Niepoort Douro Redoma 2007

Muutama vuosi sitten kun olin aloittamassa viiniharrastustani enkä tiennyt vielä sitäkään vähäistä määrää viineistä mitä nyt, niin luotin suurilta osin Wine Spectatorin ja Robert Parkerin viiniarvioihin. Noilla molemmilla dinosauriksillahan on todella suuri valta viinimaailmassa varsinkin kalleimpien viinien kohdalla ja voin kuvitella monen viiniharrastajan karttavan viinejä jotka ovat reitattu alle 90 pisteen kriittisen rajan. Itsekkin tein näin.

Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi epäilys noiden asiantuntijoiden sopivuudesta itselleni kasvaa.

Ensimmäisen kerran, kun ostin WS:n 92 pisteen suosituksen saattelemana Yalumban Eden Valley Viognierin 2008 vuosikertaa pari pulloa Alkosta. Kuitenkin siinä vaiheessa kun innokkaana pullon korkkasin ja maistoin, jouduin toteamaan viinin makupaletin olevan jossain määrin minulle sopimaton.

Toisen kerran, kun Kaliforniassa Napassa käydessäni kävin Duckhornin viinitilalla maistelemassa heidän viinejään ja tarkan maistelun jälkeen minä ja vaimoni päädyimme ostamaan omasta mielestämme heidän parasta viiniiään: Vuosikerran 2005 merlot'a. Kotona kun tarkistin viinin saamat pisteet petyin suuresti. Robert Parkerilta 85 pistettä ja Wine Spectatorilta 82! Siinä vaiheessa tuntui vähän petetyltä ja siltä, että olin ostanut sekundaa. Kuitenkin kun jonkin ajan päästä korkkasin pullon ruuan kanssa, totesin Parkerin ja Spectatorin olleen väärässä. Viini oli yksi parhaista juomistani ja ennen kaikkea huomattavasti parempi kuin mitä edes alunperin muistin.

Sittemmin olen lopettanut molempien tilaamisen ja alkanut luottaa enemmän omaan mututuntumaan, mutta yhä molemmat tahot onnistuvat välillä huijaamaan minua välillä (noiden antamat pisteethän voi käydä katsomassa 90pluswines.com sivustolta). Näin kävi kun toissa viikonloppuna avasin Douro Redoma 2007:n, jota oli Alkon erikoisvalikoimassa muutama kuukausi sitten. Winespectatorin antamat 91 ja Robert Parkerin 94(!) pistettä tuntuivat oikeuttivan muistaakseni 36 euron hinnan.

Kovin odotuksin korkkasin pullon ja teroitin aistini huippuunsa. Tuoksussa havaitsin tummia marjoja, tanniineja, kevyttä savuisuutta, karamellia ja vaniljaa. Maultaan viini oli marjainen, pippurinen, tanniininen keskipitkällä jälkimaulla.

Kaikenkaikkiaan ihan hyvä ja tasapainoinen viini, mutta päällimmäisenä tästä jäi kuitenkin käteen keskinkertaisuus. Viini oli ihan ok ja olisin ollut siihen ihan tyytyväinen, jos se olisi maksanut vaikka 9 euroa, mutta yli 30 euron viiniltä odottaa jotain erikoisempaa ja maussa syvyyttä. Jos itse antaisin tälle pisteitä tuolla 100-pisteen skaalalla, antaisin 87. (Pienenä disclaimerina, minulla oli hiukan flunssa tuota maistaessani, mutta epäilen sen vaikuttaneen noin radikaalisti makuaisteihini.) No, minulla on vielä yksi pullo kaapissa, joten pitänee vielä antaa tälle toinen mahdollisuus.