sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Suuret oluet ja pienet panimot


Vaimoni on mökillä, jonne itse en päässyt bändihommien takia, joten otin sitten ilon irti vapaasta viikonlopusta syömällä muun muassa HK:n sinistä roquefortin ja habanerokastikkeen kera sekä pelaamalla Batman Arkham Asylumia.

Eilinen lauantai tuli kuitenkin suurilta osin omistettua oluen juomiseen. Kaverini oli pannut kaksi erää olutta ja juhlisti sitä pitämällä East Espoo India Pale Ale -festivalin Otaniemessä. Tarjolla oli kahta hänen tekemää IPAa.

Toisessa oli käytetty cascade ja sterling humalaa ja tuloksena oli jenkkityylisesti humaloitu herukkainen ja havuinen olut. Toinen taas oli Uusi Seelantilaista motueka humalalla pantu, joka sai oluen humaloinnin maistumaan enemmän limettisen hedelmäiselle. Molemmat olivat todella hyviä, varsinkin tuo motuekalla humaloitu vetää helposti vertoja monille kaupallisille IPAlle.


Tuolta matka jatkui sitten taksilla rautatientorille, jossa oli käynnissä jo useampana kesänä järjestetty Suuret oluet, pienet panimot festivaali. Suuret oluet, pienet panimot, eli tuttavallisemmin SOPP kerää suomalaiset pienpanimot yhteen aidattuun tilaan. Mielenkiintoisimmista panimoista tamperelainen Koskipanimo, tai Plevna, on ollut jo useamman vuoden tämän festivaalin parhaimmistoa, mutta tällä kertaa pidemmät korret vetivät Loviisalainen Malmgård ja Porilainen Beer Hunters joiden molempien oluet olivat aivan mahtavia.

Beer Huntersilta tuli maistettua Tummaa Intiaanipässiä, joka oli voimakkaasti humaloitu tumma olut ja porisphere kiljua, joka oli myös humaloitu mutta pehmeä. Beer Huntersin mielenkiintoisimmat oluet, Mufloni CCCCC double IPA ja Nasty Suicide imperial stout olivat ikävä kyllä molemmat loppu.

Malmgårdilta taas join Huvila Black Door H.O.D.A:n joka oli raikkaasti humaloitu IPA. Myös yksi tuopillinen Lammin sahtia tuli juotua ja on hienoa, että perinteisempikin suomalainen olutkulttuuri oli edustettuna.

Lisäksi yhdestä kojusta sai chili con kyyttöä. Hyvää.


Yksi asia mistä joutuu antamaan järjestäjille todella negatiivista palautetta, on lähes täydellinen vesitarjoilun puute. Kun ulkona aurinko porottaa ja lämpöä on lähemmäs 25 astetta olisi mukava, että vettä saisi muualtakin kuin kahdesta kojusta pullotettuna 2,5 euron hintaan.

Mutta jokatapauksessa näiden oluiden jälkeen ei voi kuin todeta, että kaikesta valtiovallan vastustuksesta huolimatta suomalainen olutkulttuuri on kehittynyt vuosi vuodelta parempaan suuntaan. Suomesta alkaa pikkuhiljaa tulla muiden pohjoismaiden kaltainen pienpanimoiden raskassarjalainen, vaikka suomalaisilla panimoilla ei varmasti ole helppoa. Verotus ja hinnoittelupolitiikka ei tue parempien oluiden juontia ja ainoa tapa saada yli 4,8% (eli niitä parhaita) oluita myyntiin on yrittää saada ne Alkoon.

Itse tapahtumanahan SOPP on myös jonkinlainen alkoholilainsäädännön ja hyvän olutfestivaalin kompromissi. Alue on todella rumasti aidattu keskelle rautatientoria ja kävijöiden määrä on rankasti rajattu. Sinänsähän rajattu kävijämäärä oli siinä mielessä ihan kiva, että olutta sai tuoppiin ilman odottelua, mutta toisaalta kun sisälle joutui jonottamaan 45 minuuttia joutui hiukan miettimään tämän järkevyyttä. Ehkä joskus rakas kepulaissosiaalidemokraattinen illuminaattimme ymmärtää, että totalitaristinen alkoholikultturi ja laatuoluiden kuiviin verottaminen ei aja kenenkään etua.

Viime päivinä tosin päättäjämme ovat alkoholin juonnin vaikeuttamisen sijaan keskittyneet yrittämään rajoittaa anonymiteettiä Internetissä. Tätä idioottimaisuutta on ehtinyt ehdottaa muun muassa jo Eva Biaudet ja ulkoministerimme Erkki Tuomioja. Myös Hesarin pääkirjoituksissa ja kolumneissa on useampaan otteeseen väläytetty tätä.

Itse näin anonyyminä blogaajana vastustan kaikkia vaatimuksia rajoittaa vapautta esiintyä Internetissä nimettömänä. Mielestäni oikeus pystyä ilmaisemaan mielipiteensä anonyymisti, on kyse sitten sanomalehdestä, nettifoorumista tai ruokablogista, pitäisi kirjoittaa sekä suomen perustuslakiin, että lisätä YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Näin ollen yritykset rajoittaa tätä oikeutta olisivat huomattavasti vaikeampia, eikä tarvitsisi aina yrittää perustella kuinka anonymiteetin rajoittaminen 1) loukkaa ihmis- ja sananvapausoikeuksia, 2) on epädemokraattista ja 3) on (onneksi) lähestulkoon mahdotonta toteuttaa teknisesti.

Ymmärrän kyllä, miksi jotkut ovat huolestuineita siitä keskustelusta, mitä Internetissä käydään, mutta oikea ratkaisu ei ole poistaa tai kieltää ongelman näkyviä oireita vaan puuttua itse ongelmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti