Ravintola Zinnkeller

Kruunuhaassa jo 30 vuotta sijainneessa saksalaisessa Ravintola Zinnkellerissä minun on pitänyt käydä jo pidemmän aikaa, mutta koskaan en ole eksynyt paikalle. Ehkä siitä syystä, että Kruunuhaka on keskeisestä sijainnistaan huolimatta vähän syrjässä ja kun ei siellä asu ei siellä tule käytyä. Nyt kuitenkin kävin anoppini, hänen miehensä, vaimoni ja hänen siskonsa kanssa täällä tarkastamassa millaista kolmannen valtakunnan ruokaa Helsingistä saa.

Keskiviikkoiltana paikka oli melko hiljainen, vaikka muutama asiakas paikalla olikin sekä yksi suurempi japanilainen turistiryhmä. Paikka on sisustettu melko klassiseen oluttupatyyliin ja 30 vuotinen historia näkyy selkeästi monena seinälle kertyneenä muistoja ja myös pienenä kuluneena nuhjuisuutena.

Otimme alkuruuaksi koko seurueelle viidelle jaettuna kaksi annosta currywurstia. Mukava tarjoilija hoiti hienosti hiukan säätöä vaativan tilauksen ja saimme viisi pientä lautasta, sekä makkarat kastikkeineen yhdelle isolle lautaselle laitettuna ja ranskalaiset perunat toiselle. Currywurstit olivat hyviä, mutta en tiedä miten ne suhtautuvat aitoon. Tosin aito on ilmeisesti parhaimmillaan bratwurstia, jonka päälle on laitettu ketsuppia ja curryjauhetta, niin vähän hienostuneempaa tämä oli.

Ravintolassa saksalaiset erikoisuudet oli nimetty eri saksan osavaltioiden mukaan. Minä otin pääruuaksi Niedersachsenin, eli eisbeiniksi kutsutun keitetyn sianpotkan hapankaalin ja perunoiden kanssa. Sianpotka oli herkullinen, joskin varsin rasvainen, mutta mitä muuta voi sianpotkalta odottaa. Mukana tarjottu herkullinen hapankaali vain korosti tätä klassista yhdistelmää. Toisena lisukkeena toimineet keitetyt ja kuoritut perunat olivat melko turhia ja jätin ne yhtä lukuunottamatta syömättä. Muita lisukkeita ei ollut, joten annos oli hyvästä mausta huolimatta liiallisen karu. Jotain vihreää, esimerkiksi suolakurkkuja tämä olisi kaivannut ja keitetyt perunat olisi voinut korvata esimerkiksi perunasalaatilla tai ranskalaisilla. Lisäksi koska tuossa potkassa on hyvät määrät siannahkaa ja läskiä, olisi sitä ollut kiva syödä esimerkiksi leivän kanssa.

Sama annoksen karuus vaivasi myös vaimoni "Hessen" annosta, jossa oli makkara, siankylkeä ja leberkäseä, eli jonkinlaista murekemaista sianlihaa. Perusteet olivat tässäkin kunnossa, mutta lisukkeet olivat liian yksinkertaiset ja karut.

Jälkkäriksi otin omenakakkua ja vaniljakastiketta. Se oli ihan ok tasoa, mutta olisin toivonut hiukan kirpeämpää omenaisuutta. Nyt kakku vaniljakastikkeineen oli liian mauton.

Juomapuolella olutosasto oli varsin hyvä ja monipuolinen ja viinipuolikin teknisesti oli ihan ok. Hyviä saksalaisia viinejä oli ihan riittävästi tarjolla, mutta ne tarjoiltiin liian lämpiminä ja viinilasit eivät edustaneet ihan nykystandardia.

Zinnkeller on ehkä jäänyt ruuiltaan ja yleisilmeiltään jonnekkin 1990-luvun puolelle, joten se kaipaisi pientä kasvojenkohotusta, jotta se pärjäisi tämän päivän nopeasti kehittyvässä ravintolamaailmassa. Zinnkellerin vieressä asiakkasita kuitenkin kilpailee perinteinen Kolme kruunua ja lyhyen kävelymatkan päästä löytyy Kuurna ja Luomo. Toisaalta hyviä saksalaisia ravintoloita ei taida Helsingissä montaa olla, joten aina tällaiselle tilausta on.

(Pahoittelut vähän omituisista kuvista, kokeilin iPhoneni uusia kuvanmuokkausominaisuuksia ruokakuviin.)