TT (vol. IV)

Norjalaisen black metallin lisäksi syksyä piristävät myös hyvät oluet, joten viime tiistaina tuli taas käytyä pitkästä aikaa Pikkulinnussa. Seurueeseemme tuppautui mukaan myös yksinäinen Harri, jolle nörttijoukkomme käytös aiheutti suurta ihmetystä. Esimerkiksi miksi juomme 10% vahvuisia oluita arkipäivänä ja samalla räpläämme kännyköitämme. Eikö tämä ole Suomi, eikö täällä saa enää juoda alkoholia olematta sosiaalinen? Omituista.

Tässä muistiinpanot maistelluista oluista.

Koskipanimo Sipera Imperial Stout

Siperia on Tamperelaisen koskipanimon, joka pyörittää myös ravintola Plevnaa, imperial stout. Tätä saa onneksi myös Pikkulinnusta hanasta ja on tietynlaisessa klassikkoasemassa siellä. Siperia on tuoksultaan runsaan humaloitu ja hiukan appelsiininen. Maku on keskitäyteläinen, hiukan appelsiinisen hapan ja erittäin humaloitu. Vaikka virallisesti Siperia on imperial stout, muistuttaa se humalointinsa ja kevyen runkonsa johdosta enemmän india pale alea. Tämä on todella hyvä olut, kunhan vaan osaa asennoitua tähän enemmän IPAn tyylisenä, kuin löytää imperial stoutille tyypillistä suklaata ja paahdetta.

Arkadian Alkon erikoisvalikoimasta tämän viskitynnyrissä kypsytettyä versiota saa puolen litran pulloissa 18,21 euron hintaan. Hinta on melko käsittämätön ottaen huomioon, että Pikkulinnusta saa saman pullon 21 senttiä halvemmalla ja normaali siperia on 6 euroa 0,4 litran tuoppi. Siperia on sen verran hyvä olut, että olisi hienoa jos sitä pullotettaisiin iso määrä pienempiin pulloihin ja myytäisiin Alkossa noin 2-3 euron hintaan, eräänlaisena kilpailijana Koffin Portterille.

Mikkeller Santa's Little Helper 2006

Tämän oluen vuoden 2009 vuosikertaa sai viime jouluna Alkosta. Olutta kuvailtiin belgityyliseksi, josta syystä en uskaltanut ostaa sitä kuin yhden 0,75l pullon. Siinä vaiheessa kun tajusin, että Santa's Little Helper, eli saatana, on aivan loistavaa, oli se ehtinyt jo myydä alkossa loppuun. Onneksi vuoden 2010 versiota on tulossa taas tänä jouluna.

Vuoden 2006 vuosikertaa oli pikkulinnussa tarjolla. Tuoksu oli makea, kevyen hedelmäinen ja hiukan humalainen. Kypsytys oli lähes täysin onnistunut hävittämään hunajan, mutta tuonut taas tilalle monimuotoista pehmeyttä ja vaniljaa. Maku oli ehkä hiukan yllätys, belgityylinen hedelmäinen hiivaisuus oli selkeästi pinnalla, mutta taas humalointi ja makeus olivat täysin kadonneet. Alkoholia saatanassa oli 10%, joka oli melko taitavasti onnistuttu hävittämään. Tämä oli hyvää mutta on nähnyt parhaat päivänsä. Santa's Little Helper on parasta hiukan tuoreempana, jolloin herkullinen humalointi on selkeämmin esillä.

Three Floyds Behemoth

Behemoth on ameriikkalaisen Three Floyds panimon jenkkityylinen barley wine. Tuoksu on hedelmäisen jenkkihumaloitu ja eritätin maltainen. Maultaan olut muistutti enemmän double ipaa kuin varsinaisesti barley winea, mutta tämän tyylisiä monet amerikkalaiset barley winet ovat. Behemoth oli kuivahko, hedelmäinen, humaloitu ja mallasrunko oli paksu. Ihan hyvää mutta itse pidän barley wineista, jotka ovat enemmän brittityylisiä j2a makeampia.

Malmgård Häijy Markku

Toinen barley wine. Tällä kertaa suomalaiselta Malmgårdin panimolta. Edeltävään verrattuna tämä oli väriltään melko tumma ja mutta tuoksui samalla tavoin jenkkihumaloidulta kuin Behemoth. Ja kuten behemoth, muistitti tämäkin maultaa melko lailla double ipaa. Maku oli humaloitu, runsaan maltainen ja paksu. Nögne Ö #100 tuli aika lailla mieleen. Tämä oli parempi kuin Behemoth, mutta taas jäin kaipaamaan sitä makeutta.

Thomas Hardy's Ale 2005

Kun kahdesta aikasemmasta barley winesta valitin makeuden puuttumista, oli se tässä kohdallaan. Thomas Hardy's Alen tuoksu on todella makea, kevyen humaloitu ja vaniljaisen toffeinen. Maultaan tämä oli lähes täysin hiilihapoton, paksu ja herkullinen vaniljainen ja tumma toffee oli selkeästi esillä. Jälkimaku oli pitkä ja karamellisen paahteinen. Tämä oli tämän keikan selvästi paras olut ja pitää ehdottomasti muistaa myöhemminkin.