Ennen kuin varsinaisesti perustin blogini, olin leikitellyt varmaan vuoden ajan ajatuksella, että julkaisisin omia kokkailujani. Valokuvasin lähes jokaisen tekemäni ruuan ja mietin, mitä kirjoittaisin niistä. Kuitenkaan en saanut varsinaista blogin aloittamista aikaan, ennen tuota loppukevään viikonloppua. Blogin aloitus oli melko hiljainen ja vasta kunnolla aloitin kirjoittamaan syyskuussa. Sen jälkeen sitten kirjoituksia on tullutkin tasaiseen tahtiin. Olen ottanut tavoitteekseni yhden kirjoituksen päivässä, mutta todellisuus on lähempänä kolmea viikossa. Mutta tuo onkin tavoite.
Toisaalta julkaisutahtiin on vaikuttanut oman kriittisyyteni kasvaminen kirjoituksiani ja ruokiani kohtaan. Jos kokkailuni ovat olleet keskinkertaisia, en ole nähnyt pointtia kirjoittaakkaan niistä mitään. Joskus myös on jäänyt hyvä resepti kirjoittamatta, koska kuvat ovat olleet huonoja. Huonot kuvat ärsyttävät todella paljon, sillä kuvilla on suurin mahdollisuus viestittää ruuan laadusta, ja jos annos näyttää kuvassa kasalta väritöntä ja mautonta mössöä on sitä vaikea muuttaa sanoilla herkulliseksi.
Tästä syystä olenkin yrittänyt panostaa ruuan visuaaliseen ilmeeseen melko paljon ja välillä olen miettinyt, josko hankkisi kunnollisen kameran. Ruokaa kuitenkin syödään myös muilla aisteilla kuin maku- ja hajuaisteilla. Näkö- ja tuntoaistit ovat vähintään yhtä tärkeitä, ja miksei myös kuulo. Itse en esimerkiksi pysty keskittymään ruokaan jos musiikki soi liian kovalla. Toisaalta myös musiikilla on suuri vaikutus ruuanlaittoon. Empiiriset kokeilut ovat osoittaneet, että ruoka onnistuu paremmin jos kuuntelee ruuanlaiton aikana Manowaria.
Viiniarvioita aloin tekemään viime vuoden lokakuussa, joista ensimmäisenä oli Uusi Seelantilainen Te Mata Chardonnay. En vieläkään tiedä ovatko nämä kenenkään mielestä kovin mielenkiintoisia, mutta itse olen nauttinut niiden tekemisestä ja on ollut mukava etsiä viineistä ja käytetyistä rypäleistä lisätietoa, jotta saa aikaan sopivan tietopaketin. Näin omakin viinitietoisuus kasvaa. Olen myös miettinyt pitäisikö alkaa kirjoittamaan arvioita niistä oluista mitä olen juonut Pikkulinnun ulkopuolella, mutta toisaalta noita maistettuja viinejäkin on jatkuvasti 2-3 bufferissa niin saa nähdä ehdinkö laajentamaan oluisiin. Verrattuna ruokajuttuihin, nuo viinikirjoitukset vaativat kohtuupaljon aikaa ja vaivaa kun tonkii Google Translaten avulla ranskalaisten viinitilojen kammottavia www-sivuja.
Blogia perustaessani en oikeastaan lukenut yhtään muita ruokablogeja, mutta melko pian löysinkin useita eloisia kotimaisia ruokablogeja. Omat suosikkiblogini ovat Sillä sipuli ja Voisilmäpeliä, joista en ihmettele yhtään miksi ne molemmat ovat suosittuja. Monia muitakin todella hyviä lukemiani blogeja ja ruokasivuja on, joita olen sitten listannut tuohon sivun sivupalkkiin.
Toivottavasti nuo mainitsemani blogit myös jatkavat toimintaansa ja myös uusia hyviä syntyy. Vaikka nyt kyse onkin ruokablogeista niin näen, että blogeilla on nykyään todella tärkeä asema myös yhteiskunnallisina vaikuttajina ja riippumattomina tiedonlähteinä. Siinä missä nykyinen valtamedia on mielestäni epäonnistunut tehtävässään vallan kolmijaon neljäntenä vaikuttajana, on yksityisillä blogeilla mahdollisuus paikata tätä epäkohtaa. Tästä syystä Internetin avoimuus esimerkiksi on ensisijaiseen tärkeää.
Oma lukijamääräni on kasvanut pikkuhiljaa, vaikka se onkin melko vaatimaton vieläkin. Eipä sillä toisaalta ole niin väliä. Ajatus, että todella moni tuntematon lukee blogiani on hiukan pelottava ja vieläkin ahdistun hiukan tuntemattomien kommentoidessa kirjoituksiani. Toisaalta se on myös ihan mukavaa.
Luetuin kirjoitukseni on myös se eniten kommentoitu hetkellisessä vitutuksenpuuskassa kirjoitettu "Virpi Salmi on urpo". Jälkikäteen tajusin Virpin olevan trolli ja enkä jaksanut vetää hernettä nenään hänen myöhemmistä jollain lailla itseäni koskettavista urpoiluistaan lisäainesekoista tai vihreistä vaahtopäistä. Parhaimmillaanhan Virpi on ollut kirjoituksissaan täysin ristiriitainen, verratkaa esimerkiksi tätä ja tätä kirjoitusta. Kuten trolleille yleensäkin, tärkeintä ei ole olla oikeassa, vaan provosoida.
Onneksi Virpi Salmen kirjoitukset toimivat mukavana lukijamagneettina blogille. Tällä hetkellä kirjoitukseni löytyy toisena Googlella Virpi Salmea hakiessa, ja joka kerta kun Virpi Salmi avaa sanaisen trollausarkkunsa, näkyy päivittäisissä lukijamäärissäni piikki. Siihen on syy, miksi yleensä trollit toimivat anonyymisti.
Muita paljon luettuja kirjoituksia ovat olleet ohjeet hirven ulkofilee ja katajanmarjakastike, sitruunajäätelö ja yllättäen pääsiäisenä todella paljon osumia sai täytetty karitsan paahtopaisti. Nuo kaikki ovatkin todella hyviä reseptejä joten toivottavasti niistä on ollut iloa. Luotuin viiniarvio on vähemmän yllättäen vuoden viini 2010, Leyda Las Brisas Pinot Noir. Hyvää viiniä suosittelee mielellään.
Blogini tulevaisuudesta voisi nyt sen verran sanoa, että nyt kesäkauden tullessa luulen fokuksen olevan erittäin paljon tuoreissa raaka-aineissa ja grilliruuassa. Kesä tarjoaa kuitenkin aivan erilaiset mahdollisuudet ruuanlaittoon kuin niukka talvi, varsinkin jos haluaa pääosin käyttää raaka-aineina lähellä tuotettuja kauden raaka-aineita. Grillikauden kerkesin jo aloitta, ja tuskin maltan odottaa uusia perunoita sekä tuoreita kotimaisia mansikoita. Syksyllä tulen todennäköisesti intoilemaan sienistä ja saa nähdä mitä sen jälkeen.
Näihin sanoihin näihin tunnelmiin. May the force be with you.
Hyvä vuosi oli, varsinkin sapuskallisesti. :D
VastaaPoistaOlihan se Virpi Salmi -teksti nyt vaan todella viihdyttävä. :) Muutenkin mielipidejutut ovat olleet kivaa luettavaa. Varsinkin, jos aiheena on ollut jotain keskivertoa mouhualttiimpaa kuten Persut.
VastaaPoistaRuuallisesti jänskintä luettavaa mun mielestä ovat olleet sun molekyyligastronomiset kokeilusi. Ravintola-arvosteluita on myös kiva lukea. Varsinkin, jos olen itse käynyt samassa paikassa.
Hyvin menee! Jee jee! Jatka samaan malliin.
Tuli oikeestaan mieleen pari päivää sitten, et vois jatkaa noita molekyyligastronomisia kokeilujan, kun sain aika paljon hyviä ideoita silloin kun luin muutamaa blogia aiheesta, mutta sitten se jäi.
VastaaPoistaonnea vuoden bloggamisesta! löysin vast juuri tänään blogisi joten en vielä ole perehtunyt tarjontaasi...;)
VastaaPoistaKiitokset ja tervetuloa lukemaan. Sun blogi on ollutkin mulle tuttu jo muutaman kuukauden ajan :)
VastaaPoistajäin tossa vielä eilisen jälkeen miettimään asioita, ja tulin siihen tulokseen että neuvoisin tämän blogisi suhteen että sinun pitää keskittyä sun omiin juttuihisi, tarkoitan tällä että on parasta kirjoittaa siitä mistä itse on kiinnostunut, ja mistä itse pitää. blogi on kuitenkin "kuva sinusta" ja asiantuntemuksestasi. ei kannata lähteä mukaan johonkin vain sen takia että se on muotia esim villiyrtit tms, jollet itse aidosti ole niistä kiinostunut, sen näkee ja lukee selvästi rivien välistä. tee juttuja joita osaat ja jotka innostavat sinua itseäsi. mutta olet oikeassa, kuvat ovat tosi tärkeitä, ja monesti harmittaa ettei tuoksua saa mukaan! itse en innostu ollenkaan blogista jollei kuvat ole paikallaan, joten seuraan hyvin valikoivasti yhtään mitään, enemmän satunnaisesti selaan nettiä. mutta jos on hyvää asiaa voi sen julkaista huonommalla kuvalla ja vaihtaa myöhemmin parempaan. pidän blogista siksi ettei se koskaan ole valmis, sillä ei ole mitään deadlinea jolloin sen on oltava valmis, vaan sitä voi viimeistellä uudestaan ja muokata, meinaa virheitä sattuu, varsinkin tekevälle. blogi jatkuu koko ajan kehittymistä, ja se on "aina" vapaasti saatavilla. joskus vaan harmittaa kun on kirjoittanut juttua jostain asiasta josta samaan aikaan kun joku muukin on sen tehnyt...vaikka mulla taitaa olla vähän erinäkökulma kuitenkin, verrattuna "normi"ruokabloggaajaan, mää oon jo tehnyt kaikkea ja todennut miten se tehdään, ja joskus vielä oppinut omista virheistäni...ja muistan joskus mitä piti muistaa. :)
VastaaPoistaToi, että pitäis kirjottaa siitä mistä on kiinnostunut on ihan totta. Silloinkun on hyvä aihe niin tekstiä syntyy kuin itsestään. Joskus alkuaikoina tuli joistain aiheista vähän pakolla väännettyä juttua, ja se ei hirveen hyvin toiminut.
VastaaPoistaYksi asia minkä oon huomannut myös tässä vuoden varrella on se, että tietty omanlainen kirjoitustyyli on kehittynyt. Ennen tämän blogin aloittamista en ollut hirveänä kirjoittanut mitään, niin tuo on ollut ihan mukava huomata.