Kävin perjantaina vaimoni kanssa kansallisoopperassa katsomassa Manon -baletin.
Julisteesta huolimatta, se tarjosi kyllä enemmän visuaalista iloa naiskatsojille, vaikka juonen moraalinen opetus olikin aika
N.W.A:mainen. Oli se lopulta todella hyvä, kunhan osasi asennoitua siihen, että tarinaa kerrotaan tanssien eikä odota koko ajan näyttelijöiden alkavan puhua tai laulaa. En edes nukahtanut, vaikka ekassa näytöksessä vähän väsyttikin.
Illan parasta antia kuitenkin tarjosi Oopperan vieressä sijaitseva
Ravintola Carelia, jonne olimme varanneet pöydän baletin jälkeen. En ollut ennen käynyt täällä, mutta useamman kerran duunimatkalla 8-ratikalla olen pannut merkille tuon ravintolan varsinkin kun siitä on useammasta lähteestä kuulunut hyvää. Carelia on sisustettu tyylikkäästi muistuttamaan vanhaa apteekkia, ja seinällä oli useita vanhoja lääkepurkkeja. Meillä oli varaus kello 22:00 ja paikka oli melko täysi ja lisää asiakkaita valui koko ajan Oopperatalolta. Carelia onkin ilmeisesti oopperailtoina vähän myöhempään auki (normaalisti kello 24:00 asti), joka on sijainnin huomioon ottaen mukavaa. Asiakaskunta Careliassa oli melko töölöläishenkistä, niin hyvässä kuin huonossa. Tunnelma oli mukavan rento.
Päätimme myöhäisestä ajankohdasta johtuen jättää alkuruuat väliin ja ottaa vain pääruaat ja jälkiruuat (ja silti ihan hirveitä painajaisia tuli yöllä). Ruokalistalla olikin toinen toistaan houkuttelevampia ja erikoisempia annoksia, ja päätös oli vaikea. On muun muassa grillattua luomubavetteä, leppäpalvattua viljapossua, villisinisimpukoita sekä muutama erilainen menuvaihtoehto. Erityisen hienoa on, että useampi liharuuista on tehty luomulihasta ja kotimaisista lähiraaka-aineista.
Itse otin pääruuaksi luomutartarpihvin (12,75 € alkuruokakokoisena ja 24,50 € pääruokana) ja vaimoni otti paahdettua luuydintä ja yrttisalaattia (11,50 € / 17,50 €). Tartar pihvi oli aivan upea ja todella hienoksi raaputettu, maku oli miellyttävän maksainen. Lisukkeena tarjottiin lähes täydellisiä ranskalaisia perunoita ja salaattia. Vaimoni luuytimet jotka tarjottiin leivän kanssa olivat myös herkullisia ja jännittäviä syödä, joskin varsin rasvaisia mutta mitä muuta voi luuytimiltä odottaa.
Jälkiruuaksi otimme molemmat listan houkuttelevimman annoksen, Apteekin salmiakki® jäätelöä. Se tarjottiin mukavasti salmiakkirasiallisen kanssa. Kokeilin aluksi ripotella salmiakkia jäätelön päälle, mutta niistä tuli hetkessä kivikovia joten söin ne sitten pelkältään jäätelön kanssa. Jäätelö oli koostumukseltaan täydellisen silkkistä ja se tarjottiin jäädytetyssä kupissa, jolloin se ei ehtinyt missään vaiheessa alkaa sulamaan.
Carelian hienous ei loppunut kuitenkaan pelkästään ruokaan, vaan tarjotut viinit ylittivät myös kaikki odotukset. Pääruuan kanssa minulle suositeltiin Dönnhoffin Riesling Kabinett Oberhauser Leistenbergiä ja vaimolleni taas Jurasta tulevaa La Cave de la Reine Jeanne Cremant kuohuviiniä, jotka molemmat sopivat todella hyvin. Jälkiruuan kanssa kun pyysimme jotain jälkiruokaviiniä, tarjoilija ei oikein tiennyt mikä sopisi hyvin vaikeasti yhdistettävän salmiakin kanssa, joten hän toi meille kahta eri viiniä ja saimme sitten päättää itse kumpi on parempaa. Yhden "varman" todella makean ja toisen vähän villimmän muurahaishapokkaan, jonka hän epäili sopivan todella hyvin tai sitten todella huonosti. Jännittävästi tuo varmempi ei ollut niin hyvä vaan se taittoi salmiakin kanssa hiukan karvaaseen, mutta taas tuo todella hapokas sopi perverssillä tavalla todella hienosti salmiakin kanssa.
Kaiken kaikkiaan Careliassa oli oikeastaan melkein kaikki kohdallaan hintoja myöten. Ruoka oli todella hyvää ja samaan aikaan jännittävää, mutta konstailematonta bistroruokaa suomalaisittain tarjottuna. Palvelu oli todella mukavaa ja erittäin asiantuntevaa, varsinkin viinien suhteen. Pientä valitettavaa varmasti löytyy, mutta koska kokonaisuus ja suuret linjat on näin hyvin kunnossa ei ne haittanneet. Eikä Carelia yritäkkään olla michelin-ravintola. Viinit olivat tietty myös hiukan hintavia, mutta toisaalta mielellään maksaa 8-10 euroa lasillisesta todella hyvää viiniä, kuin 5,95 euroa lasillisesta kiljua mitä saa Alkosta pullollisen samaan hintaan.
Kun kävi Careliasssa niin jotenkin toivoisi, että Suomessa olisi enemmänkin yhtä hyviä ravintoloita. Jos keskustan ketjuläävät olisivat edes jossain määrin Carelian tasoisia, olisi Helsinki yksi Euroopan juhlituimmista ravintolakaupungeista. Ehkäpä Carelian huonoin puoli onkin se, että se näytti kuinka huonoja ja kalliita suurin osa Suomen ravintoloista on.
Aiemmin mainitsin, että joskus muinoin suosikki rypäleeni oli Riesling. Viimeaikoina varsinaista suosikkia minulla ei ole ollut mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että suosikkini on sauvignon blanc (varaan oikeuden muuttaa mielipidettäni tästä jo seuraavalla viikolla).
