Jatketaan näissä jälkiruuissa vanukaslinjalla, sillä ne ovat varsin hyviä ja juhlallisia jälkkäreitä. Joskus itsellä lähtee vähän mopo käsistä, ja jälkiruuaksi tulee tehtyä melkoisia viritelmiä kun oikeastaan aterian päätteeksi kaipaa vain jotain simppeliä ja ylimakeaa. Tähän rakoon sopiikin loistavasti yksi klassisimmista jälkiruuista, créme brûlée eli paahtovanukas, josta Hans Välimäki sanoikin nerokkaasti:
"Créme brûlée on kuin käteinen raha, mustat vaatteet ja gin tonic - aina muodissa."Tuohon sokerikuorrutteen tekoon voi käyttää uunin grillivastusta, mutta itse olen aina tehnyt sen ehkä kaikkein cooleimmalla keittiövälineellä ikinä: Tohottimellä, eli kaasupolttimella. Sen voi ostaa vaikka Claes Ohlsonilta ja sitä voi käyttää tiukassa tilanteessa muun muassa itsepuolustukseen.
Monet maustavat créme brûléensa joko vaniljatangolla tai rosmariinilla mutta todelliset ninjat, maustavat vanukkaansa molemmilla!
Créme brûlée
2 dl kuohukermaa
1,5 dl täysmaitoa
vaniljatanko
rosmariininoksa
4-5 kananmunankeltuaista (riippuu keltuaisten koosta)
50 g sokeria (noin 3/4 dl)
Pinnalle
hiukan sokeria
Tee ensin kermamaito. Yhdistä kerma, maito, rosmariininoksa ja halkaistu vaniljatanko kattilassa. Kiehauta. Siirrä syrjään ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi puolisen tuntia.
Sekoita varovasti, esimerkiksi puuhaarukalla, keltuaiset ja sokeri tasaiseksi seokseksi. Seokseen ei saisi tulla kuplia, sillä ne tekevät kypsästä vanukasmassasta rakeisen.
Kaada kermamaito kananmuna-sokeri-seokseen koko ajan sekoitellen. Älä edelleenkään vatkaa, jotta massaan ei muodostu kuplia. Anna seoksen tekeytyä jääkaapissa parin tunnin ajan.
Poista vaniljatanko ja rosmariinin oksa. Jaa seos 4 matalaan annosvuokaan tai laakeaan uuninkestävään kahvikuppiin. Kypsennä 100-asteisessa uunissa. Neljä vanukasta kypsyy noin 45-60 minuuttia. Kypsymisaika riippuu vanukasmassan paksuudesta ja astian lämmönjohtavuudesta. Massa on kypsää, kun se hieman heiluu vuoassa, mutta ei aaltoile. Jäähdytä hyvin.
Hiukan ennen tarjoilua annostele jokaisen vanukkaan päälle ohut kerros sokeria ja paahda varovasti kaasupolttimella sokerista lasinen kuori.
Tässähän saattaisi olla mun seuraava koitos bruleesta. Edellinen meni ihan, no suoraan sanottuna uunitetuksi vaniljakeitoksi rapealla sokerikuorella... Revanssia odotellessa!
VastaaPoistaMullakin on käynyt joskus noin, joka on johtunut todennäköisesti liian vähistä keltuaisista jolloin vanukas ei ole hyytynyt riittävästi.
VastaaPoistaOnnea koitokseen.