Toissapäivänä pääsin poikkeuksellisesti jonkun muun maksamana ravintolaan, tässä tapauksessa duunini, kun meidän offshore tiimi oli käymässä Helsingissä. Duunikaverini osasi suositella Töölössä sijaitsevaa Ravintola Aitoa ja kehui sen hinta/laatusuhdetta ja eat.fi näytti myös yhtyvän kehuihin joten pöytä varattiin meille täältä.
Kuten kaikki helsingin kohtuuhintaiset ja hyvät ravintolat, Aito sijaitsee vähän keskustan ulkopuolella Museokadulla. Vaikka itse menen joka päivä tästä vierestä raitiovaunulla ohi, en ollut huomannut ravintolaa aiemmin, joten vahingossa tänne ei eksy. Asiakaspaikkoja Aidossa oli melko vähän, ehkä hiukan yli 30. Sisustus oli tyylikkään pohjoismainen, mutta ehkä myös hiukan kolkko minimalismissaan. Esimerkiksi seinät olivat koristeettoman kivisiä, josta syystä keskustelu kaikui salissa hiukan.
Me tilasimme 38 euroa maksavan kolmen ruokalajin menun, jonka sisällön sai valita kolmesta alkuruuasta ja neljästä pää- ja jälkiruuasta. Tähän päälle myös viinipaketin, jonka hinnasta minulla ei ole mitään hajua kun en sitä itse maksanut. Ihan alkuun kuitenkin keittiöstä tuotiin tervehdyksenä hanhenrintaa ja timjamimajoneesia. Tervehdys oli hyvän makuinen, ja mielestäni on aina mukavaa saada joku tällainen yllätys.
Tämän jälkeen sain alkuruokani, eli rapukeiton johon oli upotettu skagenleipä. Rapukeitto oli todella hyvää. Maku muistutti itsetekemääni mutta tässä oli hyvä ja paksu koostumus, mikä omasta keitostani puuttui. Lisäksi tässä oli mukava cayennepippurin potku taustalla. Rapukeiton kanssa tarjottiin alsacelaista gewürztramineria. Se toimi hyvin tuon rapuisen keiton ja sen pienen chilisyyden kanssa hyvin, mutta pelkiltään sen puolikuivuus yhdistettynä hapottomaan kukkeaan makuun ei toiminut. Muut illallisella tarjotut viinit olivat parempia ja Aidon viinilista oli muutenkin ajatuksella kasattu.
Pääruuaksi otin täytettyä vasikan leikettä punaviinikastikkeella ja pavuilla, joka osoittautui sveitsinleikkeeksi. Tämä oli aterian suurin pettymys ja epätasainen annos. Ensiksi jos hienossa ravintolassa tarjotaan jokin sveitsin leikkeen tapainen huoltoasemaklassikko, on siihen saatava jotain erikoista, jotta annos jää muistiin. Nyt tässä ei vaan onnistuttu. Ensiksi vaikka leike oli periaatteessa ihan hyvän makuinen, mutta siinä olisi voinut olla enemmän suolaa. Eniten vikaa oli kuitenkin lisukkeissa. Mukana tulleet vihreät pavut olivat kumisia ja mauttomia, ja sama mauttomuus vaivasi myös mukana tullutta punaviinikastiketta. Lisäksi sveitsinleikkeen ja punaviinikastikkeen yhdistelmä oli vähän outo. Ihmettelen ylipäänsä, miksi tätä ei ollut listalla sveitsinleikkeen nimellä. Onhan sveitsinleike teknisesti joo täytetty vasikanleike, mutta odotin kyllä ihan jotain muuta. Muut pääruuat olivat ilmeisesti kuitenkin hyviä ja varsinkin grillattua siikaa kehuttiin kovasti.
Jälkiruuaksi otin klassisen leipäjuuston lakkojen kanssa. Leipäjuusto oli tehty hauskasti piirakaksi, jossa leipäjuusto toimi pohjana ja sen päällä oli sitten kanelinen mousse. Todella kiva idea tarjota leipäjuustoa ja se toimi myös makujen puolesta. Lakat olivat myös hyviä, mutta tuoreiden lakkojen sijaan olisin melkein mielummin syönyt jotain hyvää itsetehtyä lakkahilloa.
Palvelu oli läpi aterian todella mukavaa ja sujuvaa, ja mikä tärkeintä tarjoilija pysyi samana läpi aterian. Näin sen pitäisi mennä kaikkialla, mutta täällä on jopa parhailla ravintoloilla paljon opittavaa hyvästä palvelusta.
Keskinkertaisesta pääruuasta huolimatta, uskallan kyllä suositella aitoa. Alku- ja jälkiruuat jättivät molemmat hyvän mielen eikä hintataso tosiaan täällä ole mitenkään kohtuuton. Pientä hakemista ravintolalla on vielä ja joistain ruuista jäi kuva, että Aito yrittää olla fine diningimpaa kuin mihin se tällä hintatasolla pystyy. Ennemmin toivoisi ravintolan vain keskittyvän oman tyyliseen herkulliseen parempitasoiseen bistroruokaan. Jos itse maksaisin, menisin ennemmin esimerkiksi Careliaan, mutta jos se on jo tuttu on Aito todella hyvä vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti