keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Tattikeitto


Blogaamani tattirisoton kommenteissa ehdotettiin tuoreiden tattien sijaan käyttämään kuivattuja tatteja sieneistä makua korostamaan. Luulenkin, että seuraavan kerran kun teen tattirisottoa kokeilen runsasta määrää kuivattuja sieniä tuomaan makua. Ongelma kuivatuissa tateissa vaan on, että ne maksavat lähemmäs 200 euroa kilolta, ja vaikka niitä tarvitseekin grammamäärässä aika vähän tulee niille silti hintaa. Se itse hankkimani isohko kasa tatteja taas maksoi 10 euroa ja senkin sain hankittua menemättä "beyond the wall", eli kantakaupungin ulkopuolelle..

Olen kuitenkin heikkoina hetkinä viime aikoina miettinyt, että pitäisikö siellä pusikossa käydä katsomassa onko siellä niin kamalaa kuin muistan. Joka toinen kaverini tuntuu nykyään käyvän metsässä ja muistavat protokollan mukaan lesottaa naamakirjassa sienisaaliin koolla. Pakostakin kadehtii. Sitten näin viikonloppuna yhden pariskunnan rautatientorilla; katsoin aluksi heidän kahta täyttä ämpäriä sieniä ja pieni kateuden peikko alkoi taas nakertamaan. Sitten katseeni siirtyi heidän kumisaappaisiin ja tuulipukuihin ja totesin: "Ehei, ei onnistu".

Haluan tarkentaa, että minussa ei siis herännyt pieni muotipoliisi. Tuulipuku ja kumisaappaat ovat erittäin asiallinen asustekokonaisuus ja varsinkin metsään. Ne vain toimivat Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjan madeleinekeksin tavoin tuomaan eläviä muistoja siitä, millaista siellä metsässä on. Ei, vittu, ikinä.

Mutta tässä kuitenkin toinen ruoka mitä tein ostamistani tateista. Tämä nyt on melko perinteinen sienikeitto ja sinänsä reseptinä vähän tylsä. Ne kaikki noudattavat enemmän tai vähemmän samaa kaavaa. Kuulota sieniä ja sipuleita, lisää jauhoja, lisää neste, keitä jonkin aikaa ja lisää kerma. Haluttaessa soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja pippurilla.

Käytin tähän risoton tavoin hiukan kuivattuja mustia torvisieniä, tein persiljasta helpon yrttiöljyn koristeeksi ja lisäsin keittoon hiukkasen sherryä tuomaan makua. Jos ette ole aiemmin kokeilleet sherryä sieniruokien kanssa niin kannattaa kokeilla. Se tuo uskomattoman herkullisen säväyksen sieniruokiin.

Tattikeitto

300 g tuoreita tatteja silputtuna
n. 1 pieni kuorallinen kuivattuja mustatorvisieniä
1 sipuli silputtuna
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
8 dl kasvislientä
2 dl kuohukermaa
1 rkl sherryä
suolaa ja pippuria

Yrttiöljyyn
1 dl persiljaa
1/2 dl rypsiöljyä
1 tl sitruunamehua
suolaa

Liota mustatorvisieniä kasvisliemessä noin 30 minuuttia. Purista niistä ylimääräinen neste liemen sekaan. Silppua sienet hiukan pienemmiksi.

Sulata voi kattilassa ja kuulota sipulia, tatteja ja mustia torvisieniä muutaman minuutin ajan. Lisää vehnäjauhot ja jatka kypsentämistä pari minuuttia. Lisää kasvisliemi keiton sekaan, kiehauta ja anna poreilla hiljalleen noin 20 minuuttia.

Tee keiton valmistuessa yrttiöljy. Laita persilja, rypsiöljy ja sitruunamehu tehosekoittimeen. Jauha tasaiseksi öljyksi. Tarkista maku ja mausta suolalla.

Lisää kuohukerma ja sherry keiton joukkoon, anna kiehahtaa kerran. Aja keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile keitto yrttiöljyn kanssa.

4 kommenttia:

  1. Mulla oli kans jossain vaiheessa ajatuksissa huudella blogissa tuosta sherryn ja sienten taivaallisesta liitosta. Mutta en ole tainnut muistaa. Kuiva sherry on sitäpaitsi erinomainen apero, varsinkin kokille keittiötoimien lomassa. :)

    P.S. Ei ne matching tuulipuvut ihan pakollisia sienestysvermeitä ole. Lyöttäydyt hyvän sienitutorin seuraan ja menette ihan vaan pikkuisen metsään. Et edes huomaa niin sulla on korillinen sieniä tuossa tuokiossa!

    VastaaPoista
  2. Eiih, ei metsään, eiiii!!!! :D

    Mulla tuo sherry on tosiaan tullut lähes kaikkien sieniruokien kumppaniksi. Jotain Alkon halvinta ostin joskus, mutta ehkä jonkun paremman voisi kokillekkin hankkia.

    VastaaPoista
  3. O-ou. Ai sienestämisestä onkin nyt tullut jokin trendijuttu. Just joo. Jos siellä metsissä hiipii kauheasti porukkaa niin ehkä onkin parempi pysyä pois ja koittaa jotain muuta ikstriimilajia.

    Tuo Hesarin artikkelin aihe on kyllä aika pelottavaa luettavaa... Oikeasti.

    VastaaPoista