Vuoden 2010 parhaat

Tällaisia listauksia on aina mukava tehdä. Mikä on vuoden paras levy, vuoden paras elokuva, tai koska tämä on ruokablogi niin vuoden parhaat ruuat, viinit, oluet ja niin edespäin. Vähän vaikea näitä oli päättää ja koska aloitin blogin pitämisen vasta toukokuussa, jäi moni hyvä ruoka, viini ja olut ilman muistiinpanoja. Sinänsä juuri tästä syystä tämän blogin pitäminen on ollut itselle hyödyksi juuri päiväkirjan muodossa. Muistaa mitä on syönyt ja juonut, ja erityisesti tietää kuinka onnistuneita ne olivat ja kaipaavatko reseptit jotain säätöä jälkikäteen.

Mutta pidemmittä puheitta asiaan. Keittiönatsi presents vuoden 2010 parhaat...

Paras punaviini: Seghesio Old Vinie Zinfandel 2006

Mietin, että pitäiskö tähän yrittää etsiä jotain hyvää hinta-laatusuhdetta ja viini noin 10 euron hintaluokassa, mutta toisaalta tämä oli selkeästi paras niin miksi valita parhaaksi jokin vähäisempi rypälemehu. Join tätä ensimmäisen pullon biff rydbergin kanssa syksyllä ja tapaninpäivänä toisen pullon poron kanssa. Varsinkin poroviininä tämä oli aivan upea ja maku todella moniulotteinen ja miellyttävän marjainen, olematta tasapaksua marjamehua. Laadukkaita Zinfandeleja ei Alkosta oikein tuppaa samaan ja tämäkin on tilausvalikoiman kamaa, mutta Arkadian Alkon hyllystä pitäisi tätä olla muutama pullo.

Paras valkoviini: Te Mata Chardonnay Woodthorpe Vineyard 2008

Valkoviiniä tuli juotua paljon kesällä, mutta en sitten tehnyt niistä muistiinpanoja, josta syystä näiden osuus on jäänyt blogissa melko vähäiseksi. Kuitenkin näistä mitä join ja muistan, on tämä ollut ehdottomasti paras ja toimi mukavana lähtökohtana omalle chardonnay innostukselle. Apprikoosista ja appelsiinista happoa, vastaleikattua nurmikkoa pitkällä jälkimaulla. Rasvaisen lohen kanssa varmasti paikallaan.

Paras kuohuviini: Drappier Grande Sendrée 2004

Vuosikerta samppanja aivan uskomattoman hyvällä hinta-laatusuhteella. Runsas, leveä ja voilla voidellun paahtoleipäinen tyylikäs samppanja. Hatunnoston arvoista on myös Drappierin pyrkimys tuottaa samppanjansa mahdollisimman luonnonmukaisesti, vaikkei se ihan täysin sertifioituun olekkaan pystynyt.

Paras olut (ravintolat): Pikkulintu Triple IPA

Saatoin juoda vuoden aikana ehkä maultaan parempia oluita Pikkulinnussa, mutta jotenkin tämän oluen rohkeus ja erilaisuus tekivät tästä vuoden parhaan oluen (voittaen myös Alkon oluet). Upea teko pikkulinnulta tilata Grassrootsilta näinkin rohkea olut, joka ei varmasti miellytä kaikkia. En tiedä saako tätä enää Pikkulinnun hanasta, mutta koska tämä myös oli yksi parhaista juomistani double (tai no siis triple) ipoista, niin olisi synti jättää tämä vain kertakokeiluksi.

Paras olut (Alko): Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel

Periaattessa perusvalikoimassa jo pitkään ollut Nøgne Ø #100:n on parempi olut, mutta jos halutaan puhua juuri tämän vuoden uutuuksista, niin tämä vie voiton. Vahva ja upean makuinen imperial stout, johon on käytetty niin sanottua näätäkahvia, eli siis vietnamilaisten sivettikissojen paskomista pavuista tehtyä maailman kalleinta (ainakin jonkin lähteen mukaan) kahvia. Tämä olut on myös arvosteltu ratebeerissä maailman 28. parhaaksi olueksi.

Paras ravintola: Ravintola Brasa

Myös tämän parhaan kanssa joutui hiukan miettimään valintakriteerejä. En oikeen tiennyt voinko esimerkiksi laittaa tähän Japanissa sijaitsevaa kolmen michelin tähden Esakia tähän, tai toisaalta alkuvuodessa häämatkalla Costa Rican Mal Paisissa sijaitsevaa Las Piedrasia, jonka grillattu possu oli ehkä parasta ikinä syömääni. Kuitenkin nämä olivat tietyssä mielessä suomalaisille aika marginaalisia kohteita, joten valitsin parhaaksi ravintolaksi Porvoossa Kulloonkylässä sijaitsevan Brasan. Jotain tämän ravintolan hyvyydestä kertää, että parhaudesta kilpailivat Chez Dominique ja Luomo, joissa myös kävin tänä vuonna. Käytännössä se mitä minulla on Brasasta sanottavaa, voi lukea arvostelusta. Brasa on suljettu aina talvisin, mutta avataan taas keväällä 2011, joten voin ehdottomasti suositella siellä käymistä, hiukan syrjäisestä lokaatiosta huolimatta.

Paras itsetehty ruoka: Siansorkka Pierre Koffmanin tapaan

Tämä oli melko helppo valinta loppupeleissä. Jos pelkkää makua pitäisi arvioida, ei tämä ehkä ollut se kaikkein paras, mutta tämä oli ennen kaikkea jännittävin, hauskoin, upeimman näköinen ja myös erittäin hyvän makuinen. En yhäkään voi suositella sorkkaa, kuin kaikkein harrastuneimmille foodieille, mutta toisaalta ei tässä ole tarkasti ohjeita noudattamalla hirveästi mahdollisuutta epäonnistumiseen, niin miksi tätä ei sitten tekisi. Onhan ohje kuitenkin alunperin Marco Pierre Whiten, joka on paras!

Ja okei, koska tosiaan näitä vuoden paras listauksia on tosi kiva tehdä, niin tässä myös:

Vuoden paras levy: Watain, Lawless Darkness
Vuoden paras elokuva: Machete
Vuoden paras tietokonepeli: Fallout 3 - New Vegas

Nämä saakoot perustella itse itsensä.