Etanat valkosipulivoissa

Aina kun itse teen ruokaa, tuppaan olemaan järkyttävän itsekriittinen omien kokkailujeni suhteen. Kenen tahansa muun tarjoamana söisin onnellisesti ja hyvällä ruokahalulla kokkia kehuen, mutta kun on itse kauhan varressa ilmiintyy mieleen Seppo Heikinheimon tasoinen ruokakriitikko, joka keksii lähes joka ruuasta pientä moitittavaa. Joissain olisi voinut olla enemmän suolaa, jossain taas vähemmän. Jonkun olisi pitänyt olla kauemmin uunissa ja smetanaa olisi pitänyt olla vähemmän ja niin edespäin.

Onneksi on myös niitä hetkiä, kun tekee kolmen ruokalajin menun ja onnistuu jokainen ruuista täydellisesti. Näin kävi eilen. Ruuan jälkeen oli kylläinen ja erittäin tyytyväinen olo ja pystyi vaan kehumaan itseään (ja sous-chefiäni). Nyt kun elämä talvisessa suomessa on melko kaameaa niin tällaiset hetket piristää ja tuo toivoa, että kyllä se kevät vielä sieltä tulee ja tuo parsakauden ja korvasienet mukanaan.

Eilinen menu ei noudattanut poikkeuksellisesti mitään teemaa. Yleensä ruokaa tehdessäni mietin aina jonkin yhdistävän tekijän, esimerkiksi maan (Italia, Japani, Meksiko) tai raaka-aineen (olut) jonka ympärille ruuat teen, mutta tällä kertaa menin vain Hakaniemen halliin ja mietin mikä olisi hyvää. Nyt tästä tuli tällainen yleiseurooppalainen ja ehkä hiukan 80-lukulainen setti, mutta varsin onnistunut sellainen.

Alkuruuaksi tein etanoita pitkästä aikaa itse. Noin neljä vuotta sitten ostin Emile Henryn etanapannut. Aluksi niitä tuli käytettyä useammankin kerran, mutta nyt ne ovat olleet noin kolme vuotta kaapissa pölyttymässä. Onneksi muistin ne, sillä etanathan ovat aivan herkullisia. Itse söin etanoita ensimmäisen kerran joskus 90-luvun alussa isosiskoni tarjoamana, kun olin about 8-vuotias. Minulle suostuttiin kertomaan vasta ensimmäisen palan jälkeen, mitä juuri olin syönyt ja etanat olivatkin suurta herkkuani tämän jälkeen.

Tämä on melko klassinen etanaohje, joka tunnetaan myös nimellä etanoita burgundilaiseen tapaan (escargots á la bourguignonne).

Etanat valkosipulivoissa

24 etanaa
100 g voita
1 salottisipuli
4 valkosipulinkynttä
2 rkl persiljasilppua
1 tl sitruunamehua
suolaa
valkopippuria
1,5 dl gruyére raastetta
1,5 dl punaleima emmental raastetta

Lisäksi
patonkia

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Leikkaa voi kuutioiksi ja ota huoneenlämpöön pehmenemään pieneen kulhoon. Silppua salottisipuli ja valkosipulit hienoksi ja lisää sipulit, persiljasilppu ja sitruunamehu sekä hiukan suolaa ja valkopippuria voin joukkoon. Sekoita haarukalla tasaiseksi, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja valkopippuria.

Huuhtele etanoita siivilässä kylmällä vedellä. Laita etanapannujen koloihin pohjalle ensin hiukan valkosipulivoita, sen jälkeen etanat ja täytä lopuksi kolot voilla niin, että ne ovat piripintaan täynnä. Peitä pannujen pinnat juustoraasteella. Nosta etanapannut pellin päälle, jotta ne eivät valu rasvaa uuniín. Siirrä pannut uuniin ja lämmitä uunissa, kunnes juusto on hiukan ruskistunut. Noin 10-15 minuuttia.

Tarjoa rapean patongin kanssa.

Juuston voi myös vaihtaa johonkin toiseen voimakkaan makuiseen juustoon, esimerkiksi sinihomejuustoon.