Porin olutta ja muutamia muita

Ei, Porin olut ei tarkoita Karhua. Sitähän tehdään nykyään muutenkin Keravalla. Perinnesyistä muutenkin kannattaisin enemmän Lapin kultaa, mutta sitäkin tehdään nykyään Lahdessa Tornion sijaan ja muutenkin oikeastaan ihan sama. Silloin harvoin kuin markettilageria tulee ostettua, tulee ostettua sitä mikä on halvinta.

Porin oluella tarkoitin Porilaisen Beer Hunter's panimoravintolan oluita, joita on tällä hetkellä maisteltavana Helsingin omassa Pikkulinnussa, jossa tuli käytyä viime torstaina. Beer Hunter'sin oluista tuli maistettua kolmea, joista kahdesta vain tuli talletettua muistiinpanot. Ruisbarleywineä, folkkisvahvuista Cascade Single Hoppia ja ZPA:ta. Näiden maistettujen ja muiden vanhempien tuttavuuksien perusteella nousee Beer Hunter's ehdottomasti omaksi suosikikseni kotimaisista panimoista. Hienoa, että täälläkin on panimoita jotka jaksavat tehdä ennakkoluulottomasti aidosti erilaisia ja jännittäviä oluita.

Mufloni Ruis Barley Wine

Tuoksussa hiukan jenkkityylistä humalaa, sekä jokin jännittävä hedelmäinen haju josta oli vaikea saada kiinni, joka muistutti hiukan mansikan ja persikan sekoitusta. Maku oli vahvan humaloitu ja hiukan makea, jossa tuo sama persikkaisuus(?) toistuu. Mallasrunko oli tukeva ja toi mieleen hiukan jenkki barley winet, vaikkakaan tämä ei niin IPAmaista ollut, kuin ameriikkalaiset serkkunsa. Tuo ruis ei tässä varsinaisesti maistunut, mutta jokatapauksessa todella hyvä olut.

Mufloni Cascade Single Hop IPA

Yksi Beer Hunter'sin ideoista on ollut tehdä folkkis (eli siis 3,5% kakkosolutta, nk. folk öliä) vahvuisia vain yhtä humalalajiketta käyttäviä india pale aleja. Näitä oli hanassa cascade, citra, centennial ja mt. hood lajikkeista tehdyt ja pullossa vielä amarillo ja simcoe. Näistä paras on ilmeisesti tuo citra, mutta se oli loppu joten tyydyin sitten cascadeen.

Cascade Single Hop IPAn tuoksu oli hiukan tunkkainen, havuinen ja hiukan hedelmäinen, mutta kaikenkaikkiaan melko mieto. Maku oli voimakkaan humaloitu, joka oli lähes lambicmaisen hapan, havuinen. Humalointi oli tietyllä tapaa ilmeetön, mutta silti hyvä. Maku jäi kevyen vahvuutensa vuoksi aika ohueksi, kaipaisi mallasrunkoa taustalleen.

Tällaisina kertaoluina nämä Single Hopit jäävät vähän turhiksi. Tuon 3,5% vahvuuden tarkoituksena onkin saada humala puhtaimmin esille ilman, että maltaisuus vaikuttaisi makuun. Näistä saisi eniten irti, kun maistelisi näitä pienempiä annoksia rinnakkain muoden humalalajikkeiden kanssa. Maistoin myös kaveriltani muistaakseni simcoeta, joka oli parempaa kuin tämä, mutta sitäkin vaivasi sama ohuus.

Näiden lisäksi sitten join Mufloni ZPAn, mutta se oli illan viimeinen olut ja en viitsinyt enää kirjoittaa siitä mitään muistiinpanoja. Varsin hyvä olut se tosin oli. Suosittelen.

Ja tässä vielä nämä muut maistetut.

Pikkulintu Triple IPA (pullossa)

Tätä kerkesin jo maistamaan viimevuoden joulukuussa ja kerkesin nimetä tämän viimevuoden parhaaksi olueksi. Nyt kun tätä oli tullut pulloon hanan sijaan, niin olihan tätä pakko ottaa toisenkin kerran. Tuoksu oli voimakkaan hiukan tukkoisen humaloitu hiukan happamalla kierteellä, jossa jenkkityylinen havuisa aromi oli päällimäisenä. Maku oli todella tujakan humaloitu, jossa makeus jäi lähes täysin taustalle. Sama tukkoisuus, mikä vaivasi hajua toistui myös maussa. Se leveä hedelmäisyys ja karamellisuus ja vanilja, mikä hanaversiossa oli puuttui suurilta osin pulloversiosta, jolloin tämä jäi siihen verrattuna huomattavasti heikommaksi, vaikka tämä onkin yhä varsin hyvä olut. Täytyy toivoa, että tämä paranee kypsymisen myötä.

Great Divide Yeti Imperial Stout

Yeti Imperial Stout on Yhdysvaltojen Coloradon Denveristä kotoisin olevan Great Dividen klassinen jenkkityylinen imperial stoutin perusversio. Hinta oli muistaakseni 8 euroa 0,33 euron pullosta, mikä ei hirvittävän paha hinta ollut jenkkituotteelle. Tuoksu oli maitosuklainen ja voimakkaan paahdetun maltainen tuoden mieleen päällimäisenä kahvin aromit. Maku oli myös hiukan päälleliimatun maitosuklainen, jossa tuo kahvinen paahde dominoi jättäen muut aromit alleen. Ihan hyvä olut, mutta jotenkin omaan makuuni sopivat paremmin pehmeämmät pohjoismaiset imperial stoutit näiden yhdysvaltalaisten paahdepommien sijaan.

Great Divide Titan IPA

Saman panimon IPA. Minun teki oikeastaan tässä vaiheessa kaikkein eniten mieli jotain todella klassista jenkki-IPAa, kuten esimerkiksi AleSmithiä. Baarimikko suositteli tätä ja tämä osuikin todella hyvin tarpeeseen. Tuoksu oli metsäinen ja hedelmäisen humaloitu, jossa taustalla kevyttä ja leveää maltaan tuomaa makeutta. Maussa tuo havuinen ja hedelmäinen humala toistui keskitäyteläisen mallasrungon päällä. Pehmeää ja todella hyvää. Loisto IPA.

De Molen / Revelation Cat Triple Hop Bock

Italialaiset pienpanimot ovat viimepäivinä olleet voimakkaasti esillä suomessa. Itse en ole tainnut kuitenkaan tähän mennessä kerennyt maistamaan yhtäkään, koska ne ovat olleet melko hintavia ja arviot niistä ovat olleet vähän ristiriitaisia. Nyt kuitenkin otin suosituksesta maisteluun Hollantilaisen De Molenin yhdessä Italialaisen Revelation Catin kanssa paneman Triple Hop Bockin.

Tuoksultaan olut oli makea tuoden mieleen brittiläiset barley winet, päällimmäisinä aromeinaan mansikka, paahdettu sokeri ja vanilja. Maku oli hiivainen ja hiukan makea, mutta eniten oluessa häiritse sen todella runsas hiilihappoisuus ja vaahtoavuus. Kun kaatamisen jälkeen oluen sai asettumaan, olut suorastaan räjähti vaahdoksi suusta jolloin mausta oli todella vaikea saada kiinni. Tämä olut olisi melkein kaivannut väljähtymistä.