torstai 18. elokuuta 2011

Paistetut ahvenet ja beurre blanc


Vaimoni sisko lähti vaihto-opiskelijaksi Kiinan kansantasavaltaan ja koukkasi ennen lentoaan yhden yön meidän kautta. Halusimme sitten ennen altistusta kiinalaisen keittiön erikoisuuksille tarjota vielä viimeisen kerran suomalaista ruokaa.

Alkuruuaksi tein aiemmin blogaamani rapukeiton ja pääruuaksi sitten haluisin paistaa ahvenia voikastikkeen kera. Tämä sai kuitenkin minut miettimään, mikä on oikeastaan suomalaista ruokaa? Minulla on kotona suomalaisen ruokagurun Jaakko Kolmosen Suomen pitäjäruuat -kirja, jossa on todellakin perinteistä suomalaista ruokaa. Ongelma vain noissa on, että nykystandardeihin verrattuna monet kirjan ohjeista ovat aivan kammottavia.

Tämä on ymmärrettävää. Kun asuu maassa, jossa talvi kestää noin 9 kuukautta, kesä on lyhyt mutta vähäluminen ja sudet syövät heikot lapset on ilmiselvää, että perinneruuissa näkyy raaka-aineiden niukkuus.

Tästä syystä tämä tekemäni "suomalainen ruoka" oli oikeastaan ranskalaista ruokaa: Beurre blancin kanssa tarjottu paistettu kala edustaa erittäin klassista ranskalaista keittiötä. Toisaalta kaikki käyttämäni raaka-aineet olivat erittäin perinteisen suomalaisia. Ahvenia, suomalaista luomuvoita, uuden sadon sipuleita, avomaan kurkkuja ja timo -perunoita.

Näin ollen voikin miettiä, kumpi on suomalaisempaa. Esimerkiksi ranskalainen perinneruoka burgundinpata, tehtynä suomalaisesta kyytönlihasta vai italialaiseen puuroriisiin tehdyt karjalanpiirakat? Mielestäni molemmat ovat yhtä suomalaisia.

Vaikka karjalanpiirakan tekisi täysin tuontiraaka-aineista, on sen juuret silti suomen maakunnissa eikä nuo juuret ikinä karjalanpiirakoista häviä.

Toisaalta taas ruuanlaittomenetelmät ja reseptit leviävät helposti yli aluerajojen keittokirjojen ja internetin avulla. Vaikka niiden alkuperä on tärkeä tunnustaa, ne eivät ole paikkaan sitoutuneita. Kun jotain tehdään Suomessa kasvaneista raaka-aineista, on siinä tietty suomalainen maku. Tätä ei pysty ikinä kopioimaan reseptien tavoin, ja tästä syystä suomalaisista raaka-aineista tehty ruoka on mielestäni aina suomalaista.

Paistettuja ahvenia ja beurre blanc

8-12 ahvenfileetä
4 rkl voita
suolaa
valkopippuria

Beurre blanc
60 g uuden sadon sipulia (tai salottisipulia) hienoksi silputtuna
1 dl valkoviinietikkaa
2 rkl vettä
0,5 dl kuohukermaa
200 g voita kuutioituna
suolaa
pippuria

Lisäksi
hölskytyskurkkuja
uusia perunoita

Tee ensin kastike: Laita sipulit, valkoviinietikka ja vesi kattilaan. Keitä kokoon kunnes nestettä on jäljellä noin kolmasosa. Lisää kuohukerma ja keitä lisää kokoon noin puoleen.

Vatkaa voi joukkoon vähän kerrallaan. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla. Pidä lämpimänä tarjoiluun asti, mutta älä päästä voita juoksettumaan.

Kuivaa ahvenfileet talouspaperilla. Kuumenna voi paistinpannussa. Paista ahvenfileet 3-4 fileen erissä noin minuutin per puoli paistinpannulla. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Pidä valmiiksi paistetut fileet lämpimänä esimerkiksi uunissa.

Tarjoa fileet beurre blancin, hölskytyskurkkujen ja uusien perunoiden kanssa.

3 kommenttia:

  1. Minulla on sellainen Karjalainen perinneruokakirja, jonka mielenkiintoisilla resepteillä syntyy mm. lehmänutareista keittoa. Sellaista utarekeittoa kun keittäisi ja sitten sen vielä bloggaisi, niin olisi siinä ihmettelemistä lukijoilla.

    VastaaPoista
  2. Ensiksi pitäisi varmaan onnistua metsästämään lehmän utareita jostain. Ihan perus ruokakaupoista on varmaan turha kysellä :)

    Osa tuon Pitäjäruuat -kirjan resepteistä oli myös tosi mielenkiintoisia. Joskus mietin, että oman kotiseutuni rössypotut voisi jotenkin päivittää nykyaikaisempaan muotoon. Veripalttu on kuitenkin tosi hyvää.

    VastaaPoista
  3. Rössypottua olen kokeillut tehdä muutaman kerran, paltusta kun tykkään kanssa, mutta en ole saanut sitä oikein kohilleen. Siinä ruokalajissa on kuitenkin paljon potentiaalia. Onnea mahdolliseen päivitysyritykseen, olisi mielenkiintoista nähdä mitä syntyy.

    VastaaPoista