Biff Rydberg ja Alcaselainen sinappikastike

Biff Rydberg on ruotsalainen klassikkoruoka, joka on käytännössä pyttipannun hienostuneempi versio. Biff Rydberg, eli rydäri tehdään yleensä naudan sisä- tai ulkofileestä ja ainesosat tarjoillaan monesti erillään lautasella, vaikkakin joissain ohjeissa peruna, sipuli ja naudanliha on myös sekoitettu keskenään enemmän pyttipannumaisesti. Itse olen syönyt Biff Rydbergiä Tukholmassa olutravintola Oliver Twistissä, jota voin suositella kenelle tahansa ruotsalaisesta bistroruuasta ja hyvästä oluesta pitävälle kulinaristille.

Tuo Oliver Twist visiitti oli myös siitä syystä varsin hauska, että snobiseurueemme oluiden maistelun, lähtöajan väärin tulkitsemisen ja kävelymatkan pituuden aliarvioinnin johdosta onnistuimme myöhästymään paluulaivasta. Siinä vaiheessa kun pääsimme terminaaliin Viking Linen Mariella lipui hitaasti irti laiturista. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, kiitos Viking Linen hyvän palvelun. Saimme ilman lisähintaa vaihdettua lippumme ja pääsimme bussilla Kapellskärin ja lautalla Marianhaminaan, josta kerkesimme vielä omaan laivamme kyytiin. Onni onnettomuudessa ja olisihan se ollut suurempi katastrofi jos emme olisi antaneet Närke kaggen stormaktsporterin lämmetä sopivan asteiseksi ennen juomista.

Tämä resepti on aika perinteinen rydäriohje, mutta kun yleensä rydbergin kanssa tarjotaan sinappia ja kananmunankeltuainen keksin korvata ne sinappisella emulsiokastikkeella, joka mielestäni sopii tähän oikein hyvin. Mutta ilman kastikettakin tämän voi hyvin tehdä ja tarjoaa sen tilalla kananmunankeltuaisen per ruokailija ja dijonin sinappia. Kastikkeen resepti on otettu alunperin Michel Rouxin Sauces -kirjasta.

Biff Rydberg ja Alcaselainen sinappikastike

600 g naudan sisä- tai ulkofileetä
800 g perunaa
1 iso sipuli
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl + 1 rkl voita
1 rkl rypsiöljyä

Kastikkeeseen
2 rkl kylmää vettä
1/2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 tl valkopippuria
2 kananmunan keltuaista
125 g kirkastettua voita
1/2 rkl sitruunamehua
1/2 rkl piparjuurta raastettuna
1 rkl sinappia
suolaa

Lisäksi
2 suolakurkkua

Laita paksupohjaiseen pieneen kasariin vesi, viinietikka ja valkopippuri. Keitä kokoon noin kunnes jäljellä on noin 2/3 nesteestä. Siirrä sivuun ja anna jäähtyä.

Hienonna sipuli, ja kuori ja leikkaa peruna noin 1,5 cm kokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna paistinpannulla oliiviöljy ja kuulota sipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia, mutta älä ruskista.

Ota sipulit talteen esimerkiksi lautaselle. Kuumenna 1 rkl voita samalla paistinpannulla ja paista perunoita siinä, kunnes ne ovat pehmeitä ja pinnalta hiukan ruskistuneita. Sekoita sipulit joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla ja pidä lämpimänä.

Sekoita kokoonkeitetyn etikansekaan kananmunan keltuaiset. Siirrä kattila takaisin levylle ja lämmitä varovasti samanaikaan vatkaten kunnes keltuainen alkaa hyytymään, tähän menee noin 8-10 minuuttia. Älä anna kuitenkaan kastikkeen lämpötilan nousta yli 65 C asteen. Ota kattila pois levyltä ja sekoita joukkoon kirkastettu voi pieni määrä kerrallaan samanaikaisesti vatkaten.

Kun voi on sekoittunut, mausta kastike sitruunamehulla, piparjuurella, sinapilla ja suolalla.

Leikkaa filee noin 3 cm kokoisiksi kuutioiksi. Paista kuutioita voin ja rypsiöljyn seoksessa pari minuuttia niin, että pinta saa kauniin värin mutta filee jää sisältä vielä mediumiksi. Siirrä lämmitetylle lautaselle, mausta suolalla ja pippurilla ja anna vetäytyä peitettynä pari minuuttia.

Tarjoile liha perunoiden, kastikkeen ja suolakurkkujen kanssa.

Nyt kun tein tätä, niin lihaa olisi saanut olla hiukan runsaammin, joten lisäsin sen määrää reseptiin. Jos ihmettelette, miksi tähän tulee käyttää kolmea erilaista rasvaa, niin siitä yksinkertaisesta syystä, että sipulit maistuvat parhaalta kun ne paistaa oliiviöljyssä, perunat parhaalta voissa paistettuna ja pihvi voin ja miedon makuisen rypsiöljyn kanssa.

Alsacelainen sinappikastike on käytännössä hollandaisekastike, joka on vain maustettu piparjuurella ja sinapilla. Sitä tehdessä täytyy olla varovainen, ettei kastike juoksetu. Kuitenkin jos näin käy (niinkuin itsellä tällä kertaa kävi), niin kastikkeen saa pelastettua vatkaamalla juoksettunut kastike uuteen kananmunan keltuaiseen.

Alkon jouluoluet

Saako aloittaa jo joulun jännäämisen? Saa, sillä Alkon jouluoluet tuli myyntiin tällä viikolla! Olutopas.infon Seppo Äyräväinen kävi läpi oluet jo melko tyhjentävästi blogissaan, joten en ala itse käymään kaikkia oluita läpi.

Ylipäänsä tämän vuoden jouluoluiden valikoima on poikkeuksellisen kattava ja hyvä, joten kiitokset siitä Alkolle. Tietenkin voisin jupista jotain huomattavasti laajemmasta Systembolagetin vastaavasta, mutta ehkä näin joulun alla jätän sen tekemättä.

Omat suosikkini jouluoluista ovat nämä:

• Mikkeller Santa's Little Helper 2010. Tämän vuoden 2006 vuosikertaa käsittelin jo täällä. Santa's Little Helper on ehdottomasti suosikkini näistä oluista, tosin pullokoko on hiukan ongelmallinen. Mausteinen ja voimakkaasti humaloitu ale.
• Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock.Perusvalikoimassa olevan miedomman Märzenin isoveli. Saksalainen loistava savuolut ja eräänlainen jouluolutklassikko, jota tuotetaan saksassa lokakuusta joulukuuhun.
• Anchor Christmas Ale. San Franciscolaisen Anchorin jouluolut. Tämä on ilmeisesti aika joulumausteinen, muttei kuitenkaan mitenkään överi. En ole tätä itse aiemmin juonut, mutta ehdottoman mielenkiintoinen.
• La Chouffe. Vaikka tämän etiketissä onkin tonttu, ei tämä ole mikään jouluolut. Alko vaan sattuu tuomaan tätä aina jouluksi myyntiin. Tätäkään en ole aiemmin juonut, mutta tätä on kehuttu niin paljon, että pitää tänä vuonna ottaa kokeiluun. Belgioluiden kanssa joutuu aina olemaan varovainen, jotkut ovat todella hyviä ja jotkut taas liian vahvan hiivaisia ja voimakkaita. Näitä oluita tulee kutsuttua belgivehkeiksi, koska ne ovat niin sanotusti vehkeen makuisia.
• La Roulles Tripple. Belgitrippel. Tästäkään ei etukäteen mitään hajua, mutta on saanut runsaasti kehuja. Siinä missä La Chouffe on vaaleana olueana vielä melko varma veto, voi tämä olla enemmän juuri sitä belgivehjettä. Mutta ainakin yksi pullo pitää hankkia, jottei mene täysin ohi.
• Arctic Circle Ale. Suomalaisen Malmgårdin voimakkaasti humaloitu katajanmarjoilla maustettu olut. Myöskin tuntematon, mutta ehdottoman mielenkiintoinen. Hienoa, että suomessa uskalletaan tehdä tämänkaltaisia oluita, vaikka tämä on ilmeisesti alunperin tehty USA:n markkinoille.
• Nøgne Ø Special Holiday Ale. Norjalaisen Nøgne Ø:n ja Amerikkalaisten Stone- ja Jolly Pumpkin Brewingin yhteistyön tulos. Tätä maistoin viime joulun aikoihin Pikkulinnussa ja muistan olleeni vähän pettynyt tähän. Ei tämä pahaa ollut, mutta odotin jotenkin enemmän noiden panimoiden nimien perusteella jotain runsaan humaloitua ja maltaista makupommia. Nyt kun tietää, mitä odottaa voi tähän suhtautua objektiivisemmin.

Aiemmin linkkaamassani Seppo Äyräväisen blogissa oli arvioitu näiden loppumisaikaa Alkosta. Ottamatta tarkemmin kantaa siihen, voin itse suositella kaikkien jouluoluiden kohdalla suosikkien hankkimista jo marraskuun puolella. Silloin ei ainakaan omat suosikit ehdi loppua, niinkuin itsellä kävi viime vuonna Santa's Little Helperin 2009:n kanssa.

Kuva täältä

Italialaistyylinen lihamureke

Bongasin tämän lihamurekkeen ohjeen New York Timesin Dining & Wine -sivuilta, joilla on usein hyviä reseptejä ja ruokajuttuja. Sivuilla lihamurekereseptin nimi oli fancy meatloaf. Itse nimesin sen italialaistyyliseksi, sillä hieno lihamureke kuulostaa tyhmältä. Italialaistyylisen tästä tekee parmesanin, sitruunan ja persiljan yhdistelmä.

Tein tämän nyt kolmatta kertaa ja mureke on todella herkullinen varsinkin nyt syksyllä sienirisoton kanssa. Tässä ohje sellaisena, kuin itse tein sen.

Italialaistyylinen lihamureke

800 g naudan jauhelihaa
siivu italialaisen leipää, revittynä paloiksi ja reunat poistettuna
2 dl maitoa
2 kananmunaa
100 g pekonia tai pancettaa hienonnettuna
1,5 dl parmesaania raastettuna
1 dl persiljasilppua
2 tl sitruunaraastetta
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
2 dl valkoviiniä

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Liota leipää maidossa 10 minuuttia.

Sekoita kulhossa jauheliha, pekoni (tai pancetta), parmesaani, persilja ja sitruunaraaste. Mausta suolalla ja pippurilla. Purista leivästä ylimääräinen maito pois ja sekoita lihan joukkoon. Jatka sekoittamista kunnes massa on sekoittunut tasaiseksi, mutta varo ettet sekoita liikaa. Siirrä liha leikkuulaudalle ja muotoile noin 25 cm pitkäksi ja 10 cm leveäksi murekkeeksi.

Lämmitä öljy ja voi suuressa paistinpannussa. Paista mureketta kuumalla pannulla kunnes pinta ruskistuu ja karamellisoituu noin 3 minuuttia. Käännä mureke varovasti ja paista toista puolta samanverran. Siirrä mureke uunivuokaan.

Kaada valkoviini paistinpannulle ja deglaseeraa pannuun tarttuneet palaset. Kaada valkoviini paistinpannulta murekkeen päälle uunivuokaan. Laita lihalämpömittari murekkeen paksuimpaan kohtaan ja siirrä uuniin.

Paista uunissa kunnes murekkeen sisälämpötila on 65 astetta, noin 25 minuuttia. Lusikoi välillä lientä murekkeen päälle paistumisen aikana. Kun mureke on kypsä, nosta se pois uunista ja kääri folioon vetäytymään noin 10 minuutiksi.

Uunivuokaan jäljelle jäänyt liemi on erittäin hyvän makuista ja siitä kannattaa keittää kastike murekkeelle, esimerkiksi suurustamalla ja lisäämällä kermaa ja mausteita.

Mureke oli jälleen erittäin hyvin onnistunut. Sienirisottoon en ollut aivan tyytyväinen, joten en laita sen ohjetta tänne. Suoriltaan en osaa sanoa mikä siinä oli vikana, mutta siitä puuttui joitain. Voi olla, että oma vaatimustasoni sienirisotolle nousi Ravintola Luomon risoton jälkeen niin korkealle tasolle, ettei sitä aivan helpolla saavuteta. Pitää jatkaa risottokokeiluja ja raportoida niitä tänne.

Fonte do Beco 2008

Fonte do Beco taitaa olla ensimmäinen juomani portugalilainen viini, jos portviinejä ei lasketa. Portugali on ollut viimeaikoina melko trendikäs viinimaana ja esillä monissa viinilehdissä. Itse hankin jo aikaisemmin Arkadian Alkon erikoisvalikoimaan tullutta Redoma Tinto 2007:ä, mutta se odottaa vielä kellarissa tilaisuuttaan.

Fonte do Beco on valmistettu castellão rypäleestä, joka tunnetaan myös nimellä periquita ja joão de santarém. Wikipedian mukaan tämä rypäle tuottaa voimakkaan tanniinisia viinejä, mutta tämän viinin kohdalla se ei pitänyt paikkaansa.

Väriltään viini oli hailakan tumman punainen. Tuoksu viinissä oli melko mitäänsanomaton, en oikeen muuten osaa kuvailla sitä kuin, että punaviinille tuoksui. Maku oli kuitenkin erittäin miellyttävä ja sisälsi mustia viinimarjoja sekä kevyttä tanniinisuutta. Jälkimaku oli hiukan makea.

Tämä toimi juomana siansorkkien kanssa, sillä brittiläistyyliseen ruokaan sopii tietääkseni portugalilaiset viinit hyvin. Tähän viiniin päädyin Alkon myyjän suosituksesta ja Fonte do Beco  2008 oli todella hyvää, vaikka tuoksu olikin melko tylsä. 8,96 euron hintaan hinta-laatusuhde on tässä kohdillaan. Voisin kuvitella makujensa puolesta tämän viinin sopivan myös esimerkiksi joulupöytään kinkun pariksi.

Kuva Alkon sivuilta: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/005393

Baron-Fuenté Grande Réserve Brut

Tätä samppanjaa tuli juotua Créme Ninonin kanssa. Kun syöjiä oli vain kaksi niin pienempi 0,375 litran pullo on sopiva ja hintakaan tällä ei ole kovin paha, 13,98 euroa. Tässä samppanjassa on poikkeuksellisesti pinot meunier hallitseva rypäle 60% osuudellaan. Chardonnayta on 30% ja pinot noiria 10%.

Baron-Fuenté Grande Réserve Brut on väriltään vaaleahko ja tuoksultaan paahtoleipäinen, voinen ja hedelmäinen. Maku on myös voimaisen leveä, runsaan hedelmäinen ja viikunainen jälkimaultaan. Samppanjaksi tämä oli keskihapokas.

Kaiken kaikkiaan Baron-Fuenté Grande Réserve Brut on todella hyvä samppanja ja voittaa monet kalliimmat bulkkisamppanjat, esimerkiksi aikaisemmin arvostellun Veuve Clicquot Brutin. Yleensä alkon 0,375 litran pullojen valikoima on melko huono, mutta tämä on miellyttävä poikkeus.

Kuva Alkon sivuilta: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/564344

Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä 2010

Viikonloppuna tuli käytyä Messukeskuksen Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä messuilla. Nämä messut olivat ensimmäiset lajiaan itselleni ja edeltävän kerran kun vierailin messukeskuksessa olin järjestyksenvalvojana yhdessä keskuksen anniskeluravintoloissa moottoripyörämessuilla. Se oli varsin miellyttävä kokemus ja messuvieraat olivat mukavaa sakkia. Eräskin pääosin niskasta muodostuva motoristi halusi silloin tehdä tuttavuutta kanssani: "Ootsä nostanu rautaa?" hän kysyi. "En." vastasin. "No sen kyllä huomaa, höhöhöhö."

Ruoka ja viinimessuilla kävijät näyttivät kuitenkin olevan hiukan sofistikoituneempaa sakkia, eivätkä samaan aikaan olleet kirja- ja musiikkimessut näytänneet haittaavan. Hipsterit pysyivät piilossa. Messuilla oli esitteillä monenmoista erilaista ruokaa ja keittiötarviketta ja aikaa minulla vierähti yli viisi tuntia maistellen erilaisia näytteitä, viinejä ja puhuen eri näytteilleasettajien kanssa heidän tuotteistaan.

Mukaan tarttui myös kaikenlaista. Ostin mm. puolen kilon lohkareen parmesaania, juustoportin vuohen gruyereä, oliiviöljyä, Forsmannin teetä ja Hakaniemen Hallissakin vaikuttavan Deli Delin myymää lakritsihilloa. Enemmänkin olisi voinut ostaa kaikkea herkullista, mutta oli vaikea keksiä mihin joitain myytäviä tuotteita käyttäisi. Esimerkiksi Poppamiehellä oli todella hyvää jalapeno-serrano sinappia myynnissä, mutta mihin sitä käyttäisi?

Yhdet mielenkiintoisimmista myytävistä tuotteista oli ZenGrown ja kilpailevan Indoor gardenin yrttiruukut, joihin kaupasta ostetut yrttiruukut voi laittaa jatkamaan kasvamistaan vesiviljelmässä. Olin todella lähellä, etten ostanut 99 euroa maksavaa Indoor gardenin ruukkua mutta ongelmana on, että tätä on vaikea saada sopimaan nätisti sisustukseen. Pitää katsoa, jos nämä saisi sijoitettua johonkin nättiin koriin niin pitää hommata.

Viinipuoli oli about niin kiva kuin mitä Suomen alkoholilainsäädännön puitteissa on mahdollista. Lapsiahan tänne puolelle ei päässyt, joka varmasti monta lapsien kanssa tullutta harmitti. Lisäksi olisi ollut kiva jos ruokapuoli olisi ollut yhdistetty viinipuoleen. Viinejä edusti pääosin maahantuojat ja osa heidän messuille rekrytyistä avustajista ei tuntunut tietävän myydyistä viineistä kovinkaan paljoa. Kysyin esimerkiksi kahden portviinin eroa, ja vastaus oli suurinpiirtein "Ööö no emmätiiä jotku on sanonu et tää on niinku parempaa isommissa määrin ja tää taas vähemmissä, ootas mä luen tästä esitteestä mitä tästä sanotaan." Onneksi joillain tiskeillä satuin osumaan selkeästi asiantuntevamman maahantuojan kanssa, joka oli myös aidosti innostunut edustamistaan viineistään ja osasi kertoa niistä paljon.

Tässä lyhyet muistiinpanot niistä viineistä mitä maistoin:

Le Colture Prosecco Superiore di Cartizze Spumante D.O.C: Erittäin hyvä prosecco. Tuoksultaan hiukan makean hedelmäinen ja raikas. Maussa myös taustalla kevyttä hedelmäistä makeutta, mutta sopivasti tasapainossa hapokkuuden kanssa. Tätä ei taida Alkosta saada ja edustaja näytti hiukan nyrpeältä kun yritin tiedustella tätä. Ilmeisesti Alkon kanssa on hiukan vaikeuksia. Edustaja: Le Colture

Zuccardi Serie A Torrontés: Argentiinalaisen Zuccardin Torrontés, joka oli tuoksultaan kukkea ja sitrusmainen. Maultaan melko kevyt mutta miellyttävä valkoviini jota saa Alkosta. Sopii varmaan parhaiten nautiskeluun ja ruokiin joihin kevyempi valkoviini sopii. Esimerkiksi aasialaiset ruuat voisivat olla sopivia. Eustaja: Viinimaa.fi

Nederburg Edelrood 2008: Etelä-Afrikkalainen cabernet sauvignonin ja merlotin sekoitus. Tästä en kerennyt mitään erityisen kummoisia muistiinpanoja tehdä, mutta oli myös melko mitäänsanomaton punaviini. Tätäkin saa Alkosta. Viinimaa.fi

Zuccardi Zeta Malbec Tempranillo 2003: Tämä on taas Argentinalaisen Zuccardin lippulaiva tuote. Halusin maistaa tätä kun eräs tuttavani oli kehunut tämän edeltävää vuosikertaa parhaaksi viiniksi mitä oli maistanut. Tuoksultaan tämä oli marjainen ja hiukan tanniininen. Maultaan runsas ja suht terävän tanniininen. Jälkimaku oli keskipitkä ja pippurinen. Tätä saa Alkon tilausvalikoimasta ja luulen, että minun pitää hamstrata tätä pari pulloa. Edustaja: Viinimaa.fi

Sancerre Domaine Franck Millet: Sauvignon Blanc jonka nautin messuilta ostettujen ostereiden kanssa. Erittäin sitruunainen, omenainen ja aromikas. Hieno sauvignon blanc. Tätä saa Alkon tilausvalikoimasta. Edustaja: K-Wines

Chateau Carsin Liquoreux 2000: Ranskalainen Bordeauxin Semillonista tehty jälkiruokaviini. Tämä oli runsaan hedelmäinen ja jalohomeinen. Jälkiruokaviinitietämykseni on melko heikkoa, joten en osaa sanoa oliko tämä lajissaan erityisen hyvä tai huono, mutta itseäni ainakin maku miellytti. Mutta toisaalta pidän kaikesta makeasta. Edustaja: Chateau Carsin

Pacific Rim Framboise: Amerikkalainen vadelmista tehty 16,5% erittäin makea hedelmäviini. Tuoksultaan ja maultaan tämä on todella runsaan vadelmainen. Kävisi melkein jäätelön kanssa itsessään kastikkeena. Pientä miellyttävää portviinimäistä terävyyttä tässä kuitenkin kuitenkin. Tämä on kait tulossa lähiaikoina Alkoonkin. Tämä on hieno jälkiruokaviini, mutta varauksella. Edustaja: Vindirekt

Dow's Port 2005: Punaviininen ja tanniininen, hiukan makea tuoksu. Maultaan makeahko ja runsaan mansikkainen, pitkä ja runsas jälkimaku. En oikeastaan tiedä portviineistä mitään, mutta tämä oli hyvää. Pitäisi tutustua portviineihin enemmänkin. Edustaja: Winestate

Messujen jälkeen oli melko pää pyörällä kaiken informaation ja mainostuksen jälkeen. Kuitenkin kivat messut ja pitää ehdottomasti mennä ensi vuonnakin. Pyörähdin myös poistuessani musiikkimessujen puolella kuolaamassa Gibsoneita ja Fendereitä. Siellä näin "taiteilija" Loiron ja Linda Lampeniuksen. Loiro oli yhtä ällöttävä kuin aina ja Linda ei soittanut viulua kyykyssä. Tylsää.

Maa-artisokkakeitto ja sherryvaahto

Viikonloppu meni taas Fallouttia pelatessa ja blogin pitäminen kärsii. Kerkesin sentään käymään myös Viini, ruoka & hyvä elämä -messuilla, josta saan kirjoitettua lisää toivottavasti seuraavassa postauksessa. Ainakin kirjoitettavaa riittää.

Tämän keiton keksin tehdä alkuruuaksi kun vihanneskauppiaallani oli maa-artisokkia myytävänä. Yhdistelin tässä paria netistä löytyvää reseptiä, mm loistavan Voisilmäpeliä -blogin ohjetta, mutta muutin maa-artisokka-peruna -suhdetta hiukan maa-artisokkaisempaan suuntaan vatsavaivojenkin uhalla. Ei niitä kyllä tullut.

Sherryvaahdon keksin lisätä tähän kun arvelin sen sopivan maultaan keittoon ja saisi keiton hiukan nätimmän näköiseksi. Sherry sopii muutenkin mausteena todella moneen keittoon, esimerkiksi hernekeittoon, sienikeittoon ja myös tähän maa-artisokkakeittoon.

Maa-artisokkakeitto ja sherryvaahto

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 rkl oliiviöljyä
600 g maa-artisokkia
300 g jauhoisia perunoita (esimerkiksi rosamunda)
1,5 dl valkoviiniä
7-8 dl kana- tai kasvislientä
1 dl kuohukermaa
suolaa
pippuria

Lisäksi
sherryvaahtoa

Kuori perunat ja maa-artisokat ja paloittele kuutioiksi. Hienonna sipulit ja kuulota niitä oliiviöljyssä kattilassa pari minuuttia. Lisää maa-artisokat ja jatka kuulottamista pari minuuttia.

Lisää perunat ja valkoviini, kiehauta ja anna kiehua pari minuuttia. Lisää liemi, kiehauta ja hauduta noin 15 minuuttia, kunnes maa-artisokat ja perunat ovat pehmenneet.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta ja keitto on valmis.

Annostele lautasille ja lisää päälle sherryvaahto.

Sherryvaahto

1 dl kuohukermaa
2 tl sherryä
suolaa
pippuria

Laita kerma, sherry, suola ja pippuri tehosekoittimeen tai vaahdota sauvasekoittimella nopeasti vaahdoksi.

En ole täysin varma tuosta sherryvaahdon oikeasta sekoitussuhteesta. Tarkistan sen vielä kunhan pääsen kotiin. (Huom 4.11. Tarkistin sekoitussuhteen, se oli oikea)