Café de Nopal

Viimeksi uhosin, että luovutan yrityksissäni päästä syömään tänne kaupungin ainoaan aitoon meksikolaiseen ravintolaan. Paskaa puhuin ja kävin eilen. Ja onneksi kävinkin, Café de Nopal oli niin loistava kuin mitä oli luvattukkin.

Cafe de Nopal sijaitsee Ruttopuistosta kymmenen metriä itään Lönnrotinkatu 9:ssä. Paikka on melko pieni ja asiakaspaikkoja on maksimissaan 20. Sisustus on värikkään meksikolaistyylistä, ja onnistuu juuri oikealla tavalla tasapainoilemaan kitchin ja autenttisen välillä. Katossa on värikkäitä viirejä, pöydät ovat kirkkaan päävärisiä ja seinällä on tietysti neitsyt maaria. Taustalla pauhaa koko ajan meksikolainen mariachi-musiikkia.

Vaikka tulin paikalle vain vähän lounasajan alkamisen jälkeen, oli paikka jo kohtalaisen täynnä ja jos olisin tullut muutamaa minuuttia myöhemmin en olisi välttämättä saanut enää pöytää. Cafe de Nopalissa on vain muutama yli kahden istuttavaa pöytää, joten isommalla porukalla sisään pääseminen voi olla vaikeaa.

Lounasvaihtoehtoja oli kolme erilaista, joista itse otin tostadas de borregon, eli siis rapean maissitortillan lampaan lihalla, pavuilla ja salaatilla. Olisin ottanut ruokajuomaksi olutta, mutta heillä ei ole alkoholilupaa niin jouduin cervezan tilalta tyytymään veteen. Tarjoilija varoitti kaikkia, että ruuassa kestää noin 20-30 minuuttia, mutta se ei minua haitannut. Harvoinpa sitä on kiire takas töitä tekemään.

Alkuun ennen varsinaista ruokaa tuotiin maissilastuja kahden erilaisen salsan kanssa. Toinen oli vihreä, jossa oli avokaadoa ja toinen taas punainen chipotlesalsa. Maissilastut näyttivät olevan ihan valmiskamaa, mutta nuo kastikkeet olivat aivan mahtavia. Chipotlesalsa ei ollut tavanomaiseen tapaansa makea ja tunkkainen, vaan suolainen ja raikkaan tulinen jossa tuo savuisuus pysyi tyylikkäästi taustalla. Vihreä salsa oli taas vähän miedompi, mutta yhtä herkullinen.

Pian näiden jälkeen sainkin varsinaisen ruokani ja avokaadosalsaan sain myös täydennystä, jotta pystyisin käyttämään sitä tortillojen kanssa. Tarjoilija ohjeisti syömään maissitortillat käsin, kuten Meksikossakin yleensä tehdään. Tein työtä käskettynä ja uppouduin noihin tortillan herkullisiin makuihin: Upeaa suussa hajoavaa pitkään kypsytettyä lammasta mustapapukastikkeessa, ja raikasta salaattia, johon tujakan chilin potkun toivat nuo kaksi salsaa.

Ennenkuin sorrun liikoihin ylisanoihin, joudun antamaan pienen disclaimerin, sillä meksikolainen keittiö on oma suosikkini maailman keittiöistä. Näin ollen kehuni pitää asettaa jonkinlaiseen kontekstiin. Lisäksi on huomautettava, että vaikka Cafe de Nopal olikin todella hyvä, ei se ole paras meksikolainen ravintola missä olen syönyt. Toisaalta uskon, että vaikea kenenkään on olla pitämättä Café de Nopalista, joka näkyy myös sen suosiossa. Se myös tietääkseni Suomen ainoa meksikolainen ravintola ja hoitaa hommansa niin hyvin, että ei voi kuin nostaa hattua.

Café de Nopalin omistajat taitavatkin olla ihan aidosti meksikolaisia ja se näkyikin. Sisustus oli todella räikeää, jota ei voi mitenkään sanoa varsinaisesti tyylikkääksi. Lautaset olivat punaisia muovilautasia ja musiikki pauhaa suomalaiseen tasoon verrattuna liian kovalla. Kuitenkin kaikki nämä tekevät Nopalista omalla tavallaan todella autenttisen. Syödessä oli helppo unohtaa olevansa ankeassa Suomessa ja kuvitella olevansa pienessä sivukujalla sijaitsevassa ravintolassa keskellä Meksikoa. Ainoa, mikä puuttui oli se jääkylmä cerveza, jota suomalaisbyrokraatit eivät halua minulle suoda. Sääli.