Kontula oli yllättäen pienempi kulttuurishokki kuin kuvittelin. Tuli mieleen ihan nuoruuteni Oulu. Jokapuolella humalaisia teinejä (lapsineen), deekuja ja muita erinäisten aineiden harrastajia, mustalaisia ja jöötä pitämässä paljon poliiseja ja järjestyksenvalvojia. Pari kertaa joutui keikkoja katsoessa vaihtamaan paikkaa kun laatan haju kävi sietämättömäksi ja villeimmät bailaajat näyttivät kompuroivan päälle.
Notkean Rotan keikka oli huikea ja aiemmin esiintynyt Steen1 oli myös viihdyttävä. Paras viihde kuitenkin alkoi vasta keikan jälkeen, kun ilotulituksen puutetta oli kompensoitu pienellä tulipalolla. Aluksi luulimme, että joku oli sytyttänyt Kontulan kelkkapuistoa ympäröivää metsää tuleen mutta osoittautuikin, että tulessa olikin vain suuri risukasa.
Kohta paikka kuitenkin oli täynnä poliiseja, joista osa vauhkuuntoneiden huumekoirien ja osa mellakkakypärien kanssa. Ilma oli täynnä savua ja sireenien sinivaloa. Mahtavaa! Juuri tällaista meininkiä Kontulalta odotinkin. (Lisää aiheesta voi lukea Hesarista.)
En kuitenkaan hirveän pitkäkäsi aikaa halunnut jäädä Kontulaan, kun sivistynyt Kallio odotti metromatkan päästä. En oikeastaan tajunnut ennen tätä Kontula kokemusta, kuinka paljon Kallio on muuttunut vähän epämääräisestä paikasta nykyaikaiseksi nuorten kaupunkilaisten keskukseksi.
Tästä hyvä esimerkki oli sunnuntainen Ravintolapäivä, jonka ravintoloista todella suuri osa sijaitsi Suur-Kallion alueella. Itse otin päivään jo varaslähdön päivään Kontulasta palattuamme, kun ensimmäiset yöruoka mestat aloittivat Ravintolapäivän puoleltaöin. Yksi näistä oli Siltasaarenkadulle pystytty vegaaninen raw food yösnägäri, jota pitivät Moments ja Keittiökameleontti blogin pitäjät.
Menimme paikalle jo noin viisi minuuttia ennen puoltayötä, jolloin paikalla oli noin 30 jonottajaa. Muutaman minuutin päästä takanamme oli noin 100 ihmistä lisää. Otin ruuaksi 10 euron hintaisen "mättö" annoksen, jossa oli "makkaroita", "falafeleja" ja "ranskalaisia", jotka tarjottiin kolmen erilaisen kastikkeen kanssa. Lainausmerkeissä siksi, että koska kyseessä oli vegaanista elävää ruokaa, oli noihin vaan haettu inspiraatiot alkuperäisistä.
Itse en hirvittävästi elävästä ruuasta innostu. Se toimii joskus, kuten esimerkiksi edeltävän postauksen gazpachohan täyttää kait määritelmän, mutta en haluaisi perustaa koko ruokavaliotani sille. Kuitenkin näin ravintolapäivänä tuo toimi hyvin ja varsinkin nuo kyssäkaalista tehdyt ranskalaiset yhdistettynä herkullisiin kastikkeisiin, olivat mielenkiintoisia.
Varsinainen päivä kuitenkin alkoi vasta seuraavana päivänä. Jätin aamupalan väliin ja suuntasin vaimoni kanssa Tokoinrannassa kahdeltatoista aloittaneeseen Le Frogiin, joka erikoistui ranskalaisiin ruokiin ja erikoisuutena heillä oli paistetut sammakonreidet. Yritin varata Le Frogiin jo pöydän perjantaina, mutta kaikki paikat oli varattu. He sanoivat kuitenkin, että jos tulee ajoissa paikalle heillä on muutamia ylimääräisiä paikkoja ja ruokaa varmasti saa. Olimme sitten paikalla vähän kahdentoista jälkeen ja pienen odottelun jälkeen saimme tilattua sipulipiirakat ja valkoviiniä. Sammakonreisiä he eivät uskaltaneet luvata, sillä he halusivat, että niitä riittää kaikille paikan varanneille.
Sipulipiirakka oli todella herkullista. Täyte oli pehmeää ja sipulien makeus tuli siinä hienosti esille. Lisäksi piirakan päällä oli muutamia sitruunankuorisuikaletta, jotka korostivat piirakan ja salaatin makua mahtavasti. Lisäksi piirakan kanssa annokseen kuului lasillinen valkoviiniä. Parasta!
Sipulipiirakan jälkeen jatkoimme vaimoni kanssa Hakasalmen puistoon Urho Kekkosen muistomerkille, jossa yhdeltä aloitti osakalaisia okonomiyaki-lettuja tarjonnut ravintola. Täällä olimme vähän ennen yhtä paikalla, jolloin porukkaa alkoi pikkuhiljaa kokoontumaan ja pian pitkät jonot olivat muodostuneet.
Jotenkin tuntui, että kaikille ravintolaa pitäneille suosio tuli melkoisena yllätyksenä. Okonomiyaki-paikkaa pitäneet olivat esimerkiksi odottaneet, että paikalle saapuisi tipoittain aina muutamia ihmisiä. Tämän sijasta ravintolaan oli heti alusta lähtien pitkä jono, ja koska okonomiyakeissa menee aina muutama minuutti valmistaa niin odottamista varmasti oli jonkin verran.
Itse saimme onneksi okonomiyakit noin 15 minuutin odottelun jälkeen ja ne olivatkin herkullisia. Sisällä niissä oli kalmaria ja katkarapuja ja klassiseen tyyliin ne oli päällystetty okonomiyakikastikkeella, tonnikalahiutaleilla, norilla ja majoneesilla. Tuli ihan Osaka mieleen.
Viimeisenä paikkana kävimme vielä Aperitivo italianossa, jossa oli tarjolla italialaista makkaraa ja erilaisia herkkuja, kuten myös itse tehtyä jäätelöä. Ennen tätä yritimme käydä ribseillä Arabianrannassa, mutta ne olivat myyty loppuun siinä vaiheessa kun pääsimme paikalle.
Seuraavan vuoden kävijöille ehkä antaisin vinkiksi, että kannattaa tulla aina ajoissa paikalle, olla kärsivällinen ja muistaa, että nämä eivät ole oikeita illuminaatin siunauksella toimivia ravintoloita.
Kaikenkaikkiaan mielestäni Ravintolapäivä oli aivan älyttömän hieno tapahtuma. Mahtavaa, että jotkut jaksavat järjestää tämän kaltaisia kaupunkikulttuuria elävöittäviä tapahtumia. Ruuat olivat odotetusti todella hyvää ja huomasi, että niitä oli tehty rakkaudesta ruuanlaittoon. Lisäksi täytyy kiittää, että ravintoloitsijat uhmasivat suomen alkoholilainsäädäntöä ja viiniä tai olutta oli tarjolla. Täytyy toivoa, että näitä järjestetään jatkossakin ja hyvällä mäihällä joku ravintoloitsijoista löytää kutsumuksensa ja Helsinki saa lisää pieniä mielenkiintoisia oikeita ravintoloita uhkaamaan ketjupömpöösien valtaa.
Toisaalta kun ottaa huomioon kuinka suosittu tapahtuma oli niin ei tietenkään ole yllätys, että Suomen ankeuttaja-armeija älähti. Syykin oli se ennalta-arvattavin. Huoh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti