Ikuinen nemesikseni, tarte Tatin, josta sanotaan muuan muassa näin:
"Tarte Tatin is the second-best apple pie in the world, after Jackie’s Polish-style szarlotka (which my Aunts Jennie — I had two, one on each side of the family, both fine bakers — also used to make but called simply “apple cake”)" [NY Times]
"Uskoisin, että melkein kuka tahansa antaa anteeksi melkein mitä vain, tai ainakin on valmis neuvottelemaan, kun suussa sulaa tarte Tatinin karamellisoitunut sokeri…" [Voisilmäpeliä]
Kahdesti aikaisemmin olen yrittänyt tehdä tätä omenapiirakoiden kuningasta, kertaakaan siinä onnistumatta kunnolla. Uskoin, että tämä on melko pitkälti johtunut vääränlaisista välineistä mutta nyt minulla on uuniin mahtuva 20 cm Swiss Diamond pannu, jonka pitäisi teoriassa soveltua tarte Tatinin tekemiseen täydellisesti.
Tietenkään nyt kesällä en lähtenyt tekemään perinteistä versiota, vaan tein uusimmasta (5/2011) Glorian Ruuasta ja Viinistä vähän suolaisen tomaattisen version, mutta uskoin aiempien kokemuksieni vahvistaneen minua sen verran paljon, ettei esteitä onnistumiseen pitäisi olla.
No onnistuiko se? Vitut!
Pohjasta tuli todella hyvä ja rapea ja piirakka näytti hienolta ottaessani sen ulos uunista. Ongelma oli, että kääntäessäni torttua eivät tomaatit ja karamelli irronneet pohjan mukana vaan jäivät pannun pohjaan kiinni. Kyllähän ne sai aika helposti sieltä raaputettua irti piirakan päälle, mutta ei se enää kovin kaunis ollut.
Teknisesti mitään syytä epäonnistumiseen ei ollut. Tein muutaman jutun erilailla kuin ohjeessa, mutta ei niiden pitäisi kovin paljoa vaikuttaa. Erot olivat 2 cm halkaisijaltaan pienempi pannu, normaalit kirsikkatomaatit luumukirsikkatomaattien sijaan ja lopuksi käytin voitaikinaa lehtitaikinan sijaan.
Mutta mikä helvetti siinä on, että minä joka olen tehnyt onnistuneesti tehnyt todella haastavia reseptejä Marco Pierre Whitelta, Ferran Adriàlta, Heston Blumenthalilta ja Hans Välimäeltä ja hoitanut kunnialla jopa koettelemuksista vaikeimman, ahvenen perkaamisen, en saa yhtä helvetin piirakkaa onnistumaan.
Ja en ole ongelmani kanssa yksin, Pastanjauhantaa blogissa on myös tuskailtu tarte Tatinin vaikeuden kanssa ja luulisi siellä osaamista löytyvän.
Ehkä syy oli sitten käyttämässäni pannussa sillä voi olla, että tarte Tatin vaatii nimenomaisen tarte Tatin pannun, jota esimerkiksi Le Creuset myy, mutta vaikea uskoa. Toinen syy voi olla tietysti, että resepti on paska. Omenaversiossa painavammat omenat saattaisivat irrota pannusta helpommin painovoiman vaikutuksesta.
Tai sitten keittiön jumalat ovat vihaisia.
Kokeilen tarte Tatinia vielä (viimeisen kerran) kerran syksyllä, kun kotimaiset omenat ovat parhaimmillaan.
Kirsikkatomaattipiiras tarte Tatinin tapaan (n. 10 palaa)
20 luumukirsikkatomaattia
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
3 rkl voita
2 rkl sokeria
3 rkl pieniä leivänmuruja tai korppujauhoja
1 iso (600 g) lehtitaikinalevy
Lisäksi
1 kananmuna
Yrttiöljy
1 dl hienonnettuja yrttejä (esim. basilika ja oregano)
n. 1/2 dl oliiviöljyä
Lisäksi
1 dl parmesaani- tai pecorinolastuja
Ota lehtitaikina huoneenlämpöön sulamaan. Pane uuni lämpiämään 225 asteeseen.
Puolita tomaatit ja mausta ne suolalla ja pippurilla.
Sulata voi uuninkestävässä paistinpannussa (ø noin 22 cm). Lisää sokeri ja sekoita, kunnes se karamellisoituu. Asettele tomaatit pannuun leikkauspinta alaspäin. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele korppujauhot päälle. Ne imevät tomaateista irtoavan liian kosteuden.
Kauli taikina hieman ohuemmaksi. Leikkaa taikinasta paistinpannun kokoinen ympyrä. Nosta taikinalevy tiiviisti tomaattien päälle pannuun. Vatkaa kananmunan rakenne rikki ja voitele taikina kevyesti. paista uunin keskitasossa noin 25 min.
Sekoita yrttiöljyn ainekset keskenään. Pirskottele yrttiöljyä ja juustoa tatinin päälle ennen tarjoamista.
Vinkki! Voit paistaa ylijääneestä lehtitaikinasta vaikkapa suolaisia keksejä, yrteillä maustettuja tankoja tai pikkupasteijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti