Taverna Zorbas

Viikko sitten sunnuntaina ei jostain syystä innostanut tehdä yhtään ruokaa, joten päätimme sitten vaimoni kanssa testata läheisen kehutun kreikkalaisen ravintolan, Taverna Zorbakseen. Kävelimme lyhyen matkan tähän Brahen urheilukentän vieressä jo jonkin aikaan olleeseen pieneen ja tunnelmalliseen paikkaan, mutta sisälle päästyämme meitä odotti muuten tyhjähkössä ravintolassa ikävä yllätys: Lapsiperhe.

Lapsiperheet ravintoloissa ovat ehkä yksi vaikeimmista kysymyksistä, mitä ravintoloissa kävijä joutuu miettimään. Miten heihin pitäisi suhtautua?

Itse en ole mitenkään hillittömän innostunut, varsinkaan tässä tapauksessa kun lapsista nuorempi ensin huutaa täyttä kurkkua eikä kumpikaan vanhemmista tunnu tajuavan, että sen koliikkihirviön voisi viedä vaikka vähän sivummalle rauhoittamaan, jotta muut saisivat syödä rauhassa. Onneksi noin puolen tunnin kiljumisen jälkeen tämä lapsi hiljeni, mutta ikävä kyllä tässä vaiheessa lapsista vanhempi oli saanut syötyä. Koska hänellä ei tuntunut olevan pätkääkään keskittymiskykyä, eikä vanhemmilla kurinpitotaitoja päätti tämä nuori pellavapää alkaa juoksemaan ympäriinsä, raahaamaan tuoleja pitkin ravintolaa ja uudelleenkattamaan valmiiksi katettuja pöytiä.

Eihän sille mitään voi. Pienet lapset ovat yleensä rasittavia ravintoloissa. Kun on tunnelmallisessa ravintolassa viettämässä romanttista iltaa (paitsi tässä tapauksessa se nyt ei ollut mitenkään erityisen romanttinen, mutta silti), ei mikään tuhoa sitä paremmin kuin pyöreäpäinen hyperaktiivinen demoni muistuttamassa mitä yhdeksän kuukauden jälkeen illasta saattaa paskalla mäihällä seurata.

Mutta ennenkuin joku perheenäiti vetää lopullisesti minulle herneen nenään, niin tälläkin kolikolla on myös toinen puoli.

Ensiksi suomessa ravintolat ovat pahimmillaan kuin kirjaston lukusalit. Hiljaisia ja hartaita. Näin ollen ei ole ihmekkään, että elämäniloa täynnä oleva napero herättää huomiota harmauden nujertamissa kanssaruokailijoissaan. Kun itsekkin olen luontaisesti melko kovaääninen, niin vituttaa kun ravintoloissa jatkuvasti joudun rajoittamaan puheääntäni. Näin joutui myös tekemään Tavernas Zorbasissa. Se johtui osittain siitä, että vieraita ei ollut paljon, mutta toisaalta tilannetta olisi esimerkiksi voinut auttaa soittamalla musiikkia vähän kuiskausvolyymia hiljempaa. Iloinen kreikkalaistyylinen dirlandaa olisi tuonut paljon eloa paikkaan. Keski- ja Etelä Euroopassa ravintolat ovat huomattavasti äänekkäämpiä, olematta kuitenkaan rauhattomia ja tällaisiin paikkoihin lapsiperheetkin uppoavat hyvin.

Toiseksi voi olla, ettei suomessa lapsilla (eikä aina aikuisillakaan) ole hirvittävästi kokemusta siitä miten ravintoloissa tulisi käyttäytyä. Kun ravintoloiden hintataso on älyttömän korkea työvoima-, vuokra-, ja raaka-ainekustannusten vuoksi, ei ole ihmekkään ettei kukaan (varsinkaan lapsiperheet) käy ravintoloissa kovin usein. Tämä varmasti myös vaikuttaa tuohon ravintoloiden hartauteen, kun iltaan on käyttänyt pienen omaisuuden, suhtautuu siihen myös kuin viimeiseen ehtoolliseen.

Eli joo, lapset ravintoloissa ovat yhä ärsyttäviä, mutta se ei ole (välttämättä) vanhempien, eikä varsinkaan lasten vika.

Kuitenkin lapsista ja niiden vanhemmista huolimatta Taverna Zorbas jätti erittäin hyvän vaikutuksen. Otimme vaimoni kanssa yhteiseksi alkuruuaksi tiropites filotaikinapasteijoita, joissa oli sisällä fetajuustoa. Annos oli ehkä vähän karu, ja olisi kaivannut jotain muutakin kuin kurkku- ja tomaattiviipaleet lisukkeiksi, mutta toisaalta pasteijat olivat hyvän makuisia. Täyte oli mehevää eivätkä pasteijat sortuneet useiden pasteijoiden helmasyntiin, kuivuuteen.

Pääruuaksi itse otin fetajuustolla täytetyn ulkofilepihvin ja vaimoni otti paperikäärössä kypsytettyä lampaanpaistia. Molemmat annokset olivat todella herkullisia. Kumpikaan annos ei ollut erityisen hieno, mutta maut olivat hyvin kohdallaan. Molemmissa annoksissa fetajuuston, yrteillä maustetun oliiviöljyn ja lihan yhdistelmä toimi todella hyvin ja raaka-aineet vaikuttivat laadukkailta.

Jälkiruuaksi otimme puoliksi baklavan. Pelkäsin sen olevan ällöttävän makea ja ihan liian tuhti, mutta se osoittautuikin varsin tyylikkääksi kokonaisuudeksi jäätelön ja mansikoiden kanssa. Tyylikäs päätös hyvälle aterialle.

Myös pääruuan kanssa juomani kreikkalainen rapsani-viini oli todella hyvää, vaikkakin se oli tarjottu hiukan liian lämpimänä. Vaikka kreikka onkin yksi maailman vanhimmista viinialueista, ei sen viinit ole kovinkaan arvostettuja. Tämä viini kuitenkin onnistui kuitenkin innostamaan kokeilemaan enemmänkin.

Taverna Zorbasin hintataso on tiukahko vähän syrjässä Kalliossa sijaitsevalle ravintolalle, mutta toisaalta se voittaa sekä laadussa, että hintatasossa Kampin Keskuksen Minoksen. Taverna Zorbas oli melko tyhjä kun kävimme siellä sunnuntai-iltana kuuden aikoihin. Voi vain toivoa, että sen löytää useampi ruokailija. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.