Pfaffenheim Black Tie 2008

Ranskalaisista voi olla montaa mieltä, mutta universaali lähtökohta on, että he ovat kusipäitä. Oma ensikokemukseni ranskalaisten negatiivisiin luonteenpiirteisiin tapahtui ollessani noin 8 vuotiaana vanhempieni kanssa asuntovaunumatkalla Etelä-Ranskassa. Siellä olin äitini kanssa marketin ruokajonossa, kun äitini jätti minut hetkeksi jonoon pitämään paikkaa käydessään itse hakemassa jotain unohtunutta. Siinä sitten odotin nuorena pellavapäänä AC/DC t-paidassa (musiikkimakuni oli erehtymätön jo tuolloin) yksin, kun paikalle saapuu vanhempi ranskalaispariskunta. Ja nähdessään avuttoman lapsen jonossa huomasivat he tilaisuutensa tulleen. He etuilivat! Enkä minä tietenkään osannut tehdä tilanteelle mitään. Olin siinä vaan ihmeissäni, että mitä nyt tapahtuu. Äitini tuli sitten paikalle ja ei voinut vain kuin ihmetellä heidän röyhkeyttään.

Kuva täältä.

En tiedä johtuiko tästä huonosta kokemuksesta, mutta muut mieleeni jääneet asiat Etelä-Ranskasta olivat kadut täynnä koiranpaskaa, rumat ja karvaiset ihmiset sekä liian kovakuoriset patongit. Ja hei, ihan oikeasti, kuka helvetti etuilee 8 vuotiasta lasta kaupan jonossa? Vitun ranskalaiset.

Mutta onneksi Ranskassa on Alsace. Vaikka se nykyään onkin Ranskaa, on sen historiallisest saksalaisvaikutteet niin voimakkaat, että 39% väestöstä puhuu vielä Elsassia, erästä saksan kielen murteista. Ja arvatkaa mikä on heidän perinneruokansa? Hapankaali ja makkara. Näin ollen Ranska-antipatiani eivät oikeastaan koske Alsacea, ja muutenkin muistan noilta reissulta Pohjois-Ranskan olleen huomattavasti etelää miellyttävämpää aluetta.

Alsacesta tulee myös todella hyvää viiniä. Erityisesti rieslingiä ja gewurztramineria. Saksalaisiin viineihin minun on ollut vielä hiukan vaikea päästä sisään, mutta Alsacen tyyliset kuivat rieslingit ovat lähes poikkeuksetta aina olleet vähintään "ihan hyvä" tasoa. Yleensä paljon tätä parempia. Näin ollen jos olen sokkona joutunut jonkun viinin valkoviinin valitsemaan, on tämä alue yleensä ollut kaikkein varmin valinta.

Sokkona valitsin tämänkin vuonna 1957 perustetun Alsacelaisen viinikommuuni Pfaffenheimin Black Tien vuodelta 2008, joka on sekoitus pinot grisiä (60%) ja rieslingiä (40%). Väriltään black tie on keskitumman keltainen ja hiukan vihertävä. Tuoksussa havaitsee päällimmäisenä tyylikkään tasapainoisesti klassisia rieslingin aromeja, mineraaleja, omenaa, raikasta hapokkuutta, ja taustalla taas hunajaa, nurmikkoa ja pinot grisille ominaista kukkeutta. Maku on raikas, hapokas ja leveä, jossa huomaa muun muassa mineraaleja, sitrusta, greippiä, sekä hunajaa.

Join tätä ensiksi parsan kanssa, jonka kanssa tämä ei oikein toiminut makujen laimentuessa. Mutta sen jälkeen paistetun ahvenen ja beurre blancin kanssa Black Tie oli aivan loistavaa, kuten myös pelkiltään juotuja. Lisäksi kun tämä hiukan lämpeni ja sai hengittää, maku parani entisestään. Voisin veikata tämän optimi tarjoilulämpötilaksi lähemmäs 10 astetta. Vaimoni piti tästä myös vielä itseäni enemmän. Yksi parhaista tämän vuoden puolella juomistani valkoviineistä.

Alkon linkki (tilausvalikoima): http://www.alko.fi/tuotteet/fi/931967