Festariruokaa Flowssa (ja vähän musiikkiakin)

Joskus muinoin festivaalit tarkoittivat, että piti matkustaa kauas kehä kolmosen ulkopuolelle junalla eläinvaunussa kuolaa roiskivan newfounlandinkoiran kanssa, viettää koko viikonloppu tukahduttavan kuumassa teltassa, jossa yöllä lämpötila laskee hetkeksi lähemmäs nollaa ja nukkua huonosti kun naapuriteltassa paukutetaan pelimiestä repeatilla läpi yön. Ruokavalion yleensä muodosti nestemäinen leipä ja pari makkaraa.

Joka festarin jälkeen vannoi, ettei enää ikinä ja seuraavana vuonna oli pakko mennä uudestaan. Jossain vaiheessa mukavuudenhalu on kuitenkin alkanut voittamaan ja ajatus huonosti nukutusta viikonlopusta teltassa tuntuu nykyään melko kaamealta. Onneksi kuitenkin meille ikuista nuoruuttan eläville aikuisille ihmisille(tm) osataan järjestää vaatimustason täyttävä festivaali Helsingin suvilahdessa: Flow.

Yksi festareiden parhaista puolista, on sen ruokapuoli johon on panostettu huomattavasti muita festareita enemmän. Tänä vuonna ruokahuollosta vastasi muun muassa Grotesk, Juuri, Pipsa Hurmerinta ja Umeshu. Itse tietysti halusin tsekata mahdollisimman kattavasti näitä.

Mielenkiintoisin noista oli Juuren Viini & Sapas, jossa oli tarjolla Juuren kuuluisia Sapaksia viisi kappaletta 15 euron hintaan ja Viinimaan valitsemat sapaksille sopivat viinit.

Kuvassa vasemmalta oikealle, porkkanalepuskaa ja korvasienikreemiä, punajuuriterriiniä ja marinoitua purjoa, savuhaukimureketta ja suolaheinällä maustettua tartarkastiketta, nokkosmaustettua elojuustoa ja ruislastua ja sinappinen varhaiskaalisalaatti ja luomukaritsamakkaraa.

Sapakset olivat todella hyviä joista suosikkini oli tuo savuhaukimureke. Heikoin taas oli tuo sinappinen varhaiskaalisalaatti ja luomukaritsamakkara, joka jäi vähän tylsäksi. Kuitenkin sapasten maut olivat tyylikkään kotimaisia ja ne olivat puulautasella hienon näköisiä. Annos kuitenkin oli lopulta aika pieni. Viisi sapasta ei pidä nälkää kovin pitkää aikaa.

Myös viinipuoli oli melko vaatimaton. Jokaista viinityyppiä oli vain kaksi vaihtoehtoa ja jostain käsittämättömästä syystä juuri se mielenkiintoisempaa vaihtoehtoa myytiin pelkästään pulloittain. Mitä järkeä siinä oli?

Toinen mielenkiintoisimmista oli Groteskin ravintola, jossa oli tarjolla eri täytteisiä tacoja 11 euron hintaan sekä kylmä tomaattigaspachoa (10€) ja Aasia style -salaattia (14€).

Okei, ensiksi joutuu kritisoimaan nimeämistä. Tuo ylläoleva kääryle ei ole taco, vaan se on burrito. Tuon huomatessani olin hiukan pettynyt kun tosiaan odotin tacoa. Itse otin häränrinta burriton ja vaimoni otti vuohenjuusto version. Molemmat olivat varsin hyviä, sopivasti tulisia ja kiitosta täytyy myös antaa korianterin käytöstä. Toisaalta taas, velottaisinko itse tuosta annoksesta 11 euroa ratsastaen yhden helsingin parhaimman ravintolan nimellä? En. Odotuksiin nähden tuo oli pettymys ja kallis.

Parempi hinta-laatusuhde oli Four Seasonsin lasagnessa (10 €) ja Torin lihapullissa ja perunamuusissa (10 €). M.A.T:in makkarat perunasalaatilla olivat myös hyviä, mutta 14 euron hinta tästä oli liikaa.

Lähes kaikki ruuat olivat kuitenkin melko tylyn hintaisia. Melkein kaikki annokset olivat 10-12 euron luokkaa ja sisältöönsä nähden, ne eivät olleet sen arvoisia. Onneksi pari halvempaa poikkeusta oli ja vähän halvemmasta hintatasosta täytyy kuitenkin antaa kiitosta Pipsa Hurmerinnan kojulle, Sis-Delille ja samoin Meri-Tuuli Lindströmin Nakkikojulle. Kaikissa näissä ruuat olivat myös ihan hyviä. Erityisesti Sis-Delin leivät ja Meri-Tuulin ranskalaiset perunat.

Kaikki ravintolat sijaitsivat kätevästi anniskelualueiden sisäpuolella ja itse festivaalialue oli nerokkaasti rakennettu siten, että anniskelualueet jatkuivat myös perus olutkarsinoiden ulkopuolelle ja pystyi melkein kuvittelemaan, että olisi jossain ihan holhouslainsäädäntöjen ulottumattomissa. Kuitenkin vain melkein, sillä alue loppui kuitenkin jossain vaiheessa jota merkkasi järjestysmies kyyläämässä, ettei missään nimessä vaan juoda olutta väärässä paikassa.

No, ei sitä olutta toisaalta hirveästi tehnyt mieli juoda. Sekin oli ensiksi helvetin kallista (7 euroa 0,5 litraa) ja ennen kaikkea helvetin pahaa Heinekkenia. Onneksi fiksut festivaalikävijät osasivat ratkaista tämän ongelman salakuljettamalla alueelle omia juomia. Tämä oli todella yleistä ja monilla olikin nerokkaita tapoja tähän, esimerkiksi hattujallu.

Kuten aikaisemmin sanoin, festivaalin musiikkipuoli ei iskenyt minuun kaikkein parhaiten, mutta silti muutama todella hyvä artisti siellä oli. Festivaalin parhaasta keikasta vastasi Janelle Monae, jota Hesarikin aiheesta hehkutti. Toiseksi paras oli perjantaina suomiräbäkonkarit Eevil Stöö ja DJ Kridlokk. Eevil Stöö veti koko keikan kommandopipo päässä ja keltainen sadetakki päällä, lukien räppinsä paperista. Mahtavaa! Kannattaa tsekata DJ Kridlokkin UG Solo levy (esimerkiksi Spotifysta), jos tämän hetken hotein suomiräbä kiinnostaa.

Myös Iron & Winen ja Rubikin keikat onnistuivat yllättämään minut erittäin positiivisesti, vaikken hirveästi kummastakaan välittänyt etukäteen. Verrattuna moneen muuhun festivaalin esiintyjään, nuo molemmat uskalsivat ottaa enemmän kontaktia yleisöön eivätkä vain tyytyneet poseeraamaan etäisesti.

Festivaalin pääesiintyjä Kanye West oli oikeastaan sellainen, mitä siltä odottikin. Hyvää bileräppiä ja vaivaannuttavaa narsistista avautumista.

Helvetin kallis, mutta todella hauska viikonloppu.