Hyvää olutta maitokaupasta

Keskiolut, tuo hippivuonna 1969 elintarvikeliikkeisiin vapautettu alle 4,7% alkoholia sisältävä olut on taas viime päivinä ollut ykköspuheenaihe. Pahin kohu on vähän jo laantunut, kun lehdet tuntuvat keskittyvän Jussi Halla-Ahon möläytyksiin, mutta itse päätin ottaa aiheen esille kun huomasin Kampin K-kaupasta löytyvän mahtavan uutuuden vähän edullisempien oluiden luokasta. Jos kolmosolut tapetaan maitokaupasta, niin poistuu tämäkin uutuus todennäköisesti myynnistä täysin.

Vielä vähän aikaa sitten luulin, että suomessa pikkuhiljaa ilmapiiri etenisi kohti 4,7% Berliinin muurin murtamista ja 5,7% vahvuiset oluet, tai mahdollisesti jopa viinit vapautettaisiin monopolista. Kun nyt katsoo mitä muutama valtaa pitävä riemuidiootti on aiheesta sanonut, vaikuttaa tämä melko kaukaiselta haaveelta.

Päivi Räsäseltä tätä nyt voi odottaakkin. Kun ajattelutyön hoitaa päänsisäinen taikaolio ja yli 1000 vuotta sitten kirjoitettu homo- ja naisvihainen satukirja, niin ei ole ihmekkään, että ulosanti on vähän epämääräistä.

Myöskään akateemisesti täysin kestämättömän selvityksen asiasta tehneeltä THL:n pääjohtaja Pekka Puskalta tämä ei ole mitenkään omituinen kannanotto. Kun heppu istuu samaan aikaan Alkon hallituksessa varapuheenjohtajana, on melko selvä mikä oma etu on. Jos keskiketterä kielletään maitokaupoissa, lähes kaikki olutmyynti siirtyy Alkon tiskeille (ja tietysti vielä enemmissä määrin Tallinnan laivoille). Yhä suuremmat voitot tehottomalle monopolille.

Maria Guzenina-Richardsonin vaatimusta tästä SDP:n peruspalveluministerinä vähän ihmettelen. Mutta toisaalta sopiihan tämä kepulaissosiaalidemokraattisen illuminaatin (tähän kuuluu siis käytännössä koko eduskunta oppositiota myöten) tavoitteisiin. Kun jossain muualla joku voisi kuvitella sosiaalidemokratian tarkoittavan työtä tekevän luokan oikeuksien puolustamista mahdollisimman avoimen demokratian kautta, tarkoittaa se suomessa holhoavan isoveliyhteiskunnan ja byrokratiakoneiston ylläpitoa.

Eihän tietysti keppanan myyntioikeutta maitokaupoilta tulla oikeasti poistamaan. Jos jotain tehdään, niin verotusta kiristetään ja mainoksissa ei yhäkään saa kertoa totuutta. Oikeat agendat kuitenkin ovat todennäköisesti jossain ihan muualla. Kun tyhmä kansa keskittyy puolustamaan meille niin rakasta III veroluokan oluen myyntivapautta, voi Arkadianmäen zombiearmeija samaan aikaan ajaa huomaamatta läpi muutoksia perustuslakiin, lisätä kansalaisten valvontaa, loukata yksityisyyttä yhä röyhkeämmin ja tehdä muita 1984 henkisiä muutoksia. Ja vallan kolmijaon vahtikoiraa, mediaa, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mutta, koska meillä on sentään mahdollisuus vapaaseen kepardiin niin muistetaan myös, että niiden joukosta löytyy muutamia varsin hyviä ja halvempia (alle 3 euroa) sessio-oluita. Kiitos näistä kuuluu vähän suuremmille pienpanimoille, joiden onkin pakko panostaa tähän alle 4,7% luokkkaan.

Keisari Elowehnä III

Keisari oluet ovat Nokialaisen Nokian panimon oluita. Elowehnä III on 4,7% vahvuinen vehnäolut. Ulkonäöltään elowehnä on samean vaalean ruskeaa ja siinä on pitsinen melko nopeasti haihtuva vaahto. Tuoksu on vehnäoluille tyypilliseen tyyliin banaanisen makea, mutta myös mukavan humaloitu. Banaanin ja kevyen kuivahkon ja nurmikkoisen humalan yhdistelmä toistuu myös maussa täydentäen toisiaan hyvin.

Jälkimaku on hiukan teollisen oloinen, joten joitain kompromissejä todennäköisesti tässä on tehty, että hinta ja prosentit saadaan pidettyä alhaalla. Tästä huolimatta Elowehnä on erittäin tyylikäs vehnäolut. Tällä hetkellä ehkä toiseksi paras tämän hintaluokan olut.

Keisari Luomu

Keisari Luomu on tuon samaisen panimon suodattamaton 4,5% vahvuinen Pils. Olut on samean vaalean ruskea ja vaahto on runsas ja pitsinen. Tuoksu on pilsmäiseen tyyliin napakan kitkerästi humaloitu, jossa taustalla makeahkoja maltaita pehmentämässä. Maku on näin miedoksi lagertyyliseksi olueksi yllättävän täyteläinen, ja pilsiksi tässä oluessa on yllättävän luumuinen ja banaaninen hiivainen maku, joka tuo osittain mieleen belgialet tai vehnäoluet. Hallitseva elementti on kuitenkin pils tyyppinen kuiva ja kitkerä humala.

Oikein hyvä pils ja vaikkei sen tyypiset oluet olekkaan suosikkioluitani, miellytti tämä minua paljon. Sopii kuitenkin paremmin ehkä ruuan pariksi, kuin suurten määrien nauttimiseen.

Laitilan Kukko Ale

Ja tässä sitten tämä kirjoituksen inspiroima Laitilan uutuus, joka on selkeästi paras näistä kaikista. Kukko Ale on 4,3% vahvuinen ale, eli pintahiiva olut, jossa on käytetty austraalialaista galaxy humalaa, sekä pale ale ja vaaleita, punaisia ja tummia karamellimaltaita.

Ulkonäöltään olut on läpikuultavaa ja punaisen ruskeaa keskipaksulla pitsisellä vaahdolla. Tuoksu on hedelmäisen humaloitu, jossa erityisesti ananas tuoksuu ja sekoittuu toffeiseen maltaisuuteen. Tuoksu on kuitenkin melko ohuehko ja hiukan lagerimaisen tunkkainen. Maku on pehmeän humaloitu hiukan britti- ja jenkkityylin väliltä. Suutuntuma on vaahtoavan täyteläinen.

Kaikenkaikkiaan erittäin mallikas olut. Parempiakin samantyylisiä on, esimerkiksi Huvilan Pale Ale, mutta tässä hinta- ja prosenttiluokassa Kukko Ale on tämän hetken paras olut. Laitila on panostanut viime aikoina voimakkaasti myös Tallinnan laivojen myyntiin. Tätä kun saisi 24 kappaleen keisseinä, niin siinä olisi loistava tuote jolla nakertaa kansanterveyttä omalta osaltaan.

Lisäksi kannattaa myös muistaa Malmgårdin/Huvilan, Prykmestarin ja esimerkiksi Nögne Ö:n miedommat oluet. Niistä löytyy muutamia todella hyviä bissejä. Ne tietty menevät hinnaltaan jo lähemmäs neljää tai viittä euroa, mutta toisaalta ovat myös noita yllämainittuja parempia.

(Huomasitteko muuten, en käyttänyt kertaakaan samaa sanaa kebutziinolle. Rakkaalla lapsella on monta nimeä...)