Nokkoskeitto

Vaikken Suomessa suostuisi Helsingin kantakaupungin ulkopuolella asumaan, niin yhdestä asiasta olen maalla (eli siis sporalinjojen ulkopuolella) asuville kateellinen, nimittäin villiyrteistä. Vaikka suurimman osan muista metsän tuotteista, kuten marjat ja sienet, saakin kauppahallista ja toreilta, niin villiyrttejä varten joutuu todellakin menemään ihan metsään. Ja helvetti kun ne ovat niin älyttömän trendikkäitä niin tuntuu, että ilman villiyrttejä jää jostain ihan paitsi. Jo viime vuonna villiyrtit olivat esillä todella monessa blogissa ja lehdessä ja tänä vuonna trendi vaan pahenee.

Luulin jo joutuvani elämään täysin ilman villiyrttejä kunnes tajusin, että ihan tästä kilometrin päästähän alkaa pitkä pläntti metsää, eli siis keskuspuisto, joka taitaa jatkua jonnekkin Vantaalle asti. Näin ollen päätinkin aloittaa villiyrtteihin tutustumisen niiden helpoimmasta päästä nokkosista, varsinkin kun vaimoni jonka työmatka pyörällä menee osittain keskuspuiston läpi oli sitten huomannut siellä suuria määriä näitä ja keräsi hiukan talteen.

Ihan putkeen hommat ei kuitenkaan mennyt, kun lähemmällä tarkastelulla nuo nokkoset paljastuivatkin sitten valkopeipiksi, joka on muuten samanlainen kuin nokkonen, mutta se ei pistele ja siinä on valkoisia vähän erinäköisiä kukkia. Maku ei myöskään ole kuulemma samanveroinen. Uudella reissulla sitten, jossa minäkin olin mukana osasimme sitten varoa valkopeippejä ja löysimme ihan aitoa kamaa. Tuplavarmistin ne vielä nokkosiksi koskemaan niihin ilman käsineitä ja ne pistelivät.

Näille olisi varmaan riittänyt huuhtelu, mutta itse ryöppäsin näitä noin 30 sekunttia miedosti suolatussa kiehuvassa vedessä. Tämän jälkeen ne oli muutenkin helpompi käsitellä ja silputa tuohon reseptiin. Otin keiton reseptin Helsingin sanomista, jossa oli varsin mielenkiintoinen ja vähän erilainen resepti nokkoskeitolle. Resepti on kait alunperin Tukholmalaisesta ravintola Cattelinista. Lisäsin vielä koristeeksi viiriäisen munia. Tuo 100 grammaa nokkosen lehtiä, mitä ohje kaipaa on sitten melkoinen määrä nokkosia. Karkeasti arvioituna ehkä noin 2-3 litraa lehtiä. Toisaalta niitä löytyy niin helposti, että tuon määrän keräämiseen menee ehkä 15 minuuttia.

Tästä on sitten hyvä lähteä etsimään löytyisikö keskuspuistosta muitakin villiyrttejä. Ketunleipiä siellä ainakin oli. Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja vois olla ihan hyvä ostos. Ainakin Carelian perusteella, hänellä luulisi osaamista löytyvän.

Nokkoskeitto

100 g nokkosia ryöpättyinä
1/2 sipulia
1 pieni purjo
pala juuriselleriä
1 tl jauhettua anista
1 tl jauhettua fenkolia
1 l liha- tai kasvislientä
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoa

Lisäksi
4 viiriäisen munaa

Ryöppää nokkoset midosti suolatussa vedessä noin 30 sekunttia. Kaada lävikköön ja anna jäähtyä. Puserra nokkoset palloksi.

Valmista pohjaliemi eli velouté. Pilko sipuli, purjo ja selleri pieneksi silpuksi. Hauduta kasviksia ja anista ja fenkolia voissa miedolla lämmöllä, kunnes ne pehmenevät. Ripottele päälle vehnäjauhot, jatka hauduttamista vielä minuutin ajan ja kaada päälle kuuma liemi. Kiehauta.

Keitä viiriäisen munia 4 minuuttia hiukan poreilevassa vedessä. Kuori ja halkaise kahtia.

Pilko nokkoset mahdollisimman pieneksi silpuksi. Sekoita ne juuri ennen tarjoilua liemeen ja kiehauta liemi. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla.

Tarjoile viiriäisen munien kanssa.