Aina välillä miettii mitä LVHM:llä mietitään tänä päivänä.
Klassisesti siinä vaiheessa kun luksusbrändit haluavat kasvattaa markkinaosuuksiaan, on laajentumissuunta ollut kohti tavallisia kuluttajia. Tämä vaan yleensä kusee siinä vaiheessa kun brändistä tulee riittävän suosittu tavisten ja muiden epätoivottujen keskuudessa. Tästä hyvä esimerkki on Burberry, jonka brittiläinen alaluokka, chavit, omi brändikseen. Yritä siinä esittää luksusta, kun jalkapallohuligaani on päästä varpaisiin merkkisi (feikki)kuosissa.
Kuva täältä. |
Jotenkin tuntuu, että sama tulee tapahtumaan pikkuhiljaa LVHM:n näkyvimmille brändeille, Louis Vuittonille ja Moët & Chandonille. Joka kerta kun näkee Vuittonin laukun, uskoo sen olevan feikki eikä auta, että mainoksissa esiintyy Bono tai Kaney West, jonka joka toisessa biisissä mainitaan Louie V.
Moët & Chandon tekee samaa. Mainostus on jopa samppanjalle poikkeuksellisen aggressiivista ja imagokeskeistä. Onhan Scarlett Johansson Moëtin mainoksissa aika ihq, mutta mitä helvettiä hän tekee samppanjamainoksissa?
Frédéric Cumenal, chairman of Moët, says Scarlett was the “obvious choice’ to be the company’s celebrity ambassador.”
“‘She, like Moët, has a magical story to tell and makes people dream... She is a true icon of celebration – refreshingly spontaneous, generous, glamorous and she lives life to the fullest both on-screen and off.” [popcrunch]
Kuva täältä. |
Moëtin huippusamppanjalla Dom Perignonilla on taas mainoksissa on esiintynyt Claudia Schiffer ja Eva Herzigova. Onhan se vähän tyylikkäämpää käyttää hyvin ikääntyvässä samppanjassa hyvin ikääntyneitä naisia, mutta enpä ole vastaavaa nähnyt esimerkiksi Krugilla tai Bollingerilla.
Nyt Moët taisi kuitenkin tehdä omat Burberryn lippalakkinsa kun tänä kesänä suomessa on lanseerattu Moët & Chandoninin Ice Imperial. Kyseessähän on siis samppanja, joka on tarkoitettu mainittavan jäiden(!) kanssa, jota saa yksinoikeudella Kaivopuiston rannan Mattolaiturilta. Pakkohan tätä oli päästä maistamaan. Odotukseni eivät tosin olleet korkeat.
Pullollinen Ice Imperialia maksoi mattolaiturilla 75 euroa ja se tarjotaan jääkulhon kera, sekä toisen pienen kulhon, jossa on samppanjan mausteiksi tarkoitettuja limetin- ja appelsiininkuoria, sekä minttua. Heitin sitten lasin pohjalle limetin kuoren ja vähän minttua ja kasan jäitä. Kaadoin lasiin juoman ja aloitin ankaran makutuomaroinnin.
Odotetusti Ice Imperial oli tuoksultaan erittäin hedelmäinen, jossa makea persikka ja limetti (johtuen tuosta kuorenpalasta?) olivat päällimmäisiä. Tuoksu oli raikas, mutta siinä oli taustalla pieni yrttinen (mintunlehti?) ja esanssinen elementti myös.
Maku yllätti minut alkuun positiivisesti. Maku oli etäisen samppanjainen ja todella raikkaan hedelmäinen, makeuden jäädessä taustalle. Kuitenkin jäiden sulaessa ja juoman väljähtyessä alkoi esanssiset elementit voimistumaan kunnes se lopulta muuttui melkein kitkerän alkoholiseksi. Ei tämä epämiellyttävää missään vaiheessa ollut, mutta vähän mitäänsanomatonta lopulta.
Ehkä tämä sopii niille, joiden makuaisti ei kestä normaalin samppanjan hapokkuutta. Kallis (ja okei, vähän paremman makuinen myös) vaihtoehto Upcider ananas-mansikka-lightille.
Tai sitten tälle 80-luvun klassikolle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti