Vaikka Antinori olikin perinteisesti ollut toscanalainen tila, jonka perusta oli tiukasti tiukasti säännellyssä chianti DOCG:ssä, niin vuonna 1970 päätti tilan silloinen omistaja Piero Antinori kokeilla hiukan uudenlaisia valmistusmenetelmiä Tignanello nimisellä viinitarhalla.
Tässä on huomattava, että 60- ja 70-luvulla chiantilla, kuten myös muillakin italialaisilla viineillä oli melkoinen bulkkimaine. Monet vanhemmat viininharrastajat muistavat mainita tämän seikan nykyaikaisista chianteista kertovissa artikkeleissa, sillä nykyään tuon alueen viinien laatu on todella korkea.
Vastustaakseen tätä huonoa mainetta, päätti Piero Antinori käyttää monia Ranskasta tuttuja menetelmiä kuten pienempiä 225 litraisia ranskalaisia tammitynnyreitä ja sekoituksessa sangiovesen lisäksi 20% Bordeauxille ominaisia rypäleitä cabernet sauvignoninia ja cabernet franccia. Myös pensaat oli istutettu tavanomaista harvempaan, joka pienensi satoa mutta takasi korkeampilaatuiset rypäleet. Rypälesekoituksesta johtuen Tignanello menetti chianti DOCG luokituksensa ja näin ollen loi yhdessä toisen kuuluisan toscanalaisen viinin, Sassicaian, kanssa uudenlaisen viinityypin, super toscanalainen.
Loppu on sitten historiaa ja tänä päivänä Antinorin Tignanello, on yksi maailman kuuluisimmista viineistä ja Antinori yksi maailman tunnetuimmista viinitiloista.
No, tämä arvostelu ei kuitenkaan koske Tignanelloa, koska se maksaa Alkon Tilausvalikoimassa 64 euroa. Joskus toivoisin pääseväni kuitenkin tuotakin maistamaan, mutta halvemmaksi vaihtoehdoksi sai käydä tämä ostamani pullo 19,98 euron Marchese Antinori Chianti Classico Riservaa huippuvuodelta 2006.Tignanellon tavoin, tähänkin viiniin on lisätty sangiovesen lisäksi cabernet sauvignonia, mutta sekoitussuhde on maltillisempi 90% sangioveseä ja 10% cabernet sauvignonia. 70-luvun jälkeen osittain Tignanellosta johtuen, Chiantin DOCG säännöksiä on höllennetty niin, että Tignanellokin (80% sangioveseä) menisi nykyään Chianti Classico DOCG:stä.
Vuosi 2006 oli Chiantissa alkuun sateinen, jota seurasi kuuma heinäkuu. Kuitenkin lämpötilat laskivat hiukan elokuussa samalla kun sateet lisääntyivät. Lämmin sää, mutta viileämmät yöt, jatkui sadonkorjuusen asti syys-lokakuun vaihteeseen. Nämä optimaaliset sääolosuhteet mahdollisitivat sekä laadullisesti, että määrällisesti loistavan sadonkorjuun.
Rypäleet käytettiin ensiksi terästankeissa, jonka jälkeen viini spontaanikäytettiin malolaktisesti 225-litraisissa vanhoissa tammitynnyreissä. Käymisen jälkeen viini siirrettiin 14 kuukaudeksi pieniin tammitynnyreihin ja lopuksi kypsytys viimeisteltiin 12 kuukauden ajan pullossa. Sieltä sitten viini on kulkenut muutaman välikäden kautta Alkoihin josta minä sitten kävin yhden pullon Hietalahden myymälästä hakemassa ja korkkasin sen sunnuntaipäivällisellä.
Väriltään Marchese Antinori Chianti Classico Riserva 2006 on klassisen tumman punainen ja väri on tasainen reunoille asti. Tuoksultaan viini oli erittäin runsas ja siinä aistii selkeästi moniulotteisen paletin happamia punaisia marjoja, ensisijaisesti hapankirsikoita ja karpaloita. Tanniinit tulivat myös tuoksussa esille, mutta hapokas marjaisuus pehmensi niitä.
Maku oli ensisijaisesti klassiseen chiantimaiseen tyyliin hapan, jossa marjaisuus näkyy erityisesti happamana kirsikkaisuutena. Pippurisia tanniineja myös löytyy mausta ja ne korostuvat erityisesti jälkimaussa.
Tästä viinistä ei oikein muuta voi sanoa kuin, että se on chiantia. Onneksi kuitenkin todella hyvää sellaista. Viime aikoina kun olen tottunut enemmän hedelmäisiin uuden maailman viineihin ja pinot noireihin, niin chiantin tiukka hapokkuus iski voimalla naamalle. Tämä kaipaa ehdottomasti ruokaa rinnalleen, esimerkiksi maksapihvejä, jotka toimivat loistavasti hapokkaiden viinien kanssa.
Kiitokset myös Antinorille hyvistä kotisivuista. Ne eivät ehkä olleet parhaiten suunniteltu, ja Italiaa eksyi välillä Englannin sekaan, mutta niiltä löytyi hyvin ja paljon tietoa sekä tilasta, että sen viineistä.
Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/401477
Viitaten tuohon Antinorin hapokkuuteen; eivätkös mainitsemasi Pinot Noirit ole juurikin tunnettuja melko tiukasta hapokkuudestaan?
VastaaPoistaOlisin ehkä voinut tarkentaa, että erityisesti Uuden Seelannin pinotteihin, jotka eivät niin hapokkaita ole. Mutta olet kyllä oikeassa, nyt kun olen täällä Australiassa juonut Yarran pinotteja, niin niissä juuri tuo hapokkuus on melko dominoiva elementti. Samoin ilmeisesti Burgundin pinoteissa. Ne ja Oregonin pinotit ovat vaan suurilta osin vielä kokematta.
VastaaPoista