Katkeraa ja hapanta olutta

Turun keikkaa seuraavana päivänä tuli käytyä Pikkulinnussa, jossa oli meneillään hiukan aiemmin alkanut Bitter & Sour 2011 teemaviikot. Näillä teemaviikoilla keskitytään nimen mukaisesti kaikkein humaloituimpiin oluihin, sekä myös happamampiin, eli lambicceja löytyy india pale alejen ja imperial stouttien lisäksi.

Itse keskityin enemmän tuohon humaloituun puoleen, mutta taisin pienen tuopin Cantillonin Geuzea myös juoda välioluena. Siitä tosin ei ole mitään muistiinpanoja.

Tätä iltaa oli ihan mukava muistella, sillä nyt on lomat loppu kuten myös rahat. Elämä on synkkää.

Nøgne Ø Two Captains Double IPA

Ilman turhia empimisiä ilta alkoi Nøgne Ø:n kuninkuusluokan oluella, Two Captains Double IPA:lla. Tämä olut on Norjan kotipanemisen mestarin Jan Falvor Fjeldin voittoreseptiin perustuva Imperial/Double IPA.

Tässä punaisen ruskeassa oluessa oli ohuehko vaahto. Tuoksu oluessa oli raikkaan greippinen, havuinen ja appelsiinisen humaloitu. Maussa ensimmäisenä tuli esille todella voimakkaan greippinen ameriikkalaistyylinen humalointi, jota tuki keskipaksu karamellinen mallasrunko. Ennenkaikkea olut oli raikas ja sitruksinen vahvuudestaan huolimatta. Ei ehkä paras juomani Double IPA ja varsinkin vertailussa ehkä tämän hetken parhaaseen olueen, Nøgne Ø:n Imperial IPA:n, jää tämä kauas taakse. Silti Two Captains on todella hyvä ja kokeilemisen arvoinen olut.

Ja kun Norjasta en kyse, en aio ottaa kantaa viimepäivien Oslon tapahtumiin muuten kuin sanomalla: Juokaa norjalaista olutta, se on hyvää ja se yhdistää ihmisiä!

Olut Ratebeerissä.

Struise Mikkeller

Belgialainen De Struise Brouwers on yksi mielenkiintoisimmista belgialaisista panimoista. Panimo on belgialaisittain melko uusi, perustettu vasta 2001 ja toisin kuin perinteisten belgipanimoiden oluet, Struisen oluet muistuttavat tyyliltään enemmän modernimpia pohjoismaalaisia ja ameriikkalaisia pienpanimo-oluita, kuitenkin omalla belgialaisella tyylillään.

Tämä näkyy myös heidän yhteistyössään Tanskalaisen Mikkellerin kanssa, josta on syntynyt molempien panimoiden mukaan nimetty Struise Mikkeller (Elliot Brew) Double IPA. Tuoksussa havaitsin hedelmäistä humalaa, karamellia ja vaniljaa, sekä kevyttä hiivaisuutta. Maku oli humaloitu ja hiukan hapan, hiilihappoinen, marjainen ja kevyen makea. Taustalta havaitsi myös joulumausteita. Mallasrunko tuki hyvin oluen muita makuja.

Todella hyvää, mutta jotenkin tästä odotti vielä enemmän. Tässä oli kaikki elementit kohdillaan, mutta tuntui kuin tuo belgialaisuus ja modernimpi humalaisuus olisi hiukan taistellut keskenään tukahduttaen molempia puolia.

Olut Ratebeerissä.

Kissmeyer Stockholm Syndrom DIPA

Kissmeyer Beer & Brewing on Tanskalaisen Anders Kissmeyerin yhden miehen panimo, jonka Anders perusti sen jälkeen kun hänet irtisanottiin Nørrebro Bryghusilta vuonna 2010. Mikkellerin tavoin Kissmeyer ei omista omaa panimoa, vaan hän tekee oluet yhteistyössä muiden panimoiden kanssa. Tämä Stockholm Syndrom DIPA on pantu Sigtuna Brygghusissa.

Stockholm Syndrom oli tuoksultaan greippinen, havuinen ja katkeran humaloitu (nämä tuoksukuvaukset jäävät melko ohuiksi osista oluita, johtuen siitä, että olimme terassilla ja ulkoilmassa ei haista niin terävästi kuin sisällä). Maku oli täyteläinen ja siinä toistui myös tuoksussa ollut greippisyys, mutta myös muita hedelmiä ja hiukan makeaa mansikkaa. Mallasrunko oli paksu, mutta silti olut oli melko hiilihappoinen. Jälkimaku oli pitkä.

Ottaen huomioon, että oluen nimi on Stockholm Syndrom, onnistui tämä kyllä ihastuttamaan suoraan. Todella hyvä double IPA ja vertailussa esimerkiksi Two Captainsin kanssa, on tämä voittaja.

Olut Ratebeerissä.

North Coast Le Merle

Tänä kesänä olen intoillut paljon erilaisista saisoneista ja Pikkulinnunkin pullovalikoimaan oli tullut muutama jenkki saison. Nämä olivat erittäin mielenkiintoisia, sillä arvelin niissä yhdistyvän hienosti ameriikkalainen taito tehdä raikkaita ja humaloituja oluita kevyisiin belgialaisiin makuihin. Ikävä kyllä moni muukin oli ajatellut näin ja iso osa oli jo loppunut.

Kuitenkin tätä Kalifornialaisen North Coast Brewing Companyn Le Merleä oli. Tämä panimo oli minulle jo aiemmin tuttu heidän Alkossakin myydyn Red Seal alen, sekä Old Rasputin Imperial Stoutin perusteella, joiden perusteella odotukset Le Merlelle olivat kovat.

Tuoksultaan olut oli melko ohut (johtuen todennäköisesti ulkoilmasta), hiukan hapan ja humaloitu. Maultaan olut oli melko hiilihappoinen ja hiukan hapan, kevyen humaloitu ja taustalla oli makeutta. Olut oli selkeän belgityylinen, mutta silti raikas mutta tätä vaivasi hiukan ohuus ja liian voimakas hiilihappoisuus.

Olut Ratebeerissä

(Tässä vaiheessa aloitti jokin nahkapää ja mustalainen äänekkään sananharkan Puotilan ostarin pihalla, jota sitten seurasimme innokkaasti terassin puolelta odottaen alkaisiko nyrkitkin heilumaan. Kahden urpon pelleilyn katsominen olisi ollut loistavaa viihdettä hyvän saisonin pariksi. Tilanne kuitenkin rauhoittui itsestään.)

De Molen Hemel & Aarde

Tässä vaiheessa teki mieli imperial stouttia, johon saumaan Hollantilaisen De Molenin Hemel & Aarde osui loistavasti. Hemel & Aarde, eli siis taivas ja maa, on 9,5% vahva imperial stout, johon on käytetty skottilaisen Bruichladdich-viskitislaamon turpeisia maltaita.

Olut oli lähes täysin musta ja hiilihapoton. Tuoksu on tuhdin makea, savuinen (turpeinen?) ja vaniljainen, sekä kahvinen paahde tuoksuu myös hiukan, muttei mitenkään dominoivasti. Maku oli näinkin vahvaksi ja mustaksi olueksi yllättävän ohut, mutta silti todella täyteläinen ja paksu. Mausta löytyi muun muassa vaniljaa, tummaa suklaata ja paahteista kahvia.

Hemel & Aarde oli ihan kiva imperial stout, mutta häviää selkeästi tämän saman panimon Hel & Verdoemenisille, josta tämä oli kuin hiukan ohuempi versio.

Olut Ratebeerissä.