Passionhedelmäpavlova

Pavlova on Australian kansallisjälkiruoka, joka on nimetty venäläisen balettitanssija Anna Pavlovan mukaan. Tarinan mukaan Anna Pavlovan ollessa kiertueella ausseissa 1920 luvulla syntyi myös tämä jälkiruoka kunnianosoituksena hänen höyhenenkeveydelleen; pehmeä ja ilmava marenkikakku, joka on päällystetty kermavaahdolla ja hedelmillä.

Niin, paitsi viimeaikoina tutkijat ovat löytäneet todisteita, että jälkiruoka onkin itseasiassa Uudesta Seelannista, josta Australialaiset ovat vaan sen sikamaisesti omineet. Ei ole ensimmäinen kerta.

Uusi Seelantilaisuudestaan huolimatta, pavlova on yksi maailman parhaista jälkiruuista. Se on myös helppo valmistaa suurimmaksi osaksi etukäteen, näin ollen sopiva esimerkiksi illalliskutsuille. Voin lähes taata vieraiden kiitokset.

Maailman toiseksi paras pavlova on kuningatarpavlova, jonka voi tehdä ainoastaan suomen kesässä silloin kuin mustikat, mansikat ja vadelmat ovat kaudessa samaan aikaan.

Mailman paras pavlova taas tulee tässä, ja se ei ole onneksi noin vuodenaikariippuvainen. Tämä passionhedelmäpavlova on australialaisen kokin Neil Perryn käsialaa, jota tosin itse muokkasin hiukan omiin tarkoituksiini sopivaksi ja tein reseptin vähän pienempänä. Alkuperäinen on jokatauksessa täällä.

Ohje on kuudelle.

Passionhedelmäpavlova

Marenki
6 kananmunan valkuaista
300 grammaa sokeria
2 tl maissijauhoja
2 tl valkoviinietikkaa
1 tl vaniljauutetta
ripaus suolaa

Passionhedelmäcurd
3 kananmunan keltuaista
60 ml passionhedelmän lihaa (noin 3 passionhedelmää)
75 grammaa sokeria
35 grammaa suolatonta voita
1 tl limetin mehua

Päällys
3 dl kuohukermaa
2 tl sokeria
1/2 tl vaniljauutetta
4 rkl passionhedelmäcurdia

Koristeluun
3 passionhedelmää

Kuumenna uuni 200 C asteeseen. Vatkaa kananmunan valkuaiset ja ripaus suolaa sähkövatkaimella kulhossa kunnes valkuaiset muodostavat pehmeän vaahdon. Lisää kolmasosa sokerista ja jatka vatkaamista lisäten sokeria vähän kerrallaan, kunnes valkuaiset muodostavat kovan vaahdon. Voit tarkistaa tämän kääntämällä kulhon varovasti ylöslaisin. Vaahdon pitäisi pysyä kulhossa.

Kääntele maissijauhot, valkoviinietikka ja vaniljauute vaahdon joukkoon.

Nosta vaahto lusikalla leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille jättäen reunat hiukan keskusta korkeammaksi.

Laske uunin lämpötila 160 C asteeseen ja paista marenkia uunissa noin 25-35 minuuttia, kunnes se on kypsynyt sisältä ja hiukan ruskistunut ulkopuolelta (itse katsoin, että marenki ei ollut vielä riittävän kypsä sisältä joten laskin lämmön 100 C asteeseen ja annoin sen olla uunissa vielä noin 20 minuuttia). Ota uunista lämpö pois mutta jätä marenki uuniin odottamaan vielä 10 minuutiksi. Nosta huoneenlämpöön ja anna jäähtyä vähintään tunnin ajan.

Marengin odottaessa tee passionhedelmäcurd. Vatkaa keltuaiset kulhossa sekaisin. Laita voi, sokeri ja passionhedelmät pieneen kasariin ja kuumenna matalalla lämmöllä välillä sekoittaen kunnes voi on sulanut ja sokeri liuennut. Sekoita kolmasosa passionhedelmäseoksesta keltuaisten joukkoon ja vatkaa sekaisin. Siirrä seos takaisin kasariin ja kuumenna jatkuvasti vatkaten, kunnes seos saostuu. Noin 3-5 minuuttia. Ota pois lämmöltä, sekoita joukkoon limetin mehu ja siivilöi curd erilliseen astiaan. Anna jäähtyä 10 minuuttia ja siirrä jääkaappiin kelmulla peitettynä vähintään tunniksi.

Hiukan ennen tarjoilua, vatkaa kerma, sokeri ja vaniljauute keskenään. Kääntele passionhedelmäcurd joukkoon. Nosta kermavaahto lusikalla marengin keskustan päälle palloiksi. Koristele passionhedelmän lihalla. Tarjoa heti.

Köyhän Miehen Sous-vide

Köyhänä synnyin, köyhänä kuolen. Elämän ikäviä tosiasioita. Monet rikkaille arkipäivää olevat ihanuudet pysyvät meillä taviksilla ulottumattomissa: Urheiluautot (tai no oikeastaan autot ylipäänsä. En mitenkään tajua miten pienituloisilla monilapsisilla perheillä on varaa autoon), Arkadian Alkon vitriinissä työväenluokkaa ivaavat vanhat konjakit, viiden tähden hotellit, kaviaari, kokaiini...

Tähän luokkaan kuuluu myös moni kalliimpi yhden asian keittiöväline, kuten sous-vide haude sekä siihen kuuluva tyhjiöimuri.

Tietämättömille kertauksena, sous-vide tarkoittaa vakuumikypsennystä, jossa ruoka valmistetaan tyhjiöpussissa vesihauteessa tasaisessa lämpötilassa, jolloin esimerkiksi pihvin saa kypsennettyä juuri oikeaan kypsyysasteseen tai kananmunan keltuaisen saa kypsennettyä niin, että valkuainen pysyy löysänä. Molekyyligastronomiaa, mutta sitä puolta joka taitaa olla yleistynyt tänä päivänä lähes jokaiseen ravintolaan.

Köyhien onneksi, jos ei ole varaa investoida useampaa sataa euroa kunnolliseen suos-vide hauteeseen ja tyhjiöimuriin, tai ylipäänsä keittiössä ei ole tilaa (molemmat meidän kuolevaisen ongelmia) voi onneksi sous-vide laitteen simuloida huomattavasti edullisemmin.

Ensiksi, jos lämpötilat eivät ole liian korkeita ja niille voi sallia pienen vaihtelun voi lämpötilan pitää manuaalisesti kuumaa ja kylmää vettä lisäämällä pitää helposti tasaisena. Tämä onnistuu helpoiten muovisessa kylmälaukussa jossa lämpötila vaihtelun saa pysymään noin yhdessä asteessa 30 minuutin aikavälillä.

Toiseksi, tyhjiöpussin saa tehtyä minigrip pussilla joko imemällä pillillä ilman pois tai upottamalla pussin hitaasti veteen jolloin ilma puristuu pussista pois.

Idea tästä ei ole ikävä kyllä omani, vaan se on Serious Eatsin Food Labista, jossa aiheesta on myös paljon lisää tietoa. Kannattaa lukea jos aihe kiinnostaa. Tällä versiolla ei pysty ihan samaan mihin aidolla oikealla pystyy. Esimerkiksi todella kuumia lämpötiloja vaativat keitokset, kuten kasvikset, tai useamman tunnin kypsytästä vaativat menevät liian monimutkaisiksi.



Itse kokeilin tätä ensimmäisen kerran tänään kokkaamalla kengurun fileitä. Kylmää ja kiehuvaa vettä sekoittaen täytin kylmälaukun vedellä kunnes se oli hiukan yli 55 C asteista. Tämän jälkeen suljin suolatut ja pippuroidut kengurufileet minigrip pussiin valkosipulin ja timjamin kanssa sekä upotin nämä vesihauteeseen tunniksi. Tarkistin ja säädin lämpötilaa muutamaan kertaan lisäten varovasti kiehuvaa vettä.



Lopuksi otin fileet pois vesihauteesta, kuivasin ne ja paistoin niihin kauniin pinnan kuumalla paistinpannulla. Noin 30 sekunttia per puoli. Fileet olivat herkullisia. Näitä syödessä pystyi hetkeksi unohtamaan maalliset murheensa ja kuvittelemaan elämän, jossa ei joudu olemaan vielä seuraavaa 40 vuotta orjana.

Niin.

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

Bill Grangerin ricottapannukakut

Tämä resepti on Australiaisen kokin Bill Grangerin, jonka Bill's ravintolasta kirjoitin jo aikaisemmin. Omasta mielestäni tämä on ehkä paras pannukakkuresepti minkä olen itse kohdannut. Kannattaa kokeilla, varsinkin jos olet kyllästynyt banaanista ja kananmunista tehtyihin fitnespannukakkuihin. Nämä palauttavat kyllä terveen itseinhon.

Alkuperäiseen reseptiin kuuluu hunajakennovoi, mutta korvasin sen itse vaahterasiirappivoilla ihan vaan siitä syystä, että pidän vaahterasiirapista enemmän kuin hunajasta, mutta jos haluaa seurata orjallisemmin alkuperäistä reseptiä niin se löytyy täältä.

Ohje on neljälle ja tästä pitäisi tulla 12 pientä pannukakkua.

Bill Grangerin ricottapannukakut

2 2/3 dl ricottaa
1 1/2 dl maitoa
4 kananmunaa (valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna)
2 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
voita paistamiseen
tomusokeria

Lisäksi
mansikoita tai banaania
vaahterasiirappivoita

Erottele kananmunat

Sekoita ricotta, maito ja kananmunan keltuaiset keskenään yhdessä kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola. Kaada ricottaseos jauhojen joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kääntele taikina vaahdon joukkoon.

Kuumenna voi paistinpannulla. Nosta taikinaa paistinpannulle noin 10 cm kokoisiksi pieniksi pannukakuiksi. Paista pannukakut kolmen erissä ja pidä valmiit lämpimänä uunissa.

Ripottele päälle tomusokeria ja tarjoile banaanin tai mansikoiden, sekä vaahterasiirappivoin kera.

Vaahterasiirappivoi

100 grammaa huoneenlämpöistä voita
2 rkl vaahterasiirappia
2 rkl sokeria

Laita ainesosat kulhoon ja sekoita haarukalla, kunnes voi on suurinpiirtein tasaista. Muotoile kelmun tai folion avulla putkiloksi. Siirrä tanko jääkaappiin jähmettymään.

Haudutetut Naudan Ribsit

Puolitoistavuotta sitten Suomesta lähtiessämme tuli kahta rinkkaa ja kahta matkalaukkua lukuunottamatta pakattua koko elämä laatikoihin ja jätettyä varastoon. Kallioon jäivät Riedelin lasit, Le Creusetin padat ja paistinpannu, Iittalat, Hackmannit sekä tietysti huonekalut ja rakas vinyylisoittimeni (kyllä, musiikki kuulostaa paremmalta vinyylilevyltä).

Sen jälkeen täällä on tullut kokkailtua aluksi erinäisissä hostelleissa ja matkailuautossa sekä valmiiksi kalustetuissa keittiössä, joissa varustelutaso on ollut vaihteleva. Ikean astiat ovat tulleet tutuiksi. Jotain omiakin perusmukavuuksia on onneksi ollut. Peugeotin pippuri- ja suolamyllyt, kuten myös Fiskarsin sakset ja Macin veitsi tuli alusta lähtien mukaan. Järkevät viinilasit tuli myös ostettua täältä. Kun ensimmäisinä päivinä joi kerran punaviiniä posliinimukista Kings Crossin Original Backpackers hostellissa, oli pakko käydä hakemassa paikalliselta stokkalta Riedelit. On olemassa raja, jonka alapuolelle edes kodittoman ja työttömän maahanmuuttajan ei pitäisi joutua.

Nyt pari viikkoa sitten kuitenkin kaikki muuttui, kun meidän keittiökamat saapuivat Suomesta. Olin jouluna vaimoni kanssa Suomessa jolloin Niemen ammattitaitoiset muuttomiehet hakivat kamat, paketoivat ne ja veivät kuorma-autolla odottamaan kontittamista, josta ne sitten laivalla kulkivat parin kuukauden ajan Helsingistä Australiaan. Nyt meillä on taas kaikki Iittalat, Hackmannit, Riedelit ja muut täällä.



Noiden tavaroiden mukana tuli myös uusi into ruuanlaittoon. Paskoilla välineillä kokkaaminen on erittäin epämotivoivaa. Huonolla paistinpannulla ja hellalla kun yrittää saada lihaa ruskistumaan tuppaa lopputuloksena olemaan keittynyttä könttiä ja vitutusta. Söinkin todella usein ulkona viimeisen puolen vuoden aikana. Mutta nyt viimeisen parin viikon aikana on tullut tehtyä ruokaa samalla innolla, mitä Suomessakin. Kokkaus on isoilta osin välineurheilua.

Tänä sunnuntaina halusin tehdä jänispataa, sillä paikallisen K-mafian kaupassa on joskus myynnissä villijänistä. Nyt se oli loppu, mutta onni onnettomuudessa ja löysin läheisestä lihakaupasta naudan ribsejä (short ribs) sekä hyvän oloisen reseptin näille Pioneer Womanista. Tein reseptiin muutaman muutoksen saatavuussyistä. Lopputulos oli herkullinen. Yksi paras naudanliharuoka mitä olen syönyt. Pitkään hautuneet ribsit ovat mahtavan lihaisia ja meheviä ja kokoon keittynyt liemi antaa kylkiluille upean maun.



Tein lisukkeeksi uunisieniä ja viskissä glaseerattuja porkkanoita, joiden resepti on myös Pioneer Womanilta. Uunisienet olivat mahtavia. Samoin porkkanat mutta ne olisivat olleet paremmin elementissään jonkin kana- tai possuruuan kanssa. Tämän kanssa alkuperäisreseptin tavoin perunamuusi tai polenta olisi ollut parempi.

Haudutetut Naudan Ribsit

1,5 - 2 kg naudan ribsejä
6 pekonin siivua silputtuna
3 porkkanaa kuutioituna pieniksi kuutioiksi
2 sipulia hienonnettuna
2 pulloa olutta (tumma ale tai lager toimii hyvin)
muutama timjamin oksa
vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
öljyä

Laita uuni kuumenemaan 175 C asteeseen.

Suolaa ja pippuroi ribsit, sekä pyörittele ne jauhoissa. Laita sivuun odottamaan.

Paista silputtua pekonia isossa padassa kunnes niistä on irronnut suurin osa rasvasta ja ne ovat rapeita. Nosta pekonit reikäkauhalla sivuun odottamaan, mutta jätä rasva pataan.

Lisää hiukan öljyä ja ruskista ribsit kahdessa erässä padassa, kunnes niissä on kauniin ruskea pinta. Nosta ribsit pois padasta ja siirrä sivuun odottamaan hetkeksi.

Lisää tarvittaessa vielä lisää öljyä ja kuulota kasviskuutioita pari minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet.

Kaada pataan olut ja raaputa lastalla irti pohjaan kiinnittyneet palat. Mausta liemi suolalla ja pippurilla. Lisää pataan ribsit sekä paistetut pekoninkuutiot. Laita kansi päälle ja nosta uuniin. Hauduta kahden tunnin ajan, kunnes liha on mureaa ja alkaa irrota. Nosta pois uunista ja anna vetäytyä 15 minuutin ajan.

Nosta ribsit pois padasta. Lusikoi suurin osa pinnalle nousseesta rasvasta pois keitinliemestä.

Tarjoa ribsit keitinliemen ja esimerkiksi perunamuusin ja uunisienten kanssa.

Kalatacot

On tullut pidettyä näköjään taas vähän taukoa. En takaa, että kirjoitan nyt taas enemmän mutta tämä resepti on niin älyttömän hyvä, että se on pakko saada itsellekin talteen.

Tämä uusi suosikkiruokani tulee, yllätys yllätys, meksikosta! Jokin sen maan keittiön mauissa vaan puhuttelee minua. Chili, limetti, korianteri, juustokumina yhdessä mausteisten lihojen ja papujen kanssa. Tacot nyt ovat jo aiemminkin tuttuja, mutta nyt päätin tehdä ne naudanlihan sijaan kalasta. Ohje oli pääosin täysin hatusta vedetty, mutta ilokseni näistä tuli aivan mahtavia. Mielestäni nämä selättävät maun puolesta jopa naudanlihaversiot. Nämä olivat itseasiassa niin hyviä, että voisin kuvitella kalaa karsastavan henkilönkin pitävän näistä.



Olen tehnyt nämä nyt kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla käytin jotain melko hötöistä seitimäistä kalaa ja toisella kertaa turskan sukuista lingiä. Se toimi paremmin. Suomessa uskoisin jonkin kiinteälihaisen valkoisen kalan toimivan hyvin, esimerkiksi kuhan. Marinoin kalaa puoli tuntia melko simppelissä sitruunapohjaisessa liemessä jonka jälkein paistoin sen täysin kypsäksi.



Lisukkeeksi tein perussalsaa ja korianteriranskankermaa.

Tacot voi tehdä itsekkin, mutta minä käytin valmiita Old El Pason minitortilloja. Tarkennuksena vielä, että tacot ovat siis pehmeitä pieniä maissitortilloja. Kovakuoriset tacot taitavat olla enemmän Amerikkalaisia.

Kalatacot

800 grammaa vaaleaa kiinteälihaista kalaa runsaina suikaleina, esimerkiksi kuhaa
1 sitruunan mehu
1 tulinen punainen chili ohuina viipaleina
runsas kourallinen korianterisilppua
muutama hyppysellinen juustokuminaa
pari lorausta rypsiöljyä
suolaa
pippuria

öljyä paistamiseen

Lisäksi
12 pehmeää pientä maissitortillalettua
salsaa
korianteriranskankermaa

Jauha juustokumina morttelissa hienoksi. Sekoita kulhossa sitruunamehu, chili, korianterisilppu, juustokumina, rypsiöljy, suola ja pippuri.

Laita kalasuikaleet marinadiin jääkaappiin noin 30 minuutiksi.

Paista kalat runsaassa öljyssä läpikypsiksi. Tarjoile tortillalettujen, salsan ja korianteriranskankerman kanssa.

Korianteriranskankerma

1 prk ranskankermaa
1/2 limetin mehu
1/2 ruukkua korianteria
suolaa
pippuria

Silppua korianteri varsineen mahdollisimman pieneksi silpuksi. Sekoita ranskankerman, limettimehun, suolan ja pippurin kanssa kulhossa. Tarkista maku ja lisää jotain tarvittaessa. Säilytä jääkaapissa.

Mangosalsa

Työkaverini mielestä mangot ovat täydellisiä hedelmiä. Kyllähän ne hyviä ovat, mutta mielestäni täydellisen hedelmän pitää olla myös käytettävä. Näin ollen mangot ovat kuin Linux-käyttöjärjestelmä. Helvetin sottaisen säädön ja oikeanlaisen prosessin oppimisen jälkeen saat kyllä nopean ja tehokkaan systeemin, mutta yleensä on vain kiva kuoria banaani tai mandariini.

Nyt täällä Australiassa on mangokausi meneillään. Moniin muihin ympärivuotisesti kaupasta saataviin hedelmiin verrattuna, mangoja saa täältä vain kauden aikaan joka alkaa lokakuussa ja jatkuu muistaakseni helmikuun loppuun. Parhaimmillaan mangot ovat joulukuussa, jolloin niitä saa välillä dollarilla, kun kalleimmillaan kauden reunoilla ne ovat jopa 5 dollaria kappale.



Vaikka yleensä mangoja ajatellaan makeina jälkiruokahedelminä, sopivat ne erittäin hyvin myös suolaisten ruokien lisukkeeksi, varsinkin porsaan ja kanan kanssa, mutta miksei myös kalan tai äyriäistenkin kanssa. Suolaisissa lisukkeissa ja kastikkeissa mango toimii erittäin hyvin chilin kanssa. Erityisesti habanerojen, joiden kanssa mango muodostaa klassisen makuyhdistelmän.

Nyt tein mangoista sunnuntaiaamupalaksi tekemäni pekoni-munaleipien pariksi mangosalsaa, johon mangojen lisäksi laitoin jalapenoja (habaneroja täältä ei saa), punasipulia, vihreää paprikaa, korianteria sekä mausteeksi limettimehua, suolaa ja pippuria. Tuli todella hyvää.

Tässä ohje miten mangon saa suht helposti kuutioitua, vaikka sottaista se on näinkin.

Mangosalsa

1 mango kuutioina
1/2 vihreä paprika kuutioina
1/2 punasipuli silputtuna
1 chilipaprika (mieluiten jalapeno tai habanero jos pitää tulisemmasta) suikaleina
kourallinen korianteria hienonnettuna
1 limetin mehu
suolaa
pippuria

Yhdistä kasvikset kulhossa, mausta limettimehulla, suolalla ja pippurilla.

Sardellipiiras

Aina välillä tulee hirveä himo syödä anjoviksia, tai siis sardelleja sillä ne Suomessa myytävät anjovikset ovat oikeasti etikkaliemeen säilöttyä kilohailia. Mutta siis sardelleja, noita erittäin suolaisia öljyyn säilöttyjä kaloja tekee välillä älyttömästi mieli. En tiedä miksi, mutta epäilen syyksi sitä, että ne ovat erittäin suolaisia ja öljyisiä. Sitten kun niistä tekee jotain ruokaa, esimerkiksi pizzaa tai pastaa, muistaa niiden lopulta olevan melko vastenmielisiä. Se kalaisa maku on vain liikaa.



Tässä piirakassa kuitenkin sardellien maku on sopivan vieno ja muodostaa upean makukokonaisuuden yhdessä kapriksien, yrttien ja rucolan kanssa. Resepti on alunperin Glorian Ruuan ja Viinin numerosta 2/2012, jonka sain pari viikkoa sitten käsiini kun isosiskoni lähetti ison kasan Ruokia ja Viinejä salmiakin kera tänne Australiaan. Paketti oli erittäin mieluisa. Ongelmaksi tässä reseptissä kuitenkin muodostui muutama ainesosa. Ensiksi Sunnuntain ruis-perunataikinaa tai mitään vastaavaa nyt ei vaan Australiasta saa. Toiseksi ongelmaksi muodostui rahka. Käsi ylös jos tiedätte mitä se on englanniksi? Minä en tiennyt ja se jo kertoo sen saatavuudesta jo jotain. Englanniksi se on siis sama kuin ruotsiksi ja saksaksi, eli quark.

Ruis-perunataikinan korvasin kehittelemällä itse vähän modatun voitaikinan perunasta ja täysjyvävehnäjauhoista. Vähän etukäteen jännitti, että miten se onnistuisi mutta lopulta tästä peruna-täysjyväjauhotaikinasta tuli melkein perusvoitaikinaa parempaa. Jos sardellit eivät nappaa niin ainakin tuo voitaikinaohje kannattaa pistää korvan taakse.



Rahkan taas korvasin ihan perinteisellä ranskankermasta ja kananmunasta tehdyllä piirakkatäytteellä. Ihan yhtä hapanta se ei ole ja samanlaista suutuntumaa siinä ei tietty ole, mutta se on tiedetysti hyvää.

Kaikenkaikkiaan piirakka oli todella hyvä. Tätä uskaltaa suositella niillekkin, jotka eivät ole kaikkein suurimpia sardellien ystäviä. Ne kyllä maistuvat, mutta eivät dominoi liikaa.

Ja tosiaan, kannattaa ehkä kokeilla tuota alkuperäistäkin reseptiä. Se on mahdollisesti tätäkin parempi.

Sardellipiiras

Taikina
1 dl survottua perunaa (noin 1 keitetty peruna survottuna)
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
75 grammaa voita kuutioina

Täyte
3 kananmunaa
300 grammaa ranskankermaa
1 dl parmesaania raastettuna
pari kourallista erilaisia yrttejä silputtuna (esimerkiksi basilikaa, oreganoa, persiljaa)
1 valkosipulin kynsi
3 timjamin oksaa
suolaa
pippuria

Lisäksi
rucolaa
1/2 sitruunan mehu

Sekoita peruna, jauhot ja suola kulhossa keskenään. Nypi voikuutiot joukkoon, kunnes taikina on tasaista ja helposti muotoiltavaa. Pyöritä taikina palloksi ja kääri kelmuun. Nosta taikina odottamaan jääkaappiin vähintään tunniksi.

Sekoita yrtit, ranskankerma, kananmuna ja parmesaaniraaste kulhossa. Purista valkosipulinkynsi ja riivi timjamin-lehdet oksista joukkoon.

Voitele 1 iso piirasvuoka kevyesti voilla tai öljyllä. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada ranskankermatäyte päälle. Nostele sardellifileet ja kaprikset piiraiden päälle. Nosta vuoat uunipellille. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 25-35 min, kunnes täyte on hyytynyt ja piiraiden reunat ovat aavistuksen ruskistuneet.

Huuhdo rucola ja nostele piiraiden päälle. Purista sitruunan mehu pinnalle. Tarjoa lämpimänä.

Oliiviöljysuklaamousse ja mausteiset pekaanipähkinät

Australiassa on kaksi vallitsevaa ruokalehteä: Donna Hay ja Gourmet Traveller. Donna Hay on erittäin kuvapainotteinen ja sen ruokakuvat ovat todella hienoja. Donna Hayn reseptit ovat myös hyviä ja kekseliäitä, mutta melko yksinkertaisia ja eivät tarjoa hirveästi haasteita. Hyvä esimerkki on Soppakellarinkin blogaamat hunaja-chilimunakoisot. Lehdessä ei ole oikeastaan yhtään artikkeleita vaan sisältö painottuu kauniisiin ruokakuviin ja niiden resepteihin.

Gourmet Traveller taas edustaa hiukan toista ääripäätä. Siinä on melkein liikaa artikkeleita joista iso osa jää lukematta ja osa resepteistä on huippukokkien, joiden toistaminen kotioloissa on vaikeaa. Itse yritin esimerkiksi tehdä lehdestä itsessään melko yksinkertaista kampasimpukkaohjetta, mutta kampasimpukat olivat ainoa raaka-aineista minkä sain hankittua. Jäi sitten tekemättä.

Ne taas resepteistä, mitkä ovat helpompia ovat todella hyviä. Esimerkiksi uusimmassa lehdessä oli todella hyvä juttu jälkiruuista, joihin tulee suolaa. Ja minähän rakastan suolaa, vaikkakin ottaen huomioon sukuni historia korkeasta verenpaineesta se ei ole pelkästään hyvä juttu. Mutta paskat siitä. Kyllä kiitos, suolaa myös jälkiruokiini.



Kokeilin reseptiä suklaamoussesta, joka on maustettu suolan lisäksi oliiviöljyllä. Lopputulos on melko vängän makuinen ja muistuttaa melkein salmiakkia. Luulen, että kaikki jälkiruuan kitkerät elementit, oliiviöljy, bourbon, kahvi ja tumma suklaa yhdessä sokerin ja suolan kanssa saavat aikaan tämän ilmiön.

Ohje on kuudelle.

Oliiviöljysuklaamousse

200 g tummaa suklaata hienonnettuna (ohjeessa 55% kaakaota, itse käytin 70%)
120 ml extraneitsytoliivilöjyä
4 kananmunan keltuaista
2 kananmunan valkuaista
80 g raakasokeria
20 ml espressoa
20 ml bourbonia
suolaa

Mausteiset pekaanipähkinät
80 g (1 1/2 dl) pekaanipähkinöitä
25 g siivilöityä tomusokeria
1 tl bourbonia
1/4 tl kuivattuja chililastuja
ripaus jauhettua chiliä
1/2 tl suolaa

Sulata suklaa kulhossa poreilevan veden yllä aina välillä sekoittaen, kunnes kaikki suklaa on sulanut. Lisää oliivilöljy ohuena nauhana jatkuvasti sekoittaen. Laita sivuun.

Vatkaa kananmunan keltuaiset ja puolet sokerista kulhossa, kunnes seos on paksua ja vaaleaa. Kääntele suklaan joukkoon ja lisää espresso ja bourbon.

Vatkaa valkuaiset ja ripaus suolaa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon loput sokerista pienissä erissä. Kääntele suklaaseoksen joukkoon ja lisää myös 1 tl suolaa.

Jaa mousse kuuteen tarjoiluastiaan ja laita jääkaappiin asettumaan noin 2-3 tunnin ajaksi.

Tee tällä välin mausteiset pekaanipähkinät. Lämmitä uuni 180 C asteeseen. Yhdistä ainesosat kulhossa ja jaa pähkinät leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Paista noin 4-5 minuuttia kunnes pähkinät ovat kultaisia ja rapeita. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.

Murusta pähkinät moussen päälle juuri ennen tarjoilua.

Chili-inkivääritaskuravut

Viime sunnuntaina jatkoin perjantaina alkanutta yritystä tutustua mahdollisimman moneen uudenlaiseen merenelävään. Tällä kerta kohteena oli taskuvarut, joita olen usein ihastellut kalatorilla mutten koskaan aiemmin ole uskaltanut ostaa.

Nyt kalatorin sijaan ollessani David Jonesilla päätin, että on aika tarttua härkää sarvista, tai tällä kertaa rapua saksista. David Jonesilla on myös on yksi mukavimmista kalamyyjistä, jonka olen ikinä kohdannut. Hänen kanssa on ilo aina asioida ja hänellä riittää aina aikaa neuvoa miten esimerkiksi tällä kertaa blue swimmer crab, eli yhdentyyppinen taskurapu esivalmistellaan. Aina suurella ammattitaidolla ja ystävällisyydellä. Minusta tuohon ei olisi, koska vihaan asiakkaita. Mutta vaikkei minusta ikinä hyvää asiakaspalvelijaa tulekkaan, yritän vastapalvelukseksi olla sitten hyvä asiakas.

Ostinkin viisi noita blue swimmer crabeja sekä kuusi kampasimpukkaa, joista valmistin herkullisen sunnuntai-illallisen. Kampasimpukat menivät parmankinkkuun käärittyinä alkuruuaksi ja nämä blue swimmer crabit paistoin pannussa chilin ja inkiväärin kanssa. Niistä tuli upean makuisia ja rapujen liha imi hienosti makua, ollen juuri sopivan chilinen säilyttäen kuitenkin ominaisen makunsa.

Rapujen syöminen tosin oli melkoista närppimistä, joten en suosittele taskurapuja kaikkein kärsimättömimmille syöjille. Jos esimerkiksi kanankoiven kanssa nyhertäminen vituttaa, turha edes yrittää näiden kanssa. Itse taas nautin pidemmän kaavan syömisestä, varsinkin kun kyytipoikana oli herkullista 2006 Leo Buring DWJ17 Rieslingiä.

Hyvä puoli taskuravuissa on myös, että ne ovat Sustainable Seafood Guidessa vihreällä, eli niitä voi hyvin omatunnoin napsia mielin määrin.



Tässä alla kuvien kanssa ohjeet, miten valmistaa blue swimmer crabit. Ohjeet saattavat soveltua myös muun tyyppisille ravuille.

Irroita taskuravun selkäkuori nostamalla se peräpään "hännästä" irti. Kuori irtoaa helposti vain kevyesti nostamalla.



Kuoressa kiinni saattaa olla mätiä ja kaiken laista möhnää. Joidenkin mielestä nämä ovat herkullisia, mutta itse jätin nämä pois. Oman harkinnan mukaan.



Leikkaa rapu kahteen osaan keskeltä.



Ravun molemmin puolin kuoren alla on ravun keuhkot. Ne ovat David Jonesin kalamyyjän mukaan myrkyllisiä. Niihin ei kuole, mutta ne eivät maistu hyvälle ja saattavat aiheuttaa vatsanväänteitä. Ne saa helposti irti sormilla nostamalla. Kuvassa vasemmalla puolella keuhkot ovat vielä kiinni ja oikealla ei.



Säilytä ravut jääkaapissa kunnes paistat ne.



Ravun lihassa saattaa olla myös kiinni kaikenlaista möhmää. Nämä taas jätin tänne koska arvelin niiden antava hyvää makua siinä vaiheessa kun paistan ravut. Itse ravussa syötävää ovat saksien ja jalkojen sisältämät lihat, sekä ravun "rintalihaksiset", joissa on kaikkein eniten lihaa.

Tässä resepti, josta riittää noin kahdelle. Tuplaamalla ohjeen saa riittävästi neljälle, mutta silloin tarvii todennäköisesti kaksi paistinpannua.

Chili-inkivääritaskuravut

4-5 esivalmisteltua blue swimmer taskurapua (noin 1 kg)
2 rkl raastettua inkivääriä
3 birds eye chiliä pitkittäisinä suikaleina
1 salottisipuli silputtuna
4 kevätsipulin vartta silputtuna renkaiksi
1 rkl makeaa chilikastiketta
2 rkl kalakastiketta
öljyä paistamiseen
suolaa ja pippuria

Kuumenna loraus öljyä wokki- tai paistinpannussa. Laita puolet taskuravun puolikkaista paistinpannulle ja paista niitä täydellä lämmöllä noin 5-7 minuutin ajan, kunnes ne ovat ottaneet punaista väriä.

Nosta paistetut ravut lautaselle, lisää pannulle hiukan öljyä ja paista loput ravun puolikkaista. Nosta nekin odottamaan.

Lisää pannulle vielä hiukan öljyä, laske lämpöä ja kuulota inkivääriä, sipuleita ja chiliä paistinpannulla kunnes ne hiukan pehmenevät. Älä anna niiden kuitenkaan ruskistua. Lisää paistetut ravut pannulle ja kaada perään chilikastike ja kalakastike. Lisää myös hiukan suolaa ja pippuria.

Paista rapuja ja kasviksia hiukan käännellen noin 5 minuuttia keskilämmöllä.

Siirrä ravut tarjoiluastiaan. Tarjoile esimerkiksi riisin kanssa.

Paahdettu paprikakastike

Vaihteeksi ruokaa.

Korttelin päässä Sydneyn kalamarketeista työskentelyssä on hyvät puolensa. Kun osaamattomat intialaiset ja projektien syövät, managerit, alkavat kyrsimään riittävästi voi tehdä lyhyen kävelylenkin kalakaupoille ja hakea illaksi jotain hyvää.

Tänään ajattelin hakea tylsästi vain tasmanialaista lohta, mutta tiskiä tarkastellessani mukaan tarttuikin blue eye trevalla, eli antarctic butterfish. Tämä olikin hyvä valinta. Näin kolmenkymmenen kynnyksellä kun tarkastelee mitä kaikkea elämässään on ja ei ole saavuttanut, on hyvä yrittää syödä kaikkia maailman mahdollisia eläimiä. Lohta voi syödä sitten helvetissä.

Paistoin kalan pannulla, tein lisukkeeksi vihreitä papuja ja pekonia mutta parasta tässä oli helppo kastike, jonka tein paahtamalla punaisia paprikoita ja valkosipulia uunissa ja sen jälkeen jauhamalla ne tehosekoittimessa oliiviöljyn ja balsamiviinietikan kanssa. Tämä vähän muistuttaa romescokastiketta, mutta on huomattavasti yksinkertaisempi ja myös juoksevampi. Halutessa tätä voi maustaa esimerkiksi juustokuminalla tai chilillä. Ehkä jokin yrttikin saattaisi sopia.

Paahdettu paprikakastike

2 punaista paprikaa
2 valkosipulin kynttä kuorineen.
1 rkl oliiviöljyä + hiukan paahtamiseen
1 tl balsamiviinietikkaa
suolaa
pippuria

Laita uuni lämpenemään 200 C asteeseen.

Leikkaa paprikat puoliksi. Poista siemenkodat ja siemenet. Aseta leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille leikkuupinta alaspäin. Kaada pinnalle hiukan oliiviöljyä ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Lisää myös valkosipulit paprikoiden väliin.

Paahda paprikoita ja valkosipulia uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes paprikoiden pinta kupruilee ja siinä on mustia täpliä.

Nosta paprikat ja valkosipulit pois uunista syvään astiaan ja peitä astia kelmulla. Anna paprikoiden levätä noin 10 minuuttia. Näin kuori irtoaa helpommin.

Irroita paprikoista kuoret ja laita liha tehosekoittimeen. Purista valkosipuleista sisukset myös tehosekoittimeen. Lisää öljy ja balsamiviinietikka. Aja tehosekoittimessa tasaiseksi kastikkeeksi.

Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa heti.

Massaman-curry kokonaisesta napsijasta

Ruuat joihin tulee kokonainen kala ovat olleet aina minulle vaikeita. Lapsuuteni kalatraumat ovat saaneet minut epäilemään voiko näin valmistettu kala olla oikeasti hyvä. Vaikka olen oppinut viime aikoina syömään paremmin kalaa, en voi vieläkään sietää esimerkiksi paistettuja muikkuja tai paistettuja norsseja, mitä Oulun seudulla syötiin. Silti olen usein halunnut kokeilla jonkin kokonaisen kalan kokkaamista, sillä niiden valmistamisessa on jotain uljasta. Vähän samaan tyyliin kuin kokonaisen porsaan käristämisessä vartaassa.



Täällä aasialaisissa piireissä kokonaisia kaloja tunnutaan harrastavan melko paljon ja tähän ruokaan inspiraatio tulikin Chat Thaista, jossa söin hieman samankaltaisen curryn. Se oli yksi parhaista syömistäni Thai-curryistä. Tämä itsetekemäni on ehkä vielä parempi.

Kala mitä käytin on napsija, eli snapper tai tarkemmin red snapper. Se on yhdentyyppinen ahvenkala. Koska niitä ei taida suomesta saada, voi sen korvata ehkä isolla ahvenella tai siikakin saattaa toimia, mutta en mene takuuseen. Kuten sanottua, tämä oli ensimmäinen kokonainen kala minkä olen ikinä tehnyt.



Koska tämä oli arkipäivän iltaruoka käytin valmista massaman-currytahnaa. Jos vain jaksaa, niin en näe mitään syytä miksei itsetehty toimisi, esimerkiksi tämä Farangin reseptillä tehty.



Lisukkeeksi tein kurkku-pikkelsiä vähän Farangin vastaavasta modatulla reseptillä ja riisiä. Ohje on kahdelle nälkäiselle ruokailijalle.

Massaman-curry kokonaisesta napsijaista

1 keskikokoinen punainen napsija suomustettuna sisälmykset poistettuna (noin 800 g - 1 kg)
1 limetti viipaleina
1 birds eye chiliä viipaleina
öljyä
limettimehua
suolaa

Curry
1 banaanisalottisipuli silputtuna
2 valkosipulin kynttä silputtuna
1 rkl inkiväärisilppua
2 birds eye chiliä viipaleina
3 rkl massaman-currytahnaa
270 ml kookosmaitoa
1 rkl kalakastiketta
1 rkl öljyä
kourallinen korianterin lehtiä
(suolaa)

Lisäksi
kurkku-pikkelsiä
jasmiiniriisiä

Laita uuni lämpenemään 200 C asteeseen.

Huuhtele napsija kylmässä vedessä. Taputtele se talouspaperilla kuivaksi ja leikkaa terävät evät pois saksilla. Viillä kalan pintaan 3-4 viinottaista viiltoa.

Laita kalan sisälle limettiviipaleet ja chilin viipaleet. Valele kalan pintaan hiukan limettimehua ja öljyä ja ripottele suolaa molemmin puolin.

Laita kala uuniin noin 15-20 minuutiksi, kunnes se on läpikypsä ja liha hajoilee.

Kalan ollessa uunissa tee curry. Kuulota sipulia, valkosipulia, inkivääriä ja chiliä öljyssä noin 5 minuuttia. Lisää pannulle currytahna ja jatka kuulottamista muutaman minuutin ajan. Kaada joukkoon kookosmaito, sekoita ja kuumenna kunnes curry pulpahtaa pari kertaa. Lisää joukkoon kalakastike. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai lisää currytahnaa. Pidä lämpimänä, mutta älä anna kiehua.

Kun kala on kypsä, nosta se lautaselle ja kaada curry päälle. Nosta korianterin lehdet päälle.

Tarjoile riisin ja kurkku-pikkelsin kanssa.

Kurkku-pikkelsi

1/2 kurkku viipaleina
1 pieni banaanisalottisipuli viipaleina
1-2 birds eye chiliä viipaleina
1 rkl inkivääriä raastettuna
1 rkl ruokosokeria
2 rkl viinietikkaa
1/2 dl korianterin lehtiä

Sekoita ruokosokeri ja viinietikka keskenään.

Sekoita kasvikset ja inkivääri keskenään kulhossa. Kaada viinietikka päälle. Anna makujen tekeytyä jääkaapissa noin 15 minuuttia. Lisää korianterin lehdet ja tarjoile.

Tortillakeitto

Näköjään olen jo postannut yhden tortillakeiton aiemmin. Se resepti on ihan hyvä mutta tässä on parempi. Bongasin reseptin Serious Eatsistä. Reseptin salaisuus on loistavassa liemessä, joka on tehty ensiksi keittämällä kanaa ja maissintähkiä kanaliemessä ja sen jälkeen yhdistämällä ne tehosekoittimessa chiliin ja uunissa mustiksi käristettyihin tomaatteihin.

Jotain muutoksia jenkkireseptiin piti tehdä. Ancho chilejä ei todennäköisesti saa mistään ja poblano-paprikat korvasin ihan perus vihreällä paprikalla.

Tämäkin oli dieettiruoka, joten jätin tästä tortillat ja mustat pavut pois. Normaalisti nämä olisivat tietysti olleet mukana ja lisäksi olisin tarjonnut lisukkeena kulhollisen maissilastuja, guacamolea ja juonut kyytipojaksi paljon pale alea tai Coronaa.



Resepti on neljälle pääruuaksi tai kuudelle alkuruuaksi.

2 l kanalientä
2 luullista kanan rintafileetä (noin 500 grammaa)
1 suuri sipuli halkaistuna
1 suuri sipuli silputtuna
2 maissintähkää jyvät irroitettuna
2 valkosipulin kynttä kokonaisina
2 valkosipulin kynttä silputtuna
3 kokonaista kuivattua chiliä
700 g kypsiä tomaatteja puolitettuna
2 ruokalusikallista rypsiöljyä
1 vihreä paprika hienoksi silputtuna
1 rkl juustokuminaa
2 tl kuivattua oreganoa
(400 g liotettuja mustia papua)
2 dl korianterin lehtiä
1 rkl maissijauhoja
suolaa ja pippuria

Lisäksi
pilkottu avokaado
paistettuja tortillasuikaleita tai maissilastuja
pilkottua kevätsipulia
limetin lohkoja

Yhdistä kattilassa kanaliemi, rintafileet luineen, halkaistut sipulinpuolikkaat, kokonaiset valkosipulit ja maissintähkät ilman jyviä. Kiehauta ja anna hautua hiljalleen 30 minuuttia. Kääntele kanan fileitä pariin otteeseen.

Samaan aikaan laita tomaatinpuolikkaat uunivuoalle leikkuupinta ylöspäin ja käristä grillivastuksen alla vähintään 20 minuuttia, kunnes niiden pinta on hiukan mustunut.

Kun liemi on hautunut riittävän pitkään, nosta kananfileet erilleen lautaselle jäähtymään. Siivilöi keitto tehosekoittimeen ja lisää liotetut chilit ja käristetyt tomaatit. Aja tehosekoittimessa hienoksi.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuulota maissinjyviä, hienonnettua sipulia ja paprikaa noin 5 minuuttia kunnes sipuli pehmenee, mutta ei ruskistu. Mausta kasvikset suolalla ja pippurilla. Lisää valkosipulisilppu ja jatka kuulottamista noin 30 sekunttia, lisää juustokumina ja kuulota toiset 30 sekunttia. Lisää lopuksi oregano ja jatka kuulottamista vielä 30 sekunttia. Lisää pannuun puolet korianterista (ja pavut, jos käytät niitä) ja sekoita.

Siivilöi liemi paistinpannuun verkkosiivilän läpi. Lisää maissijahot ja hauduta 5-10 minuuttia kunnes paprika ja sipuli on täysin pehmyttä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile revityn kanan, lopun korianterin ja muiden lisukkeiden kanssa.

Habaneromarinoitua kanaa curry-jugurttikastikkeessa ja papaija-paprikasalsaa

Australiaan muutettuani kun olin ensimmäiset kuukaudet työttömänä, laski elintason lisäksi myös paino. Tätä tietysti edesauttoi ekotalon kasvisruokavalio ja kesällä sai halvalla laadukkaita hedelmiä joista teki smoothieita lounaaksi. Ja olueen ei ollut rahaa. Näin ollen painoni olikin pian ensimmäistä kertaa intin jälkeen 80 kilon alle.

Aloitettuani töissä aluksi paino pysyikin aloillaan muutaman kuukauden, mutta talven kylmetessä oli helppo ajautua vanhoille tavoille ja pubilounaat oluen kera, Ben Bryn hampurilaiset sekä alakerran olutkaupan herkut hilasivat painon noususuhdanteeseen.

...josta päästäänkin tähän päivään. Nyt ollaan dieetillä.

Taianomaisen dieettini resepti pääasiassa on syödä vähemmän. Näin viikon jälkeen se on näyttänyt ihan tehokkaalta. Nälkä vituttaa aluksi, mutta siihen tottuu pian. Helpottaa myös kun dieetillä on 77 kilon tai 4 viikon takaraja, kumpi vain tulee ensin. Tietää ettei tätä jatku ikuisesti. Sen jälkeen voi syödä taas normaalisti. Vielä pitäisi kolme kiloa pudottaa. Ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta.

Jotta kuitenkaan elämä ei ole yhtä kärsimystä niin ihan hyviä vähäenergiasia ruokiakin voi tehdä. Tässä yksi jonka kehittelin. Marinoin kanan rintafileitä habaneromarinadissa joille tein kastikkeen jugurtista ja currysta. Lisukkeeksi tein salsan papaijasta ja vihreästä paprikasta.



Käytin tähän reseptiin maissikanan rintafileetä, sillä se pesee makunsa puolesta perinteiset broilerit 10-0. Siinä on jotenkin lihaisampi ja mehevämpi koostumus ja voimakkaampi maku. Väriltään se on myös keltaisempaa.

Energiaa tässä on nopeasti laskemalla noin 1500-2000 kilojoulea salsan kanssa, eli SI-järjestelmän ulkopuolella eläville se tarkoittaa noin 358-478 kilokaloria. Voi olla vähän vähemmänkin, sillä vaikea laskea kuinka paljon öljyä tähän lopulta tarttuu. Suurin osa paistorasvasta jää kuitenkin pannun pohjalle.

Tässä resepti. Ja niille jotka pelkäävät minun julkaisevan pelkkiä laihdutusreseptejä tästä lähtien niin turha huoli. Hedostiset bakkanaalit jatkuvat entiseen malliin taas dieetin loputtua!

Resepti on kahdelle.

Habaneromarinoitua kanaa curry-jugurttikastikkeessa ja papaija-paprikasalsaa

2 kanan rintafileetä
1 rkl öljyä paistamiseen

Marinadi
1 rkl öljyä
1 tl habanerokastiketta
1/2 rkl chipotlekastiketta
1/2 tl jauhettua juustokuminaa
1/2 tl suolaa

Kastike
1 rkl öljyä
1/2 sipuli hienonnettuna
2 tl curryjauhetta
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
200 g bulgarialaista jugurttia
kourallinen korianterin lehtiä
suolaa

Sekoita marinadin ainekset kulhossa keskenään. Nosta rintafileet marinadiin ja kääntele fileitä niin, että ne peittyvät täysin marinaadiin. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään 4 tuntia.

Nosta rintafileet pois jääkaapista. Tee kastike. Kuulota sipuleita öljyssä matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää curryjauhe sipuleiden joukkoon. Kuulota noin minuutin ajan ja lisää jugurtti. Lämmitä niin, että kastike kuplii muutaman kerran. Sekoita korianteri joukkoon ja mausta suolalla. Pidä lämpimänä.

Paista rintafileitä keskilämmöllä öljyssä noin 4 minuuttia per puoli niin, kunnes fileet ovat läpikypsiä ja pinnat ovat molemmin puolin kauniin ruskeita.

Tarjoa rintafileet kastikkeen ja papaija-paprikasalsan kanssa.

Papaija-paprikasalsa

1/2 pieni papaija
1/2 vihreä paprika
1/2 punasipuli
1 limetin mehu
pieni kourallinen korianterin lehtiä
suolaa ja pippuria

Paloittele papaija, paprika ja sipuli pieniksi kuutioiksi. Nosta kulhoon ja lisää limetin mehu, korianteri ja suolaa ja pippuria. Sekoita ja anna makujen tekeytyä noin 10 minuuttia jääkaapissa.

Simpukat kermaisessa chipotle-pekoniliemessä

Expatistan mukaan Sydney on 36% kalliimpi kuin Helsinki. Tietynlainen "vittu täällä on kallista" -fiilis onkin tässä viimeiset puoli vuotta ollut, mutta toisaalta onhan Helsinkikin kallis. Kuitenkaan konkreettista dataa minulla asiasta ei ollut ennen kuin löysin tuon sivun pari päivää sitten. Sivun luvut näyttävät ainakin Sydneyn osalta pitävän paikkaansa samoin kuin muistikuvani Helsingin hintatasosta.

Työttömänä ollessani kalleutta kompensoimaan oppi melko hyvin luottamaan tarjouksiin ja varsinkin hedelmien ja vihannesten osalta tarjoukset seuraavat mukavasti kausia. Silloin kun mangot maksavat $1 kappaleelta ovat ne myös parhaimmillaan. Vaikka nyt molemmat minä ja vaimoni olemme töissä, jäi tuosta parin kuukauden köyhäilystä piheys päälle. Näin ollen monesti kaupassa käydessä etsii niitä parhaita tarjouksia ja rakentaa ruuat sen mukaan.

Pari viikkoa sitten käydessäni Sydneyn Fish Marketilla huomasin myös simpukoiden olevan poikkeuksellisen halpoja. $5,99 kilolta ja mikä parasta, ne saa itse noukkia altaasta pussiin jolloin voi varmistua kaikkien olevan ehjiä ja eläviä. Tästä johtuen olen jo pariin otteeseen lyhyen ajan sisällä tehnyt simpukoita.

Ensimmäistä kertaa kun tein simpukoita tein niihin habanerokastikkeen, jossa yritin saada habaneron makean ja kukkaisen maun olemaan sopivalla tasalla tasapainossa tulisuuden kanssa. Kastike oli ihan hyvä, muttei täysin onnistunut. Nyt toisella kertaa kokeilin käyttää voimakkaan savuista ja vähän miedompaa chilikastiketta ja liemi onnistui täydellisesti.

Otsikosta poiketen käytin chilikastikkeena Australialaisen The Chilli Factoryn Fiery Frillneck Hiss Hot Smokey Chilli Tomato Saucea. Chipotlen pitäisi kuitenkin olla maualtaan lähellä tätä. Toisaalta voin myös suositella Chilli Factoryn tuotteita lämpimästi jos joku haluaa niitä tilata. Heidän tulisemman pään chilikastikkeet ovat parhaimpia kuunosooseja, mitä itse olen maistanut. Oma suosikkini on Turbo Supercharge habanerotahna.



Chilikastikkeen lisäksi käytin kastikkeeseen sipulia, valkosipulia ja savuisuutta korostamaan pekonia. Nesteenä valkoviiniä ja kermaa sekä hiukan tomaattipyreetä. Lisukkeeksi simpukoille ostin leipää sekä tein hiukan rouillea, jonka samankaltaiset maut toimivat hyvin tämän kastikkeen kanssa. Siihen myös tulee pitkälti samoja aineksia.



Tämä ohje on sopiva kahdelle pääruuaksi, tai neljälle alkuruuaksi. Juomaksi sopii olut tai riesling.

Simpukat kermaisessa chipotle-pekoniliemessä

1 kg sinisimpukoita

3 viipaletta pekonia silputtuna hienoksi
1/2 sipuli silputtuna hienoksi
2 valkosipulin kynttä silputtuna
1 rkl tomaattipyreetä
1-2 rkl chilikastiketta
1,5 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
suolaa ja pippuria

Lisäksi
vaaleaa leipää
(rouillea)

Puhdista simpukat ja raaputa niiden parrat pois. Poista kaikki simpukat, joiden kuoret ovat rikki ja jotka eivät ole täysin kiinni, eivätkä sulkeude kopauttaessa.

Kuumenna suuressa kannellisessa kattilassa pekonisilppua, kunnes siitä alkaa irtoamaan rasva. Lisää silputtu sipuli ja valkosipuli ja kuulota keskilämmöllä muutaman minuutin ajan. Lisää seokseen tomaattipyree ja chilikastike. Jatka kuulottamista 2 minuuttia.

Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta. Lisää kuohukerma ja kiehauta uudelleen. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria, sekä tarvittaessa lisää chilikastiketta.

Nosta lämpö täysille, ja kun kastike kiehuu voimakkaasti kaada puhdistetut sinisimpukat joukkoon. Peitä kattila kannella ja anna simpukoiden höyrystyä kiehuvassa liemessä kolmen minuutin ajan. Voit ravistaa kattilaa pariin otteeseen. Simpukoiden tulisi olla avautuneita.

Nosta simpukat syviin astioihin. Poista joukosta ne simpukat, jotka eivät ole avautuneet. Kaada päälle kattilan pohjalla oleva liemi. Tarjoile leivän (ja rouillen) kanssa.

Kolmen juuston grilled cheese -voileivät

Tänään New South Walesissa juhlitaan kuningattaren syntymäpäivää ja kaikilla on vapaapäivä. Juhlan vuoksi tänään varmaankin kuuluisi syödä englantilainen aamupala. En kuitenkaan erityisemmin välitä englantilaisesta aamupalasta. Eihän se pahaa ole. Mikään, missä on pekonia ei ole pahaa, mutta ei se ole hirveän hyväkään. Sama teema on toteutettu paljon paremmin esimerkiksi benedictin munissa tai aamupala burritossa ja niiden syömisen jälkeen ei myöskään tunnu, että rasva tihkuu naaman läpi.

Minä kuitenkin hylkäsin monarkian perinteet ja tein aamupalaksi grilled cheese -voileivät. En tiedä kuinka tunnettuja nuo paistetut juustovoileivät ovat suomessa, mutta minulle ne esitteli Kanadassa nuoruuttaan viettänyt kaverini ollessamme molemmat opiskelijoita. Tuolloin leivät tehtiin vaaleaan paahtoleipään, joiden väliin laitettiin hochlandin sulatejuusto cheddaria. Leivät voideltiin floralla ja paistamisen jälkeen syötiin ketsupin kanssa. Ei ehkä kovin hienostunutta, mutta hyvää. Olen vieläkin joskus vaimoni ollessa poissa tehnyt noita itselleni. Paahtoleivän olen sentään yleensä vaihtanut täysjyväpaahtoon ja floran voihin.

Tämän kertainen versioini noista leivistä oli kuitenkin astetta aristokraattisempi. Inspiraation otin Tonttukahvilasta ja tein leivät tuoreeseen sourdoughin. Voitelin toisen leivän sinapilla, jonka päälle laitoin viipaleen australialaista proscuittoa. Toiselle leivälle laitoin kolmea eri juustoa: Mozzarellaa, cheddaria ja parmesaania. Cheddarin ja parmesaanin voi korvata halutessaan myös manchegolla, emmentalilla, pecorinolla tai gruyerella.



Lisäksi tein sivuun salaattia salaatinlehtisekoituksesta, omenan lohkoista ja sitruunanmehu vinaigrettestä keventämään aamupalaa.

"God save the queen (she ain't no human being)"

Grilled cheese -voileivät (kahdelle)

4 paksuhkoa viipaletta sourdoughta tai jotain muuta hyvää vaaleahkoa leipää
2 ohutta viipaletta ilmakuivattua kinkkua
1 iso pallo mozzarellaa tai 6 pientä palloa
1 dl cheddaria raasteena
parmesaania
dijon -sinappia
huoneenlämpöistä voita

Voitele kaksi leipäviipaleista ohuesti dijonin sinapilla. Nosta kinkunviipaleet sinapin päälle. Leikkaa mozzarella ohuksi viipaleiksi ja jaa ne kinkun päälle. Ripottele cheddarraaste mozzarellan päälle. Raasta lopuksi parmesaania cheddarin päälle. Nosta kaksi jäljelle jäänyttä leipäviipaletta juuston päälle ja paina hiukan, että leipä pysyy paremmin kasassa.

Voitele leipien ulkopinnat molemmin puolin huoneenlämpöisellä voilla. Lämmitä paistinpannu ja paista leipiä kolmeen kertaan kääntäen matalalla lämmöllä, niin että juusto sulaa leivän sisällä ja leivän pinnalla on kaunis paistopinta. Ole varovainen, ettet polta leipiä.

Leikkaa leivät puoliksi ja tarjoa salaatin kanssa.

Miekkakalapihvit

Vaikka Ron Swansonin mukaan kalat ovat käytännössä kasviksia, on miekkakala mielestäni poikkeus. Tuohan pelkästään sen nimi mieleen Manowarin öljytyt koljatit. Lisäksi miekkakalan liha on erittäin kiinteää ja lihaisaa. Mutta se on silti kalaa, eli voi hyvin mielin syödä 350 gramman pihvillisen miekkakalaa ja suorastaan tuntea terveellisten omega 3-rasvahappojen pelastavan sydänsairauksilta. Ja kalahan kasvattaa tunnetusti älykkyyttä. Tämän huomaa varsinkin kun muistaa kiskaista pullollisen viiniä pihvien parina.

Huono puoli miekkakalassa on ristiriitaiset mielipiteet sen uhanalaisuudesta. Joissain paikoissa sanotaan sen olevan turvassa, kun taas jotkut lähteet sanovat sen olevan äärimmäisen ylikalastettu. Tässäkin tilanteessa varman päälle palaaminen ja harvoin syöminen on hyvä ratkaisu.



Toinen huono puoli on, että muidenkin ravintoketjun yläpäässä olevien kalojen tavoin kaikki meressä lilluvat myrkyt, kuten elohopea, kerääntyvät myös ketjua pitkin ylöspäin miekkakalaan. Ja sen jälkeen lopulta ihmiseen.

Sääli, että miekkakala on aivan älyttömän hyvää.

Miekkakalan lihaisuuden vuoksi sopii sen kanssa voimakkaammat lisukkeet. Kuten tässä tapauksessa nautakönttien kanssa yleensä ajateltu maustevoi. Tämän lisäksi tein lisukkeeksi paahdetuista paprikoista, sipulista, oliiveista ja kapriksista lämpimän salsan. Viininä miekkakalalle toimisi myös pinot noir, mutta itse nautin pihvit Broken Woodin Semillonin kanssa.



Tässä resepti. Jos suomessa ei halua syödä maapallon toiselta puolen roudattua kalaa, niin ainakin tuo salsaresepti kannattaa pistää korvan taakse. Se oli älyttömän hyvää.

Miekkakalapihvit, mustapippurivoi ja paahdettu paprikasalsa

4 x 200-250 gramman miekkakalapihvevä
1 sitruunan mehu
1/2 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa

Mustapippuri-sitruunavoi
100 grammaa voita
1 sitruunan kuori
mustapippuria
suolaa

Tee ensin mustapippurivoi: Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi. Laita voi ja sitruunankuori pieneen kulhoon. Ripottele päälle hiukan suolaa ja runsaasti mustapippuria. Sekoita voi haarukalla painellen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai mustapippuria. Voin pitäisi olla selkeän mustapippurista.

Sekoita suola, sitruunan mehu ja oliiviöljy kulhossa. Marinoi miekkakalapihvejä kulhossa huoneenlämmössä noin puolen tunnin ajan.

Kuumenna paistinpannussa öljyä ja voita, kunnes voi on hiukan ruskistunutta. Lisää pihvit pannuut ja paista pihvejä molemmin puolin paksuudesta riippuen noin 2-3 minuuttia. Pihvit saavat jäädä sisältä hiukan raaoiksi. Tarjoa mustapippurivoin ja paprikasalsan kanssa.

Paahdettu paprikasalsa

4 paprikaa
2 sipulia
1 dl kivettömiä oliiveja
2 rkl kapriksia
2 rkl korianterisilppua (persilja varmaan sopii paremmin)
sitruunamehua
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa paprikat halki ja poista siemenet. Nosta ne leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille, huljuta päälle hiukan oliiviöljyä ja ripottele pinnalle suolaa ja pippuria. Nosta paprikat uuniin leikkuupinta alaspäin ja paahda niitä uunissa 30-40 minuuttia, kunnes niiden kuori mustuu ja kupruilee.

Paprikoiden ollessa uunissa kuori ja leikkaa sipuli viipaleiksi. Kuumenna pannulla hiukan öljyä ja kuulota sipuleita matalalla lämmöllä 30-40 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin ruskeita ja karamellisen makeita.

Kun paprikat ovat valmiita nosta ne uunista syvään astiaan ja peitä astia kelmulla. Anna niiden levätä noin 10 minuuttia. Kun paprikat ovat jäähtyneet, irroita niistä kuori ja leikkaa ne suikaleiksi.

Leikkaa olivit puoliksi ja lisää ne ja kaprikset sipulien joukkoon. Paahda noin minuutin ajan. Lisää paprikat ja korianteri. Sekoita ja mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Pidä lämpimänä ja lopuksi ennen tarjoilua huljuta pieni määrä oliiviöljyä päälle.

Mausteiset fetaporkkanat

Viime sunnuntaina tuli melkoiset Suomi flashbackit. Ulkona oli kylmää ja pimeää, ja minä kokkailin hiki hatussa ja lääkitsin sunnuntaiahdistusta punaviinillä. On täällä vieläkin lämpimämpää kuin Helsingissä, mutta ilmapiiri on melko syksyinen. Hyde parkin vaahterapuista ovat lehdet tippuneet ja ihmiset pukeutuvat tummanpuhuvasti.

Syksyssä kuitenkin parasta on syysruoka. Siinä missä toisella puolen maapalloa intoillaan nyt parsan ja korvasienten parissa, on täällä omenat, juurekset ja lihapadat omimmillaan. Nyt sunnuntaina halusin syödä lammasta, joten hain Crown Streetin Hudson Meatsistä pari kappaletta lampaan ulkofileitä. Näiden pariksi tein punaviinikastikkeen ja mausteisia miniporkkanoita fetajuuston kera.

Lampaan fileessä ja punaviinikastikkeessa ei mitään niin erikoista ole (taino siis ne olivat helvetin hyviä lähilampaan fileitä, jotka lähestyivät kypsyysasteessaan täydellisyyttä), mutta nuo porkkanat olivat tyylikäs ja hyvänmakuinen lisuke. Makeiden porkkanoiden, fetajuuston ja juustokuminan liitto on mahtava.

Muistakaa nämä ensi syksynä. Tai miksei kesälläkin. Silloinhan Suomessa porkkanat ovat parhaimmillaan.

Mausteiset fetaporkkanat

20 miniporkkanaa
50 grammaa fetajuustoa
persiljasilppua
1/2 tl chilihiutaleita
1 tl juustokuminaa
suolaa
voita
öljyä
voita

Kuori porkkanat ja leikkaa niiden varret suurimaksi osaksi pois. Kuumenna kattilassa vettä ja mausta se suolalla. Keitä porkkanoita viiden minuutin ajan, kunnes ne ovat hiukan pehmenneet mutta yhä napakoita. Valuta porkkanat lävikössä ja huuhtele kylmällä vedellä.

Jauha chilihiutaleet ja juustokumina morttelissa. Kuumenna paistinpannulla loraus oliiviöljyä ja nokare voita. Lisää mausteet ja kuulota niitä hetken aikaa keskilämmöllä. Lisää porkkanat ja paista niitä pari minuuttia. Nosta lautasille, murenna päälle fetajuustoa ja ripottele lopuksi päälle hiukan persiljasilppua.

Pastaa ja mereneläviä paperikäärössä

Näitä paperikääröreseptejä on aina välillä tullut vastaan eri lehdissä ja keittokirjoissa. Tätä ennen en ole vaan koskaan innostunut niistä. Täällä Sydneyssä kaikenlaiset merenelävät ovat olleet tapetilla saatavuuden ja huikean laatunsa vuoksi niin arvelin tällaisen merellisen paketin olevan hieno tapa hyödyntää niitä. Siinä eri merenelävät saavat muhia uunissa ja jakaa upeasti makua ympärilleen. Kaiken lisäksi paperikäärö on myös tyylikäs tapa tarjoilla ruoka. Jokainen saa ikioman pussin täynnä herkkuja.

Tämä resepti on yhdistelmä muutamia netistä löytyneitä, joista muodostin niistä itseäni miellyttävän kokonaisuuden. Merenelävinä käytin rapuja, simpukoita ja mustekaloja. Voisin kuvitella, että mitkä tahansa äyriäiset ja nilviäiset toimivat hyvin. Miksei myös kalakin, kunhan vaan se on riittävän kiinteälihaista ettei mene täysin mössöksi pussissa.

Pastaa ja mereneläviä paperikäärössä

400 grammaa spagettia tai linguinea

24 sinisimpukkaa (kannattaa hankkia noin 1/3 enempi, sillä osa on aina kuolleita)
24 kuorittua jättikatkaravun pyrstöä
16 mustekalarengasta

1 salottisipuli silputtuna
2 valkosipulin kynttä silputtuna
3 dl valkoviiniä

250 grammaa kirsikkatomaatteja puolitettuna
1 sitruuna lohkoina
2 rkl kapriksia
kuivattuja chilihiutaleita
kourallinen persiljasilppua

oliiviöljyä
voita
suolaa
pippuria

Laita uuni kuumenemaan 180 C asteeseen.

Raaputa sinisimpukoista parrat ja muut jäänteet irti. Poista kaikki simpukat, jotka ovat rikki ja jotka eivät ole täysin kiinni tai sulkeudu kopauttaessa.

Kiehauta runsas kattilallinen vettä ja lisää siihen suolaa. Veden pitäisi olla yhtä suolaista kuin meriveden. Keitä pasta erittäin al denteksi. Noin 2-3 minuuttia vähemmän, kuin mitä ohje sanoo. Valuta pasta lävikössä.

Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja paista rapujen pyrstöt ja mustekalarenkaat kunnes ne kypsyvät ja ottavat pintaan hiukan väriä. Nosta rapujen pyrstöt ja mustekalarenkaat sivuun.

Kuumenna erillisessä kannellisessa kattilassa oliiviöljyä ja kuulota sipulia ja valkosipulia pannulla kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää kattilaan valkoviini ja kuumenna, kunnes se kiehuu. Kaada simpukat kattilaan ja laita kattilan kansi päälle. Höyrytä simpukoita kattilassa kolmen minuutin ajan, kunnes ne ovat avautuneet. Voit ravistaa kattilaa välillä. Siirrä kattilaan sivuun.

Leikkaa leivinpaperista neljä neliötä. Nosta leivinpaperit neljän pastalautasen päälle ja jaa pasta niiden päälle. Jaa pastan päälle ensiksi kirsikkatomaatit, sitruunalohkot, kaprikset, ravut ja mustekalan pyrstöt. Lisää päälle persiljasilppua ja ripaus chilihiutaleita. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta simpukat pastan päälle ja kaada päälle simpukoiden keitinneste. Lopuksi kaada pastan päälle loraus oliiviöljä ja lisää pari pientä nokaretta voita.

Muodosta paperista pussi ja sulje se narulla. Nosta pussit leivinpellille ja kypsennä 15 minuuttia.

Ota pussit uunista pois ja nosta takaisin pastalautasille. Tarjoile.

Pannulla paistettu pizza

Aina välillä innostun tekemään pizzaa kotona. Ongelma vaan on, että kuten kaikessa yksinkertaisessa, oma vaatimustasoni on täysin mahdoton. Vaikka lopputulos onkin ollut ihan hyvä, en ole ollut kotitekoisiin pizzoihin täysin tyytyväinen. En ole koskaan saanut pohjasta oikealla tavalla rapeaa ja notkeaa. Näin ollen kaiken kattava kirjoitus kotona tehdyn pizzan hienouksista on jäänyt kirjoittamatta.

Nyt otin hiukan erilaisen lähestymistavan. Sen sijaan, että yritän uunissa erilaisilla kikoilla imitoida napolilaista puulämmitteistä uunia paistoin simppelisti känkyn paistinpannulla. Tuloksena oli ehkä paras itsetekemäni pizza. Erilainen, mutta silti paras. Tietyllä tavalla tämä muistuttaa enemmän pizzan ja naanleivän sekoitusta.

Tässäkin pizzassa tietyt perussäännöt on tärkeä pitää mielessä. Ensiksi hyvä juuri sopivan hapan ja suolainen tomaattikastike on ensisijaisen tärkeä. Toiseksi täytteiden kanssa kannattaa pitää järki kädessä. Tomaattikastikkeen ja (puhveli) mozzarellan lisäksi vain yksi tai kaksi lisätäytettä riittää kunhan ne ovat huippulaatuisia.

Käytännössä mikä tahansa toimii. Ilmakuivattu kinkku basilikan lehtien kanssa on ilmiselvä klassikko. Samoin salami. Rosmariini ja tulinen raaka-makkara on oma suosikkitäytteeni, mutta tässä pizzassa se ei toimisi, koska makkara saattaisi jäädä raa-aksi.

Oikeastaan täytteeksi käy melkein mikä tahansa paitsi valmiit "pizzasuikaleet". Jumalat suuttuvat, jos niillä raiskaa pizzansa.

Pannulla paistettu pizza (2 kappaletta)

pizzataikinaa
tomaattikastiketta
1 pallo puhvelimozzarellaa
4 viipaletta parmankinkkua
basilikan lehtiä
öljyä paistamiseen

Jaa pizzataikina kahteen osaan. Kaulitse tai painele käsin siitä kaksi pannulle mahtuvaa pizzapohjaa. Jätä niiden reunat muuta osaa paksummiksi. Anna taikinan vielä nousta levitettynä noin 15 minuuttia.

Jos sinulla on kaksi pannua paista molemmat pizzat yhtä aikaa tai yhdellä pannulla yksi kerrallaan.

Kuumenna pannulla runsaasti öljyä ja nosta pizzapohja pannulle. Paista ensin toisella puolin keskilämmöllä, kunnes se on hiukan ruskistunut. Käännä pizza toisin päin ja laita päälle tomaattikastiketta, parmankinkkua, mozzarellaa ja muutama basilikan lehdet. Paista toista puolta, kunnes pohja on ruskistunut ja rapea ja juusto on hiukan sulanut.

Nosta lautaselle ja tarjoa.

Pizzataikina

2 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
3-4 grammaa kuivahiivaa (voi käyttää myös tuorehiivaa, mutta sitä ei saa Australiasta)
1,5 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä

Sekoita jauhot ja suola keskenään. Sekoita erillisessä astiassa kädenlämpöinen vesi, sokeri ja hiiva. Anna hiivan kehittyä muutama minuutti. Sekoita vesi jauhojen joukkoon ja lisää öljy. Vaivaa taikinaa vähintään kymmenen minuuttia kunnes se on joustava taikina. Anna sen nousta noin 1-2 tunnin ajan.

Tomaattikastike

400 gramman tölkki italialaisia kuorittuja tomaatteja
1 valkosipulin kynsi silputtuna
2 rkl silputtua basilikaa
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Laita kuoritut tomaatit, silputtu valkosipuli, basilika ja oliiviöljy pieneen kasariin. Kiehauta ja anna hautua noin puoli tuntia. Mausta suolalla ja pippurilla. Pidä lämpimänä.

Vappupäivän illallinen

Viime vuonna tähän aikaan istuin kavereiden kanssa Ullanlinnanmäellä kiskoen jotain geneeristä samppanjaa ja Nögne Ö:tä kiroten kylmää ja katsoen kännykän sääapplikaatiosta eri Australia kaupunkien lämpötiloja.

Nyt täällä Sydneyssä on huomattavasti Helsinkiä paremmat kelit mutta silti vähän toivoisin, että olisin voinut olla viimeiset kolme päivää Suomessa. Tietenkin sillä oletuksella, että huomenna pääsisi takaisin hyvässä repunkantodarrassa takaisin ausseihin. Teekkarivuosien jälkeen vappu on yksi suosikkijuhlistani ja sitä ei oikein voi viettää samalla tavalla missään muualla kuin Otaniemi-Helsinki akselilla.

Vaikka eilinen ja tämä päivä meni sitten tinttaamisen sijaan töissä, juhlistimme silti vaimoni kanssa vappua tänään kuohuviinillä, Australian merenelävillä sekä jälkkäriksi tehdyillä munkeilla. Ostereiden pariksi tein mignonettekastiketta, joka on klassinen osterikastike. Resepti on versioitu Thomas Kellerin Bouchon kirjasta. Ehdottomasti yksi parhaista ostereiden kumppaneista.

Mignonettekastike

1 dl valkoviinietikkaa
2 tl kokonaisia mustapippureita
2 rkl shalottisipulia hienona silppuna

Murskaa mustapippuri karkeaksi jauheeksi morttelissa. Sekoita keskenään valkoviinietika, mustapippuri ja shalottisipuli. Anna makujen kehittyä vähintään päivän ajan jääkaapissa.

Tarjoa ostereiden kanssa.