Neljän kuohuviinin sokkomaistelu

Pari viikkoa sitten juhlimme kaverini 30-vuotispäiviä järjestämällä hänelle yllätyspäivän. Yhtenä ohjelmana oli kuohuviinien sokkomaistelu. Alunperin erään toisen kuohuviineihin erikoistuneen kaverini piti pitää tämä maistelu, mutta hänelle kävi varsin ironisesti. Lastatessaan maistelua varten Riedelin Grand Cru lasia onnistui hänen pudattamaan se lattialle. Sirpaleet tietysti levisivät ympäriinsä, jonka jälkeen hän vahingossa astui yhden sirpaleen päälle loukaten jalkansa. Jalalle nyt ei käynyt erityisen pahasti, mutta sen verran kipeä se oli, että hän oli estynyt pitämään tätä joten minä sitten toimin varamiehenä maistelussa.

Valitut neljä kuohuviiniä olivat hyvä kattaus erilaisista laadukkaista kuohuviineistä: Yksi samppanja, yksi eurooppalainen kuohuviini, yksi uuden maailman kuohuviini ja sokerina pohjalla yksi halpa klassikko. Aika pintaraapaisuksihan tällainen setti jää, mutta päällimmäinen tarkoitus kuitenkin oli pitää hauskaa, eikä pitää liian ryppyotsaista maistelua (tosin voiko koskaan alkoholin juonti olla ryppyotsaista?).

Maistelu järjestettiin siten, että etukäteen kerrottiin kuohuviinien alkuperämaat ja rypäleet, sekä hiukan taustaa tyyleistä. Tämän jälkeen järjestys arvottiin ja viinit kaadettiin yksitellen osallistujien lasiin. Viineistä tarkasteltiin ulkonäkö ja väri, tuoksu sekä maku ja näistä tehtiin muistiinpanot. Kaikkien kuohuviinien jälkeen osallistujat saivat sitten arvata, mitä olivat maistaneet ja tässä vaiheessa juodut kuohuviinit paljastettiin.

Melko ennalta-arvattavasti kaikki osasivat arvata mikä oli mitäkin, tyylien ollessa niin selkeän erilaisia. Kaikkein parhaaksi koettiin tuo samppanja. Jaetulla toisella sijalla oli eurooppalainen ja uuden maailman kuohuviini, joiden osalla oli pientä erimielisyyttä siitä, kumpi oli parempi. Halvasta ei oikein kukaan pitänyt, vaikka itse koinkin sen huomattavasti kompleksisemmaksi kuin tuon uuden maailman kuohuviinin.

Tässä omat havaintoni noista viineistä siinä järjestyksessä, kun ne tarjottiin.

Ca' del Bosco Cuvée Prestige

Ca' del Bosco on vuonna 1968 perustetu kuohuviinitila, joka sijaitsee Pohjois-Italian Franciacortassa. Franciacorta sijaitsee Lombardiasta ja sen kuohuviineille myönettiin vuonna 1995 DOCG luokitus. Luokitus määrittää, että Franciacortan kuohuviineissä on käytettävä rypäleinä chardonnayta, pinot neroa (pinot noir) ja pinot biancoa (pinot blanc), sekä kuohuviinejä on kypsytettävä vähintään 25 kuukautta, joista 18 kuukautta tulee olla pullossa hiivan kanssa.

Ca' del Bosco Cuvée Prestigessä on Ca' del Boscon vuosikerraton kuohuviini, jossa on rypäleinä käytetty DOCG säännösten mukaan chardonnayta 75%, pinot neroa 15% ja pinot biancoa 10%. Kypsytys tapahtui 8 kuukautta terässammioissa jota seurasi 28 kuukauden sakkakypsytystä hiivan kanssa. Sekoituksessa on käytetty vähintään 20% vanhempien vuosikertojen viiniä.

Kuohuviini oli väriltään vaalean keltainen pienellä limenvihreällä vivahteella. Kuplat olivat pieniä. Tuoksu oli kiwisen hedelmäinen, hiukan yrttinen ja appelsiinisen sekä hiukan greippisen sitruksinen. Maku oli keskihapokas, kevyt ja hiukan leveä, jossa päällimmäisenä maistoi kiwin hedelmäisyyden.

Ylipäänsä Ca 'del bosco oli varsin hyvä kuohuviini, joka erottui hienosti edukseen kevyen hedelmäisyytensä vuoksi. Ihan samppanjoille tämä ei kuitenkaan pärjää ohuen hapokkuutensa vuoksi, josta syystä monille kuohuviineille ominainen kitkeryys pääsi hiukan esille.

Itse pidin tästä, mutta tämä jakoi hiukan mielipiteitä muissa maistelleissa. Jos tämä olisi halvempaa ostaisin varmasti, mutta nyt tämä on hiukan liian kallista laatuunsa nähden. Hiukan täyteläisemmällä happorakenteella tämä olisi todellinen huippu.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/558057

Billecart-Salmon Brut Réserve

Billecart-Salmon on perheomisteinen vuonna 1818 perustettu samppanjatalo. Brut Réserve on heidän vuosikerraton perussamppanjansa, jossa rypäleinä on käytetty pinot meunieria 40%, chardonnayta 30% ja pinot noiria 30%.

Väriltään Billecart-Salmon Brut Réserve oli puhtaan vaalean keltaista pienillä suht harvoilla kuplilla. Tuoksu oli raikas, paahtoleipäinen, nurmikkoinen ja paahtuneen voinen. Maku oli täyteläisen hapokas, paahtoleipäinen, kuiva ja sitruunainen.

Maistetuista kuohuviineistä voiton vei odotetusti samppanja melko selkeästi. Billecart-Salmon Brut Réserve oli maultaan runsain ja täyteläisin ja selkeästi miellyttävin. Kuitenkin vaikka tämä bulkkisamppanja onkin selkeästi keskimääräistä NV samppanjaa parempi, vaivasi sitä mielestäni hiukan tylsyys. Tämä johtuu ehkä osittain siitä, että alan olla hiukan kyllästynyt näihin eri talojen bulkkisamppanjoihin. Vaikka ne kaikki ovat enemmän tai vähemmän todella hyviä, niin ne ovat myös todella samanlaisia.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/548517

Coralba Spumante

Kivana jäynänä maistelluissa oli sitten Alkon halvinta kuohuviiniä, Italialaista Coralba Spumantea. Tätä opiskelijabileistä tuttua kuohuviinien huttusta saa 5,81 euron hintaan pullollisen, tosin hinnassa täytyy ottaa huomioon, että tämä on muista kuohuviineistä poiketen vain 9,5% vahvuista.

Yritin etsiä nopeasti tästä hiukan taustatietoa, mutta vähän nihkeältä vaikutti. Suurin osa netistä löytyneistä jutuista käsitteli sitä, kuinka tällä saa halvat kännit ilman pahempaa irvistelyä. Meidän snobiköörissä tämä kyllä tuntui aiheuttavan melko paljon irvistelyä, mutta itse löysin tästä paljon hyvääkin.

Väriltään Coralba Spumante oli todella vaalean keltaista, lähes täysin läpikuultavaa. Tuoksu oli ennenkaikkea hiivainen, josta syystä tätä voisi jopa luulla suodattamattomaksi vehnäolueksi. Taustalla tuoksussa oli kuitenkin jonkin verran hedelmää ja myös mansikkaa. Maku oli makeahko, hedelmäinen ja mansikkainen.

Vaikka monet tyrmäsivätkin tämän täysin, itse olin yllättynyt siitä, ettei tämä täysin hirveää ollut. Tuoksun voimakas hiivaisuus saa varmasti monet varpailleen, mutta maku oli varsin siedettävä. Jos budjetti on tiukalla, voisin kuvitella tämän olevan varsin hyvä kumppani blandattuna appelsiinimehun kanssa. Ei tämä siis hyvää ole, mutta yllätti positiivisesti.

Ai niin, jos rypäleet kiinnostavat jotakuta niin ne ovat golden trebbiano, aromatic malvasie ja muscatel.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/008761

Taltarni Brut Taché 2009

Taltarni Vineyards on vuonna 1969 perustetu Victoriassa Austraaliassa paikkaansa pitävä kuohuviinitila. Taltarnin viinitilan omistaa Goeletin perhe, jolla on juuret Ranskan Bordeauxissa ja tämä näkyy myös Taltarnin viineissä. Kuohuviinien lisäksi Taltarni Vineyards tekee myös puna- ja valkoviinejä.

Taltarni Brut Taché 2009 on perinteisistä samppanjarypäleistä tehty rosé kuohuviini, josta nimikin taché tulee. Taché on ranskaa, ja tarkoittaa tahrattua, eli valmiiseen kuohuviiniin on sekoitettu hiukan punaviiniä, ja näin saadaan aikaan Taltarnin klassinen lohenpunainen väri. Rypälesekoitus on chardonnayta 52%, pinot noiria 40% ja pinot meunieria 8%.

Väriltään Taltarni Brut Taché on vaalean lohen punainen ja kuplat ovat keskikokoisia. Tuoksu on hapokas, nurmikkoinen ja greippinen. Maultaan viini on voimakkaan hapokas ja runsas, sekä hiukan greippinen.

Tämä kuohuviini oli oma suosikkini alle 20 euron kuohuviineistä vielä pari vuotta sitten, mutta nyt kun join tätä niin tuntui, että tuo hapokkuus vaan vyöryi yli kuin ameriikkalainen 18 renkainen rekka ja en oikein saanut mitään makuja tästä irti. Jopa tuo Spumante oli monimuotoisempaa. Ei tämä silti pahaa ollut, paljon parempaa kuin Spumante, mutta vähän yksiulotteista. Makutuloksiin saattoi tosin vaikuttaa, että olin jo juonut kolmea eri kuohuviiniä ennen tätä ja suuni oli ehtinyt turtua, tai sitten 2009 on vuosikertana heikompi  kuin aiemmat.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/580867