Moroder Dorico Conero Riserva 2004

Siinä missä italialaiset valkoviinit ovat aiheuttaneet päänvaivaa, niin taas italialaiset punaviinit olleet suuria suosikkejani. Varsinkin brunellot ja chiantit. Tästä syystä mielenkiintoni heräsikin kun Pekka Suorsa meni uudessa Glorian Ruuassa ja Viinissä kehumaan grilliviiniksi vähän aikaan Alkoon tullutta Moroder Dorico Conero Riservaa. Mielenkiintoa myös lisäsi viinin varsin tummanpuhuva nimi kuten myös etiketin logo, joka muistuttaa tyylittelyltään 1980-luvun trash bändien logoja. Pakkohan tämän on olla hyvää.

Kuva täältä.

Moroder tulee Marchen alueelta Conero vuoren juurelta. Tila on ollut paikallaan 1700 luvun lopusta lähtien, vaikkakin se on uudistettu vuonna 1984 modernimpaan suuntaan. Silti Moroder noudattaa yhä perinteisiä metodeja viinin kasvatuksessa ja heillä kiinnitetään ympäristön suojeluun paljon huomiota. Vuonna 2010 Moroder saikin luomu sertifikaatin.

Moroder Dorico Conero Riserva on DOCG Conero Riserva viini, joka tarkoittaa muun muassa, että viinissä on oltava vähintään 85% montepulcianoa ja maksimissaan 15% sangioveseä. Moroderin tapauksessa sangioveseä ei ole käytetty yhtään, eli se on 100% montepulciano. Terästankkikäymisen jälkeen viiniä on kypsytetty 30 kuukautta tammitynnyreissä ja sen jälkeen vielä 12 kuukautta pullossa ennen julkaisua.

Väriltään Moroder Dorico Conero Riserva 2004 tasaisen tumman punainen, joka pysyy tasaisen värisenä reunoille asti. Vaikka Alko varoitti pullossa olevan sakkaa, niin loppupeleissä sitä oli todella vähän. Tuoksu oli voimakas, hapan kirsikkainen, notkea, multainen ja puinen. Maku oli voimakkaan tanniininen, happaman kirsikkainen, multainen ja pippurinen. Jälkimaku oli kuiva ja maaperäinen.

Ennakko odotukseni Moroder Doricolle olivat todella korkeat, joten pettymys tähän oli myös todella suuri. Tuo hapan kirsikkaisuus ja puinen maaperäisyys puskivat läpi todella voimakkaasti ja jättivät taakseen paljon niitä aromeja joista yleensä pidän viineissä. Mausteinen ja tuhti liharuoka hiukan pehmensivät tätä, mutta ei tämä mitenkään hirveän hyvin senkään kanssa sopinut. Ihmettelen mitä Pekka Suorsa ajatteli suositellessaan tätä grilliviiniksi.

En ole ihan varma oliko tässä korkkivika tai joku muu virhe, joka sai tämän maistumaan tältä. Arvoin tätä pitkään tätä juodessa, mutta toisaalta maku ei muistuttanut korkkivikaista ja Alkon makukuvaus noudattaa melkolailla omia havaintojani niin totesin viinin olevan kunnossa. Pitäisi melkein kokeilla uutta pulloa, jotta tämän voisi todeta mutta 23,9 euron hinta on liian kova tätä varten. Maku myös parani hiukan jälkikäteen juotuna kun viini sai hengittää.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/473507