermaa (rasvaa 28%)
1 prk (2 dl) kuohukermaa
1/2 dl tomu- tai ruokotomusokeria
1 limetin hienoksi raastettu kuori
2 tl limettimehua

Mustikkakiille
1 l tuoreita mustikoita
1 1/2 dl vettä
1 1/2 dl Multi-hyytelösokeria (Dansukker, ks. vinkki)
(tuoretta minttua koristeluun)

Valmista ensin pohja. Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja suola kulhossa. Kuutioi voi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja minttu ja sekoita nopeasti taikinaksi. Muotoile taikina palloksi ja kääri se tuorekelmuun. Siirrä taikina jääkaappiin tunniksi.

Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Nosta taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja kauli se pyöreaksi, noin 3 mm paksuksi levyksi (Ø 22-24 cm). Nosta taikina kaulimen avulla vuokaan (Ø 20-22 cm) ja painele se vuoan pohjalle ja reunoille. Siisti reunat esimerkiksi veitsellä.

Peitä taikina alumiinifoliolla, jonka päällä on painona kuivattuja herneitä. Näin pohja säilyttää muotonsa paistamisen aikana. Paista taikinapohjaa uunin keskitasossa noin 15-20 minuuttia tai kunnes pohja tuntuu kypsältä.

Poista alumiinifolio ja herneet. Anna taikinan jäähtyä vuoassaan ritilän päällä.

Valmista limettikermatäyte. Vaahdota ranskankerma sähkövatkaimella, noin 3-4 minuuttia. Vaahdota kuohukerma toisessa kulhossa melko kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja mausta seos tomusokerilla ja limetinkuorella ja -mehulla. Levitä täyte taikinanpohjalle. Ripottele mustikat täytteen päälle. Valmista kiille hyytelösokerin pakkauksen ohjeen mukaan. Lusikoi kuuma hyytelöliemi varovasti piirakan pinnalle. Koristele tuoreella mintulla.

Vinkki! Tavallinen pektiiniä sisältävä hyytelösokeri ei sovellu maitotuotteiden kanssa käytettäväksi. Sen sijaan Hyytelösokeri Multi sopii maitotuotteita sisältäviin ohjeisiin. se eroaa tavallisesta hyytelösokerista myös siten, että siitä tehty hyytelö on rakenteeltaan pehmeämpää ja lusikoitavaa.

Nyt blogi hiljenee viikonlopuksi Flow festareiden ajaksi. Festariksi Flown ruokapuoli on tänä vuonna todella kiinnostava, muun muassa Grotesk ja Juuri ovat tarjoilemassa siellä. Musiikkipuoli taas, no kyllä sitä sietää. Olen yrittänyt tässä parin viimepäivän ehdollistaa itseni sillekkin puolelle. Ei Motörheadia, Manowaria, Mastodonia, vaan sen sijaan kaikkea minimalistista new wave ulinashittiä, James Blakea, Lykke Li:tä ja niin edespäin. Näiden jälkeen ne harvat Flow:n esiintyjät jotka ymmärtävät kitaroiden ja vahvistimien päälle, ovat kuin pullollinen olutta aavikkomarssin jälkeen.

Ja onhan siellä Kanye ja MC Taakibörsta!

Mustapippurilla ja balsamicolla maustetut mansikat ja raparperijäätelö

Näin alkukesästä olen intoillut jälkiruokarintamalla melko paljon raparperista. Kuitenkaan ennen tätä jälkkäriä en oikein ollut yhteenkään täysin tyytyväinen, raparperin jäädessä jotenkin torsoksi ja muiden makujen alle. Onneksi kuitenkin tämän jälkkärin raparperijäätelö onnistui täydellisesti ja pääsin postaamaan reseptin tästä kauden yhdestä huippuraaka-aineesta. Salaisuus tässä oli jättää tuo raparperisose melko hapokkaaksi, jotta raparperin maku ei jäisi sokerin ja kerman alle liikaa. Monissa netistä löytämissäni raparperisoseohjeissa oli käytetty aivan liikaa sokeria.

Raparperijäätelön kanssa tarjosin sitten klassisesti mansikoita, mutta halusin tehdä ne vähän tavanomaista erikoisemmin. Balsamico on klassinen mansikoiden pari, mutta pistaasit ja mustapippuri ovat vähän jännemmät. Inspiraation otin Heston Blumenthalilta, joka osasi suositella näitä mansikoiden kanssa ja totta tosiaan, ne olivat vallan hyviä. Varsinkin tuo mustapippuri toi tähän jälkkärin mukavaa terää ja teki tästä huomattavasti innostavamman jälkkärin, mitä se ilman sitä olisi ollut.

Itse käytin tässä reseptissä aitoa modenalaista balsamicoa, jota saa esimerkiksi Hakaniemen hallista Roinisilta. Se on sen verran makeaa ja paksua (ja kallista), että sitä pystyi käyttämään sellaisenaan. Etikkaisempaa ja ohuempaa balsamicoa voi joutua keittämään kokoon sokerin kanssa.

Mustapippurilla ja balsamicolla maustetut mansikat ja raparperijäätelö

Raparperisose
500 g raparperia
1 dl sokeria

Raparperijäätelö
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
4 kananmunan keltuaista
3 dl raparperisosetta

Lisäksi
250 g mansikoita
1 rkl balsamicoa
mustapippuria myllystä
4 rkl pistaaseja kevyesti murskattuna

Tee ensin raparperisose: Leikkaa raparperi muutaman sentin mittaisiksi paloiksi ja laita ne ja sokeri kattilaan. Keitä seosta kattilassa, kunnes raparperi hajoaa hiukan karkeaksi soseeksi. Siirrä sivuun.

Kiehauta jäätelöä varten maito ja kerma keskenään paksupohjaisessa kattilassa. Vatkaa sokeri ja keltuaisia, kunnes seos vaalenee ja muistuttaa hiukan vaahtoa. Kaada puolet kiehautetusta kermamaidosta keltuaisten joukkoon, sekoita tasaikseksi ja kaada koko seos takaisin kattilaan. Kuumenna seosta kattilassa, kunnes se paksunee. Älä anna lämpötilan nousta yli 82 C asteen. Kun jäätelömassa on valmis, anna seoksen jäähtyä.

Siivilöi 1,5 dl raparperisosetta jäätelömassan joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja anna massan tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan tai yön  yli.

Valmista jäätelö jäätelökoneessa tai pakastimessa 6-8 tunnin ajan tunnin parin tunnin välein sekoittaen. Kun seos muistuttaa pehmistä, sekoita loput 1,5 dl raparperisoseesta karkeasti jäätelön joukkoon. Anna jäätelön valmistua loppuun pakastimessa.

Poista mansikoiden kannat ja leikkaa ne puoliksi. Laita mansikat ja balsamico kulhoon ja anna maustua 15 minuutin ajan. Asettele mansikat lautaselle ja pyöräytä myllystä jonkin verran mustapippuria niiden päälle.

Asettele yksi jäätelöpallo mansikoiden päälle ja koristele annos lopuksi pistaaseilla. Tarjoa.

Suklaa-pekonicupcaket vaahterasiirappi kuorrutuksella

Löytyykö maailmasta ihmisiä, jotka eivät pidä pekonista? Okei, löytyy varmasti löytyy. Kasvissyöjät ja tietenkin ne ihmiset, jotka eivät pidä koiranpennuista. Mutta silti on vaikea kuvitella miksi joku ei pitäisi pekonista. Sen suolan, rasvan ja savun maun pyhään kolminaisuuteen perustuva maku on aivan voittamaton ja se pystyy muodostamaan todella hienon parin lukemattomien ruokien parina.

Näin parsakauden loppupäässä esimerkiksi se sopii todella hyvin ihan vaan sellaisenaan parsan kanssa, tai esimerkiksi Voisilmäpeliä-blogin tyyliin parsapiirakkaan tuomaan täyteläisyyttä. Eikä tuo parsapiirakka ole ainoa piirakka joissa yleensä käytetään pekonia, myös sipulipiirakkaan tai sienipiirakkaan voi hyvin laittaa pekonia. Lisäksi pekonia voi käyttää salaateissa, ja moniin syksyisiin keittoihin pekoni toimii hyvin lisämakua tuovana koristeena. Ja tietenkin pekoni on klassinen kanan kumppani esimerkiksi uunibroilerissa. Kun kanan käärii pekoniin pysyy se mehukkaana ja rasvaisena. Pekonin voi myös yhdistää kanaan tämän ohjeen tyyliin.

Mutta voisiko pekonia käyttää myös jälkiruokiin? Sen savuinen makuhan on myös hiukan makea ja monesti suolaisuus korostaa jälkiruokien makeita elementtejä. Tämän huomaa esimerkiksi Heston Blumenthalin valkosuklaata ja mätiä yhdistävästä ohjeesta. Heston on myös käyttänyt ihan pekonia hänen englantilaista aamupalaa jäljittelevässä jälkiruuassa ja Yhdysvalloissa on jo jonkin aikaa osattu yhdistää pekonu suklaaseen, kuorruttamalla paistettu pekoniviipale suklaalla. Tämä pekonin ja suklaan yhdistelmä on sittemmin poikinut myös paljon muita noihin elementteihin perustuvia jälkiruokia ja leivoksia, ja sitä kautta itse löysin reseptin näihin cupcakeihin jotka tein viime viikonloppuna jälkiruuaksi. Eli vastaus kysymykseen on kyllä, pekoni sopii jälkiruokiin. Ja sopiikin aivan erinomaisesti.

Yksi ikävä pimeä puoli pekoniin kuitenkin liittyy, joka aiheutuu Suomen täysin käsittämättömästä sianlihateollisuudesta. Tällä hetkellä tukiaisten tukemana pidetään hinnat luonnottoman alhaisina ja luonnollinen kilpailu kannattamattomana, samaan aikaan kun eläinten olot tiloilla ovat Sirkka Liisa Anttilan siunaamina järkyttävän huonot. Yritin kysellä Reinin Lihasta olisiko mahdollista saada sianlihaa luomuna mutta he sanoivat, että tiloja on suomessa on vain muutama, että se ei käytännössä ole mahdollista joulun ulkopuolella. Itse mielelläni maksaisin pekonistani mielelläni ainakin tuplahintaa, jos vain saisin sen luomuna.

Näitä leivoksia varten ostin sitten Chef Wotkinsin pekonia, koska ainakin toivon Wotkinin hyvämaineisena lihatukkuna kiinnittävän huomiota tuottajiensa eläinten oloihin, vaikuttaahan se suoraan makuun. Ainakaan tuota pekonia ei ole roudattu ensin Suomesta Puolaan valmistettavaksi ja sieltä sitten takaisin, niinkuin HK:n amerikan pekoni.

Mutta eikö se niin mene, että jälkiruuan herkullisuus on suoraan verrannollinen niistä aiheutuvaan syyllisyyteen? Nämä nimittäin olivat aivan helvetin hyviä. Parhaita cupcakeja ikinä.

Ohje on about puolitettu ja vähän modattu täältä. Tuossa ohjeessa on muutama käsittämätön vaihe, jotka eivät välttämättä vaikuta lopputulokseen mitenkään. Osan niistä skippasin ja osan taas en.

Suklaa-pekonicupcaket vaahterasiirappi kuorrutuksella (n. 12-14 kappaletta)

Leivoksiin
3/4 dl van houtenin kaakaojauhetta
3/4 dl kuumaa vettä
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 1/2 dl voita
2 1/4 dl sokeria
2 kananmunaa
2/3 rkl vaniljasokeria
1 dl ranskankermaa
3/4 dl paistettua ja pieneksi silputtua pekonia (noin 5 viipaletta)

Kuorrutteeseen
110 g pehmeää voita
1 tl vaniljasokeria
2 1/2 rkl vaahterasiirappia
225 g tomusokeria
4-5 paistettua ja silputtua pekoniviipaletta


Leivokset
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa kaakaojauhe ja kuuma vesi tasaiseksi. Toisessa kulhossa sekoita jauhot, ruokasooda, leivinjauhe ja suola keskenään.

Sulata voi sokerin ja vaniljasokerin kanssa pienessä kasarissa keskilämmöllä jatkuvasti sekoittaen. Siirrä sivuun hellalta ja kaada kulhoon odottamaan. Anna jäähtyä kunnes suurinpiirtein kädenlämpöistä. Vatkaa seosta sähkövatkaimella jonkin aikaa ja lisää kananmunat yksi kerrallaan vatkaten, kunnes ne sekoittuvat tasaisesti. Lisää kaakao ja jatka vatkaamista.

Vaihda vatkaimen nopeus pienimmälle ja lisää jauhot ja ranskankerma kahdessa erässä. Kun seos on tasaista lopeta vatkaaminen ja kääntele paistettu pekonisilppu joukkoon.

Jaa seos muffinsivuokiin täyttäen jokainen kolo 3/4 täyteen. Paista uunissa 20 minuuttia, kunnes taikina on täysin hyytynyt. Voit testata kypsyyden tökkäämällä tulitikun leivoksen sisään. Jos siihen tarttuu taikinaa, on cupcaket vielä raakoja.

Ota pois uunista ja anna jäähtyä noin 15 minuuttia. Nosta cupcaket pois vuoasta ja anna jäähtyä täysin. Kuorruta ja anna kuorrutteen kovettua vähintään 2 tuntia.

Kuorrutus

Sekoita voi, vaniljasokeri ja vaahterasiirappi keskenään kulhossa. Vatkaa sähkövatkaimella kunnes seos on pehmeää ja tasaista. Lisää tomusokeri siivilän läpi vähän kerrallaan ja sekoita lusikalla tasaiseksi.

Koristele kuorrutus paistetulla pekonilla. Voit myös halutessasi tiputella päälle hiukan vaahterasiirappia hiukan ennen tarjoilua.

Créme brûlée

Jatketaan näissä jälkiruuissa vanukaslinjalla, sillä ne ovat varsin hyviä ja juhlallisia jälkkäreitä. Joskus itsellä lähtee vähän mopo käsistä, ja jälkiruuaksi tulee tehtyä melkoisia viritelmiä kun oikeastaan aterian päätteeksi kaipaa vain jotain simppeliä ja ylimakeaa. Tähän rakoon sopiikin loistavasti yksi klassisimmista jälkiruuista, créme brûlée eli paahtovanukas, josta Hans Välimäki sanoikin nerokkaasti:

"Créme brûlée on kuin käteinen raha, mustat vaatteet ja gin tonic - aina muodissa."

Tuohon sokerikuorrutteen tekoon voi käyttää uunin grillivastusta, mutta itse olen aina tehnyt sen ehkä kaikkein cooleimmalla keittiövälineellä ikinä: Tohottimellä, eli kaasupolttimella. Sen voi ostaa vaikka Claes Ohlsonilta ja sitä voi käyttää tiukassa tilanteessa muun muassa itsepuolustukseen.

Monet maustavat créme brûléensa joko vaniljatangolla tai rosmariinilla mutta todelliset ninjat, maustavat vanukkaansa molemmilla!

Créme brûlée

2 dl kuohukermaa
1,5 dl täysmaitoa
vaniljatanko
rosmariininoksa
4-5 kananmunankeltuaista (riippuu keltuaisten koosta)
50 g sokeria (noin 3/4 dl)

Pinnalle
hiukan sokeria

Tee ensin kermamaito. Yhdistä kerma, maito, rosmariininoksa ja halkaistu vaniljatanko kattilassa. Kiehauta. Siirrä syrjään ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi puolisen tuntia.

Sekoita varovasti, esimerkiksi puuhaarukalla, keltuaiset ja sokeri tasaiseksi seokseksi. Seokseen ei saisi tulla kuplia, sillä ne tekevät kypsästä vanukasmassasta rakeisen.

Kaada kermamaito kananmuna-sokeri-seokseen koko ajan sekoitellen. Älä edelleenkään vatkaa, jotta massaan ei muodostu kuplia. Anna seoksen tekeytyä jääkaapissa parin tunnin ajan.

Poista vaniljatanko ja rosmariinin oksa. Jaa seos 4 matalaan annosvuokaan tai laakeaan uuninkestävään kahvikuppiin. Kypsennä 100-asteisessa uunissa. Neljä vanukasta kypsyy noin 45-60 minuuttia. Kypsymisaika riippuu vanukasmassan paksuudesta ja astian lämmönjohtavuudesta. Massa on kypsää, kun se hieman heiluu vuoassa, mutta ei aaltoile. Jäähdytä hyvin.

Hiukan ennen tarjoilua annostele jokaisen vanukkaan päälle ohut kerros sokeria ja paahda varovasti kaasupolttimella sokerista lasinen kuori.

Limetti-kermavanukas

Kun aloitin kokkaamisharrastustani niin minulla oli ongelmia kaikkien ruokien kanssa, jotka perustuivat jollain tavoin kananmunan reagointiin. Majoneesini eivät onnistuneet ja hollandaiseni juoksettui. Samanlaisia ongelmia minulla oli tämän kanssa. Ohjeessa luki, että pidä 45-60 minuuttia 100-asteisessa uunissa, tein työtä käskettynä mutta vanukas ei vaan hyytynyt. Odotin 30 minuuttia lisää ja vanukas oli yhä ihan litkua. Tässä vaiheessa päätin, että menkööt vaan pilalle ja nostin uunin lämpötilan 125 asteeseen. Yllättäen vanukas sitten kypsyikin 15 minuutissa ja onnistui varsin hyvin.

Tajusin jälkikäteen, että tuo uunin termostaatti ei ollut ihan tarkka ja uuni ei ollut riittävän lämmin 100 asteisena. Olen huomannut saman efektin usean muun uunin kanssa, joten vanukasta tehdessä olen monesti antanut massan olla ohjeen mainitsemassa (yleensä 100-astetta) lämpötilassa vaaditun ajan, ja jos massa ei ole hyytynyt olen nostanut lämpötilan 125 asteeseen jonka jälkeen se valmistuu yleensä nopeasti. Parhaimmillaan 5 minuutissa.

Mutta tässä muutama vinkki, joilla saat kananmunareseptit onnistumaan vähän varmemmin.

• Pidä kananmunat huoneenlämmössä. Majoneesi esimerkiksi vaatii, että kaikki ainesosat ovat huoneenlämpöisiä.
• Käydä mahdollisimman tuoreita (luomu)munia.
• Joissain kananmunissa, esimerkiksi Pirkka, keltuaiset ovat todella pieniä. Jos näin on, käytä 1 tai 2 enemmän mitä ohjeessa lukee
• Jos majoneesi/hollandaise/emulsiokastike juoksettuu voit pelastaa sen vatkaamalla juoksettuneen kastikkeen yhteen uuteen keltuaiseen
• Lämpimiä emulsiokastikkeita tehdessä, esimerkiksi vaniljakastike tai hollandaise käytä digitaalista lämpömittaria apuna, ettei se juoksetu tai kokkaroidu

Ja tässä tämä itse vanukasresepti. Tuon ensimmäisen kerran jälkeen olen tehnyt tämän useamman kerran, koska tämä poikkeaa mukavasti perinteisemmistä creme brulee/catalan resepteistä, mutta on silti yhtä hyvän makuista. Lisäksi tämä on helppo tehdä etukäteen, eikä vaadi tarjotessa muuta vaivaa kuin tuon koristelun. Ohje on Glorian ruuan ja viinin numerosta 7/2007.

Limetti-kermavanukas (4-6 annosta>

1 limetin raastettu kuori
6 kananmunankeltuaista
75 g (vajaa 1 dl) sokeria
100 g valkosuklaata pinnalle
1 limetti koristeluun

Kermamaito
3 dl kuohukermaa
2 dl täysmaitoa
vaniljatanko

Tee ensin kermamaito. Yhdistä kerma, maito ja halkaistu vaniljatanko kattilassa. Kiehauta. Siirrä syrjään ja lisää limetinkuoret. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi puolisen tuntia.

Sekoita varovasti, esimerkiksi puuhaarukalla, keltuaiset ja soekri tasaiseksi seokseksi. Seokseen ei saisi tulla kuplia, sillä ne tekevät kypsästä vanukasmassasta rakeisen.

Poista vaniljatanko jäähtyneestä kermamaidosta. Kaada kermamaito kananmuna-sokeri-seokseen koko ajan sekoitellen. Älä edelleenkään vatkaa, jotta massaan ei muodostu kuplia.

Jaa seos 4-6 matalaan annosvuokaan tai laakeaan uuninkestävään kahvikuppiin. Kypsennä 100-asteisessa uunissa. Neljä vanukasta kypsyy noin 1,5 tuntia, kuusi pikkuvanukasta noin 45-60 minuuttia. Kypsymisaika riippuu vanukasmassan paksuudesta ja astian lämmönjohtavuudesta. Massa on kypsää, kun se hieman heiluu vuoassa, mutta ei aaltoile. Jäähdytä hyvin.

Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja kaada kylmän vanukkaan päälle ohut kerros. Nosta takaisin jääkaappiin jähmettymään. Koristele pinta limetillä tai sen kuorella.

Leipäjuustoa ja lakkahilloa

Tuli ihan yllättäen ja pyytämättä eilen vaalipäivänä tehtyä melko perus suomalaista ruokaa (hehhehheh). Tällä jälkkärivalinnalla nyt ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä oman puoluekantani kanssa, mutta tarkastin kuitenkin Perussuomalaisten vaaliohjelman ja periaatteet, josko sieltä löytyisi jotain tämän blogin aihepiireihin liittyvää ja löytyihän sieltä:

"Alkoholiverotusta on kiristettävä ja mainontaa rajoitettava. Terveelliset elintarvikkeet edullisemmiksi ja epäterveellisille lisää veroa"

Eli jatketaan perus kepulaista holhouslinjaa. Todennäköisesti tämä tarkoittaa, että alkoholiverotusta korotettaessa keppanan hinta nousee 10 senttiä, kossupullon 50 senttiä ja todelliset vaikutukset näkyvät erikoisoluiden kallistuessa eurolla per flinda ja Bollingerin maksavan taas 5 euroa enemmän (hinta nyt jo pöyristyttävä 49,90 €). No, suurin puolue on Kokoomus ja sen paremminvointivaltio (mitä helvettiä?) -ohjelmassa mainitaan sentään suomalainen lähi- ja luomuruoka. En kyllä usko että nuo hienot aatteet oikeasti muuttuisivat teoiksi. Lähi- ja luomuruokatrendillä ratsastetaan myös SDP:n tulevaisuusohjelmassa (aaarrgh!?!1), jossa myös oltaisiin rajoittamassa alkoholimainontaa.

En osaa sanoa saisiko alkoholia markkinoida mielikuvamainonnalla, mutta toisaalta onhan se vähän hassua kun tavoitteena tuolla kiellolla on loppupeleissä kieltää nämä kaksi faktaa:

1. Alkoholia juodessa on hauskempaa
2. Alkoholia juodessa käy parempi flaksi

Sad but true. Mutta pidemmittä puheitta, tässä tämä suomalaisen todella yksinkertaisen klassikon resepti. Ja tämähän on ihan valtavan hyvää. Lakkahillon ja lämpimän leipäjuuston yhdistelmä on yksi suurimpia suomalaisen keittiön innovaatioita, leipäjuuston maailman parhaimman suutuntuman lisäksi.

Leipäjuustoa ja lakkahilloa

4 viipaletta leipäjuustoa
1,5 dl kermaa
4 rkl lakkahilloa (tai maun mukaan)

Laita uuni lämpenemään 200 C asteeseen. Nosta leipäjuustovipaleet neljälle pienelle uuninkestävälle lautasella ja kaada kerma tasaisesti jokaiselle.

Nosta uuniin 10 minuutiksi. Ota lautaset pois uunista ja nosta kuumat lautaset tarjoululautasen päälle. Annostele jokaisen leipäjuuston päälle lakkahilloa ja tarjoa.

Viskillä maustettu pekaanipähkinä-suklaapiiras

Olen aina pitänyt lähes kaikista amerikkalaisen keittiön antimista ja muutenkin arvostanut suuresti sitä makumaailmaa mitä sielläpäin kohtaa. Näin päätinkin tarttua yhteen amerikan etelävaltioiden klassikoista ja tein sitä jälkiruuaksi.

Olin vähän epäillyt alunperin voiko piirakka, jossa ei ole mitään kermaista eikä hapanta olla hyvä, mutta olisi pitänyt vaan luottaa amerikkalaisiin (siis ruoka-asioissa, ei esimerkiksi valtion velan hallinnassa). Maku oli juuri sellainen, kuin jenkeiltä voi odottaa, eli överi, mutta herkullisella tavalla. Miksi tehdä mitään hienostunutta, kun voi samantien tykittää täyslaidallisen kaikille eri makunystyröille! Makukirjo varsinkin tuon viskin ja tumman suklaan kanssa ei ehkä ole perheen pienimmille mieleen, mutta toimii aikuiseen makuun erittäin hyvin. Taino mistä minä tiedän mistä lapset pitävät.

Tämä piirakka on oikeastaan yksi erityinen versio pekaanipiirakasta, eli "Derby Pie", joka on nimetty Kentuckyn hevoskilpailujen Derbyn mukaan. Otin reseptin Glorian ruuan ja viinin numerosta 8/2008, mutta New York timesin piirakkaohjeissa oli myös ohje perinteisimmälle pekaanipiirakalle jota varmasti kokeilen joskus. Vaikka maussa ei ollut tuossa Ruuan ja Viinin versiossa mitään vikaa, niin pähkinät valuivat täytteen pohjalle, joten täytyy kokeilla josko ne pysyisivät jollain toisella reseptillä paremmin pinnalla saaden aikaan kauniimman piirakan.

Viskillä maustettu pekaanipähkinä-suklaapiiras (12 palaa)

Taikina
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
2 rkl sokeria
125 g kylmää voita
n. 1 1/2 rkl kylmää vettä

Pekaanipähkinä-suklaa-viskitäyte
4 dl pekaanipähkinöitä
150 g tummaa suklaata (70%)
4 kananmunaa
1 1/2 rkl maissitärkkelysjauhoa
50 g voita
1 1/2 dl tummaa siirappia
1/2 dl viskiä (esim. Bourbom)
2 tl vanilja-aromia (Dr. Oetker)
1/4 tl suolaa

Sekoita vehnäjauhot, suola ja sokeri kulhossa. Kuutioi voi kulhoon, ja nypi seos sormin tasaiseksi. Lisää vettä pienissä erissä, kunnes saat muotoiltua taikinasta kiinteän pallon. Älä vaivaa taikinaa. Painele taikina piirakkavuoan (Ø 26 cm) pohjalle ja reunoille.

Pane uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Tee täyte: Paloittele 1 dl pekaanipähkinöitä karkeaksi. Jätä loput pähkinät koristeeksi. Ripottele pähkinärouhe pohjalle.

Rouhi suklaa karkeaksi. Ripottele suklaa pähkinöiden päälle. Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Vaahdota kananmunat, sokeri ja maissitärkkelys löysäksi vaahdoksi yleiskoneella tai sähkövatkaimella. Lisää voisula, siirappi, viski, vanilja-aromi ja suola. Vatkaa tasaiseksi. Kaada seos vuokaan pähkinöiden ja suklaarouheen päälle. Asettele kokonaiset pähkinät täytteen pinnalle.

Paista torttua uunin alatasossa noin 50 minuuttia, kunnes se on hyytynyt. Peitä torttu leivinpaperilla paistamisen aikana, jos sen pinta alkaa tummua. Tarjoa torttu lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Vuohenjuustopiirakkareseptin yhteydessä mainitut kikat voitaikinan tekemiseen pätevät tässäkin. Lisäksi toisin kuin ohje väittää, tämä on vielä parempaa seuraavana päivänä ja kylmänä, vaikka tuoreenakin tämä on älyttömän hyvää.

Uunibanaanit ja chili-suklaakastike

Tässä todella hyvä ja yksinkertainen jälkkäri. Bongasin tämän uusimman Glorian Ruuan ja Viinin -artikkelista "Chili puraisee ja pehmittää". Ruuan ja Viinin mukaan tää on retroherkku 70-luvulta, ja eipä tää joo hirveen moderni jälkkäri ollut, mut silti tosi hyvä.

Yksi parhaista jutuista tässä oli tuo hunaja-voi-kaneli -kastike jossa banaanit paistettiin. Siitä tuli uunista ottamisen jälkeen todella toffeista ja hyvää ja sitä voisi käyttää kastikkeena ihan sellaisenaan joissain jälkkäreissä.

Tein ohjeen alunperin puolikkaana ja tuota suklaa kastiketta riitti vielä seuraavan päivän toisintoon, eli vaikka tekee täyden ohjeen neljä banaania niin puolikas määrä suklaakastiketta varmasti riittää. Koska kaupassa ei ollut ollenkaan punaisia chilipalkoja, niin käytin 1/4 habaneroa tuohon. Habanerot saattaa vaan olla joillekkin vähän liikaa, eli suosittelen alkuperäisen ohjeen noudattamista. Jos taas on kunnon chilinystävä niin habanerot rokkaa.

Uunibanaanit ja chili-suklaakastike

4 banaania
2 rkl voita
1/2 tl kanelia
2 rkl hunajaa

Chili-suklaakastike
1/2 chilipalko
100 g tummaa tai taloussuklaata
1 dl kuohukermaa
2 rkl voita

Lisäksi
(vaniljajäätelöä)

Pane uuni kuumenemaan 250 asteeseen.

Valmista suklaakastike: Poista chilistä kanta ja siemenet. Kuutioi chili mahdollisimman hienoksi. Paloittele suklaa ja sulata se kermaan sekoitettuna kattilan päällä vesihauteessa. Voit sulattaa suklaa-kermaseoksen myös mikrossa 10 sekunnin jaksoissa; sekoita massaa jaksojen välissä. Sekoita voi ja chili suklaasulaan.

Mittaa voi, kaneli ja hunaja uunivuokaan. Sulata seos uunissa. Kuori ja leikkaa banaanit pituussuunnassa puoliksi. Laita banaanit uunivuokaan ja lusikoi päälle hunajavoita. Kypsennä banaaneja uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes banaanit ovat saaneet väriä ja pehmenneet.

Tarjoa uunibanaanit suklaakastikkeen ja halutessasi vaniljajäätelön kanssa.

Viskikolakohokas

Tästä jälkiruuasta on sitten kiittäminen Motörheadin Lemmyä ja vaimoani. Vaimoni vaati, että Motörhead Shirazin kanssa pitää olla jotain teemaan sopivaa. Kuitenkin itse olin jo ehtinyt miettiä alku- ja pääruuan valmiiksi, niin ei niitä ihan niin vain lähdetä muuttamaan varsinkin kun raaka-aineet on jo hankittu.

Kuitenkin jälkiruoka oli vielä täysin auki, joten se tarjosi hyvät mahdollisuudet etsiä jotain teemaan sopivaa. Idean haku jälkiruualle meni suurinpiirtein näin:
...mikä sopii Motörheadille? Viski
...suklaakakku joka kostutettu viskillä? Tylsää.
...suklaa souffle ja viskisiirappi? Mnojoo...
...mitä Lemmy yleensä juo? Viskikolaa...
...Viskikolakohokas!

Näin ollen hain kaupasta pullollisen Coca-Colaa ja aloin keittämään siirappia kokoon. Resepti on loppupeleissä aika yksinkertainen.

Viskikolakohokas

6 kananmunan valkuaista
3/4 dl sokeria
5 rkl leipurinkermaa
4 rkl viskikolasiirappia
voita ja sokeria vuokien voiteluun

Koristeluun
4 rkl vadelmia
4 rkl viskikolasiirappia
2 tl viskiä

Tee viskikolasiirappi ja leipurin kerma etukäteen. Nämä voi tehdä hyvissä ajoin ja säilyttää jääkaapissa.

Lämmitä uuni 175 C asteeseen. Voitele kohokasvuoat pullasudilla. Kaada hiukan sokeria ensimmäiseen astiaan ja pyöritä päällystääksesi sisukset kokonaan sokerilla. Kaada jäljelle jäänyt sokeri seuraavaan astiaan ja toista operaatio. Jos sokeri loppuu kesken, lisää sitä.

Lämmitä leipurinkerma varovasti mikrossa tai kasarissa kunnes se on haaleaa. Sekoita 5 rkl leipurinkermaa ja 4 rkl viskikolasiirappia keskenään.

Vatkaa kananmunan valkuaiset kunnes ne vaahtoutuvat hiukan. Lisää sokeri ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Kääntele viskikolalla maustettu leipurinkerma valkuaisvaahdon joukkoon.

Jaa kohokasmassa neljään kohokasvuokaan. Tasoita kohokasvuoan pinta täysin tasaiseksi lastan tai veitsen avulla. Leikkaa veitsen avulla kohokasmassan ylin reuna noin 1/2 cm syvyydeltä irti vuoan reunasta. Laita annokset uuniin ja pidä niitä siellä kunnes kohokkaat ovat kohonneet ja pinta hiukan tummunut. Noin 11-12 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua kypsymisen aikana.

Tee koristevadelmat valmiiksi kohokkaiden kypsyessä. Laita vadelmat pieneen kulhoon, kaada viskikolasiirappi ja viski niiden päälle ja sekoita varovasti.

Kun kohokkaat ovat valmiit nosta siirapilla maustettuja vadelmia kohokkaan päälle. Tarjoa heti.

Viskikolasiirappi

1 l Coca-Colaa
4 rkl viskiä

Kaada Coca-Cola kattilaan ja keitä kokoon, kunnes jäljellä on hiukan yli 1 dl juoksevaa siirappia. Sekoita joukkoon viski ja keitä vielä kokoon pari minuuttia, että alkoholi haihtuu.

Leipurin kerma

2 kananmunan keltuaista
42 g sokeria
15 g jauhoja
1 1/3 dl maitoa
1/2 halkaistu vaniljatanko
hiukan voita

Vatkaa keltuaiset kolmasosan sokerin kanssa tasaiseksi hiukan kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot joukkoon.

Kiehauta kasarissa maito, loput sokerista ja halkaistu vaniljatanko. Heti kun maito alkaa kiehua, kaada kolmasosa maidosta kananmunaseoksen joukkoon jatkuvasti vatkaten. Kaada kananmunaseos lopun maidon joukkoon kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen, kunnes seos alkaa kiehua. Jatka sekoittamista ja anna kuplia 2 minuutin ajan.

Siirrä seos kulhoon ja ripottele pinnalle hiukan voita, estääksesi kuoren muodostumisen. Säilytä jääkaapissa.

Tämä oli kolmas tekemäni makea kohokas ja ihmettelen yhä miksi näitä pidetään niin vaikeina. Vaimoni Oliviassa oli juttu kohokkaista, jonka otsikko oli "Vain kylmähermoisille"(!) ja tässä muutama valittu pätkä artikkelista.

"Pitää vain kytätä uunin vieressä, mahdollisesti rauhoittava viinilasi kädessä."

"Sanotaan myös, ettei paistamisen aikana saisi aivastaa tai nauraa liian kovaa"

Mitä vittua?!1 Ei se koskaan minulla ole noin vaikeaa ollut. Olen laittanut ajastimen 10 minsaan ja sen jälkeen seurannut kaks viimeistä minuuttia et miltä näyttää. Kerran jopa tein ratkaisevan virheen ja avasin luukun pikaisesti, ja silti kohokkaat nousivat kauniisti. Ehkä tärkein tekijä on ollut mahdollisimman tuoreiden (luomu)kananmunien käyttö ja se, että pitää ne huoneelämpöisinä. Tai mistä minä tiedän, ehkä onnistumisen on taannut hyvä karma ja hymyilevät keittiön jumalat.

Vadelmasorbettia ja salmiakkikastiketta

Tämä on yksi omia reseptikokeilujani, tosi ei nyt mitenkään hirvittävän omaperäinen sellainen, mutta todella potentiaalinen silti. Marjaisan vadelman ja salmiakin kombinaatio on kuitenki todella toimiva, mutta tässä jälkkärissä niiden suhteet ja maut eivät ole vielä aivan tasapainossa. Ensiksi käyttämäni turkinpippurit ovat liian makeita ja pippurisia, jolloin vadelmasorbetti jäi hiukan salmiakin jalkoihin. Kastiketta pitäisi olla joko paljon vähemmän tai sen pitäisi olla paljon kevyempää. Nyt se oli myöskin näillä ainesmäärillä liian paksua. Turkinpippurien sijaan ajattelin käyttää seuraavalla kerralla salmiakkiufoja. Toiseksi reseptin melko voimakkaan hapokkaat sorbetti ja salmiakki kaipaavat taustalle jonkin pehmentävän ja kermaisen elementin. Kokeilin nyt tuota omenasabayonia siihen tarkoitukseen, mutta en ollut siihenkään 100% tyytyväinen. Yksi vaihtoehto olisi tietty vaihtaa vadelmasorbetti vadelmajäätelöön, jolloin tuo ongelma ratkeaa. Sorbetin resepti on hesarin sivuilta ja siitäkään ei tullut ihan sellaista kuin olisin toivonut. No, saa nähdä miten jatkokehitän tätä.

Kaikesta valituksesta huolimatta tämä oli todella hyvää ja siksi tämän julkaisenkin tänne. Vaatimustaso omille tekeleille, varsinkin kun resepti on isoilta osin oma, on vaan niin älyttömän korkea, että sitä ei ihan helpolla täytetä.

Vadelmasorbettia ja salmiakkikastiketta

2 pussia turkinpippureita (300 g)
1/2 sitruunan mehu
3 rkl vettä

Lisäksi
vadelmasorbettia
omenasabayonia

Murskaa turkinpippurit morttelissa. Ota 4 rkl murskaa talteen sorbetin alustaa varten.

Laita loput turkinpippurit kattilaan ja lisää sitruunan mehu ja vesi. Kiehauta kunnes turkinpippurit ovat sulaneet kastikkeeksi. Nosta sivuun ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Nosta jokaisen lautasen keskelle 1 rkl turkinpippurimurskaa ohueksi kiekoksi. Lusikoi tämän ympärille salmiakkikastiketta ja nosta kastikkeen päälle muutamia tippoja omenasabayonia. Lopuksi pyöritä sorbetista pallo ja nosta se turkinpippurimurskan päälle.

Vadelmasorbetti

2 dl vadelmasosetta
1 dl vettä
5-6 rkl sokeria
2 valkuaista

Sekoita vadelmasoseen joukkoon vesi ja sokeri. Nosta seos pakastimeen 1-2 tunniksi. Sekoita seosta muutaman kerran pakastumisen aikana.

Vaahdota valkuaiset ja sekoita ne kohmeiseen marjaseokseen.

Nosta astia uudelleen pakastimeen ja anna pakastua 3-4 tuntia.

Nosta astia pakastimesta noin puoli tuntia ennen tarjoilua.

Omenasabayon

2 kananmunan keltuaista
0,6 dl omenamehua
26 g sokeria

Vatkaa keltuaisia ja sokeria kulhossa parin minuutin ajan. Kuumenna omenamehu kiehuvaksi, nosta pois liedeltä ja kaada nin puolet mehusta keltuaisvaahdon joukkoon.

Kaada keltuaisvaahto kattilaan ja lämmitä sitä varovaisesti pienellä lämmöllä jatkuvasti vatkaten, kunnes seos se sakenee paksuksi vaahdoksi.

Pari vinkkiä muuten sorbetin/jäätelön käsittelyyn. Ensiksi kannattaa antaa sen sulaa hiukan, kuten ohje sanookin. Sen jälkeen siinä vaiheessa kun sen annostelee niin kun ensin pyörittää pallon joko kahdella lusikalla tai jäätelökauhalla, ja lämmittää lusikkaa kämmentä vasten irtoaa sen paljon nätimmin lusikasta. Varsinkin tuon vadelmasorbetin kanssa tuo meinasi muodostua ongelmaksi.

Toinen hyvä tarjoiluvinkki jäätelölle on aina laittaa jäätelöpallo jonkin alustan päälle, esimerkiksi keksin, tai piirakan tai tässä tapauksessa turkinpippurimurun. Näin esimerkiksi tehdään lähes aina huippuravintoloissa. Kun jäätelö ei ole suorassa kosketuksessa lautaseen, se ei sula niin nopeasti ja leviä ympäri lautasta.

Kookoksella maustettu riisivanukas

Tämä oli siitä hauska jälkiruoka, että yhden ruuan (taino oikeastaan riisilisukkeen) epäonnistuminen inspiroi tämän tekemisen. Yritin siis keittää tekemälleni thai-currylle riisiä lisukkeeksi ja käytin Vii Voanista ostamaani "thai riisiä". Kuvittelin, että tätä käyttämällä saisi juuri oikeanlaista thairavintoloissa käytettyä tahmaista riisiä. Olin kuitenkin väärässä, tämä riisi muistutti enemmänkin puuroriisiä ja keittäessä huomasin koostumuksen olevan jauhoinen ja puuromainen.

Uusiksi meni ja keitin sitten lisukeriisin basmatiriisistä ja olin heittämässä tätä pilalle mennyttä biojätteeseen mutta vaimoni keksi, että siitähän voisi tehdä riisivanukkaan ja kaivoi Glorian Ruuan ja Viinin numerosta 8/2008 tähän reseptin. Sattumoisin kaapista löytyi melkein kaikki ainesosatkin pienellä tulkinnalla. Laitoin tähän ohjeen sellaisena, kuin sen tein. Tulokset eivät ole 100% taattuja, sillä tämän valmistus ei ollut kovin kontrolloitu prosessi.

Kookoksella maustettu riisivanukas

1 dl riisiä
2 dl vettä
1 dl kermaa
2 dl maitoa
1 dl kookosmaitoa
1 dl ruokosokeria


Kiehauta vesi kattilassa ja lisää riisi ja keitä kunnes vesi on hävinnyt. Lisää maito, kerma ja kookosmaito ja keitä kunnes seos muistuttaa löysää riisipuuroa. Lisää sokeri ja limettimehu ja anna jäähtyä.

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vaahdota kerma vaahdoksi. Kiehauta pieni tilkka vettä ja liuota liivatelehdet siihen. Anna liivatenesteen jäähtyä hiukan.

Sekoita kermavaahto keitetyn riisin joukkoon ja sen jälkeen liivateneste koko ajan sekoittaen. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia.

Tarjoa sokeroitujen ja soseutettujen mansikoiden tai vadelmien kanssa.

Alkuperäisestä ohjeesta tämä erosi siten, että kookosmaidon sijaan käytettiin 2 dl kookoshiutaleita ja 5 dl maitoa. Riisi myös keitettiin 1 dl:n vettä.

Samoin kuin tämä ruoka syntyi vähän vahingossa, tuli siihen vahingossa noin hieno sydämen mallinen mansikkakerros.

Valkosuklaata ja mätiä (molekyyligastronomiaa 3)

Tämän tein jälkiruuaksi noille aikaisemmille molekyylikokkauksille (tein myös pääruuan, mutta se oli tavanomaisempaa kamaa). Nappasin idean tähän Hungry in Hogtown -blogista, joka taas oli keksinyt tämän molekyyligastronomiaguru Heston Blumenthalilta.

Tässä ruuassa nyt ei ole oikeastaan mitään kovin vaikeaa eikä tieteellistä kikkailua, mutta erikoisemman tästä tekee juuri tuo omituiselta kuulostava yhdistelmä. Sitä on ehkä vaikea etukäteen uskoa, mutta nuo sopivat todella hyvin yhteen. Valkoinen suklaa on niin voimakkaan makeaa, että pieni suolainen elementti siinä rinnalla vain korostaa makua, maistumatta kuitenkaan liian voimakkaan kalaisalta itsessään. Hestonhan sanoo, että tähän tulisi ehdottomasti käyttää aitoa kaviaaria, eli sammen mätiä. Sen on kuitenkin ylikalastuksen vuoksi sen verran epäeettistä, että en pysty suosittelemaan sen käyttöä kenellekkään. Itse käytin kirjolohen mätiä joka oli ihan ok, mutta parempaa olisi ollut oma suosikkini siian mäti.

Valkosuklaata ja mätiä

125 g valkosuklaata
30 g mätiä (esimerkiksi kirjolohen tai siian)

Sulata suklaa varovasti mikroaaltouunissa. Levitä suklaa veitsellä leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi ja siirrä kovettumaan jääkaappiin.

Leikkaa veitsellä tai kuumassa vedessä lämmitetyllä muotilla suklaasta paloja. Nosta mäti suklaapalojen päälle.

Tähän päättyi nyt tämän kertaiset molekyylikokkailut. Seuraavat postaukset ovat taas tavanomaisempia ruokia. Voisin nyt tähän loppuun kirjoittaa jotain suuria viisauksia molekyyligastronomian ja perinteisen ruuanlaiton suhteesta mutta en viitsi, se olisi niin nolkytlukua ja nyt on sentään 2011. Luulen kuitenkin, että pelkäksi kokeiluksi nämä eivät jääneet.