Ravintola Gaijin

Pari kertaa olen maininnut, kuinka Helsinki kaipaisi autenttista meksikolaista ravintolaa. Hyväksi onneksei toiveeseeni on vastattu ja viimevuonna Lönnrotin kadulle avautui Café de Nopal niminen meksikolainen ravintola, joka on kerännytkin jo suuren määrän kehuja kävijöiltään. Huonoksi onnekseni Café de Nopalin aukioloajat ovat minulle äärimmäisen paskat. Maanantaista perjantaihin 9-17 ja oikeastaan koskaan minulla ei ole lounaalla aikaa, tai jos minulla olisikin niin sitten seuraa jolla olisi aikaa ei ole.

Yritin käydä täällä jo 2.5. jolloin olin ottanut vapun vapinoihin seuraavan arkipäivän vapaaksi, mutta tietysti se oli suljettu silloin. Uudestaan yritin käydä vaimoni kanssa taas viime perjantaina, mutta tietysti se oli silloinkin kiinni ilman mitään ennakkoilmoitusta. Ehkä tämä on vinkki siitä, että Café de Nopal ei ole vaan minua varten.

Onni onnettomuudessa kuitenkin, kun olimme jo tuollapäin Helsinkiä niin vaimoni ehdotti, että kävisimme Chez Dominiquessa lounaalla, joka oli epäonneksemme täynnä, mutta matkalla huomasimme Bulevardin Namaskarin tiloihin muuttaneen Tomi Björckin ja Matti Wikbergi uuden Gaijinin. Gaijin on noiden Farangin omistajien uusi ravintola ja se hakee inspiraationsa Pohjois Aasista, eli siis Koreasta, Kiinasta ja Japanista modernilla otteella. Se sopikin perjantain lounaalle oivallisesti.

Lounaalla Gaijinissa on joko kahden ruokalajin (24 €) tai kolmen ruokalajin (29 €) kokonaisuuksia, kuten myös hintavampi kuuden ruokalajin lounas tasting menu (54 €). Päädyimme näistä tuohon kolmen ruokalajiin kokonaisuuteen, johon sai valita kolmesta alku- ja pääruokavaihtoehdosta yhden alkuruuan, yhden pääruuan ja kahdesta jälkiruokavaihtoehdosta yhden jälkiruuan.

Otimme alkuruuiksi fenkolisalaattia ja pehmeäkuorista taskurapua, sekä kaksi kappaletta vihersimpukoita soija-yuzu kastikkeella, pomelolla ja inkiväärillä. Molemmat alkuruuat olivat todella hyviä ja ne pystyi kätevästi jakamaan kahden kesken, jolloin pystyi maustelemaan molempia. Voiton alkuruuista vei nuo osterimaisesti syötävät vihersimpukat, jotka olivat koostumukseltaan ja maultaan aivan upeita. Fenkolisalaatti oli myös todella hyvää, mutta taskurapu siinä oli vähän tylsähkö.

Pääruuiksi itse otin vasikanposkea kimchi-majoneesilla ja liemellä ja vaimoni otti tulisessa liemessä tarjottua lohi-katkarapu nuudeleita. Alkuruokien tapaan pääruuat olivat todella hyviä. Oma vasikanposkeni oli todella pehmeäksi kypsennetty ja kimchi-liemi oli herkullista ja juuri sopivan tulista. Huonoin puoli pääruuassani oli vasikanposken kanssa tarjottu riisi, joka oli melko mautonta ja mitäänsanomatonta. Olisin olettanut Gaijinissa riisin olevan edes sillä tasolla, mitä se yleensä on monissa helsingin aasialaisissa ravintoloissa. Kuitenkin koska liemi ja liha olivat todella hyviä, niin ei tuo riisi niin paljoa haitannut.

Jälkiruuiksi kokeilimme molempia vaihtoehtoja, itse otin sake-mustikkasorbettia vaniljalla maustetulla limecremellä ja vaimoni otti sen toisen, "Geishan", eli jälkiruuan jonka makumaailma tuli Fazerin Geisha-suklaakonvehdeista. Itse en sorbetista hirvittävästi sakea maistanut ja muutenkin jälkiruuat noudattivat makumaailmaltaan eurooppalaisia jälkiruokaperinteitä pienellä aasialaisella vivahteella. Tämä on ollut hyväksi havaittu tapa myös muissa moderneissa aasialaisissa ravintoloissa, eikä minulla ole siitä mitään valitettavaa. Pieni makea annos kuuluu hyvän aterian loppuun, vaikkei Aasialaiset olekkaan sitä vielä ymmärtäneet. Varsinkin kun molemmat jälkiruuat olivat kuitenkin todella kauniita ja hyviä. Ainoa valituksen aihe jälkiruuissa oli, että me saimme vain lusikan avuksemme syömisessä klassisen lusikka-haarukkakombinaation sijaan. Tällä lusikalla sitten noiden hienosti rakennettujen annosten kauhominen oli vähän haastavaa.

Muutenkin palvelussa oli pientä ontumista ja parantamisen varaa. Se oli mukavaa ja rentoa, mutta vähän huolimatonta. Voi olla, että lounasaika on sen verran kiireinen, ettei ihan huipputason palveluun pysty, mutta toisaalta kun kolmesta ruokalajista velottaa saman verran lounasaikaan kuin kahden korttelin päässä sijaitsevat Chez Dominique tai Postres niin vaatimustasokin on melko korkea.

Kuitenkin näillä näytöillä uskaltaisin kokeilla Gaijinia myös illalla ja voin sitä hyvin suositella. Maut olivat todella hyvin kohdallaan ja niissä oli kivoja eksoottisia vivahteita. Luulen, että Gaijinia osaa enemmän arvostaa jos on edes jonkinverran tuntemusta Pohjois-Aasian keittiöstä, jolloin päsee paremmin ruokien makumaailmaan sisälle, mutta koska ote oli kuitenkin sen verran moderni se ei ole välttämätöntä.